Skip to main content

Chara, Rafalski ja Hossa nousivat mestareiksi

Teksti John Kreiser / NHL.com

NHL-joukkueiden GM:t valmistautuvat iskemään, kun vapaat agentit tulevat markkinoille heinäkuun 1. päivä.

Vapaiden agenttien palkkaaminen antaa GM:lle mahdollisuuden hankkia taitavia pelaajia maksamatta toisille seuroille korvauksia, kuten kaupoissa pitäisi tehdä. Parhaat löydöt vapaiden agenttien joukosta ovat ne, jotka kääntävät negatiivisen positiiviseksi; tosin he ovat niitä harvemmin haaviin osuneita saaliita.

Satoja pelaajia on vaihtanut uuteen seuraan vapaana agenttina, ja tässä kymmenen parasta sopimusta viimeisten kymmenen vuoden ajalta.

Zdeno Chara, Boston Bruins (2006) – Ottawa Senators päätti kauden 2005-06 jälkeen, ettei seuralla olisi varaa pitää molempia, Wade Reddeniä ja Zdeno Charaa. Vain toiseen olisi varaa. Seura valitsi Reddenin, ja Boston Bruins oli enemmän kuin innoissaan, kun se teki viiden vuoden sopimuksen Charan kanssa. Ennen kuin sopimus oli umpeutunut, Chara nosti Bostonin kapteenina NHL-komissaari Gary Bettmanilta saamansa Stanley Cup –kannun ilmaan, kun joukkue oli päättänyt 39 vuotta jatkuneen kuivan mestaruuskauden kesällä 2011.

Sen jälkeen Chara solmi Bostonin kanssa seitsemän vuoden sopimuksen, josta on jäljellä vielä kaksi vuotta. Hän voitti liigan parhaalle puolustajalle annettavan Norris Trophyn vuonna 2009, tähdistöottelun yhteydessä järjestettävän kovin laukaus –kisan viisi kertaa peräkkäin (2007-2012) ja on ollut viime vuosikymmenen ajan yksi NHL:n parhaista puolustajista.

Brian Rafalski, Detroit Red Wings (2007) – Rafalski oli voittanut Stanley Cupin kaksi kertaa seitsemän vuoden aikana New Jersey Devilsissä. Mutta Michiganin Dearbornista kotoisin oleva Rafalski palasi kotikonnuille kauden 2006-07 jälkeen ja solmi viiden vuoden sopimuksen Detroit Red Wingsin kanssa. Hänestä tuli erinomainen pari Nicklas Lidströmille, ja hän oli mukana voittamassa mestaruuden vuonna 2008 ja Stanley Cup –finaalissa seuraavana vuonna.

Rafalski pelasi neljä kautta Detroitissa ennen kuin hän päätti jäädä eläkkeelle 37-vuotiaana, osaksi polvi- ja selkävaivojen takia. Hän pelasi Detroitissa 292 runkosarjan ottelua (35 maalia, 169 syöttöä, plusmiinus +78) ja oli kaksi kertaa Detroitin-vuosien aikana kymmenen parhaan joukossa, kun valittiin liigan paras puolustaja. Kolminkertainen Stanley Cup –voittaja valittiin USA:n Hockey Hall of Fameen vuonna 2014.

Anton Strålman, Tampa Bay Lightning (2014) – Strålman ei nakuttanut pisteitä NHL-uransa ensimmäisten seitsemän vuoden aikana, mutta kaikessa hiljaisuudessa hänestä tuli yksi liigan tehokkaimmista puolustajista, kun hän siirtyi New York Rangersiin syksyllä 2011. Hänestä tuli kolmannen Rangers-vuotensa jälkeen vapaa agentti, eikä Tampa hukannut hetkeäkään solmiessaan hänen kanssaan viiden vuoden sopimuksen. Strålman on ollut, jos mahdollista, vieläkin parempi siirryttyään Tampaan; hän on kirjauttanut numeroiden valossa NHL-uransa kaksi parasta kautta ja pelannut yleensä Victor Hedmanin kanssa. He ovatkin olleet yksi NHL:n parhaista pakkipareista.

Brian Elliott, St. Lousi Blues (2011) – Elliottilla oli kiistatta NHL-uransa karmein kausi takanaan, kun hänestä tuli vapaa agentti kesällä 2011, ja Blues onnistui saamaan nimen yhden vuoden kaksisuuntaiseen sopimukseen. Elliott nosti St. Louisin suosta; hän pelasi 38 ottelua, voitti 23 (23-10-4), päästettyjen maalien keskiarvo oli 1.56 ja torjuntaprosentti 94,0. Hän pelasi Bluesissa viisi kautta (104-46-16), ja tuona aikana hänen huonoin päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2.28. Elliott oli varma torjuja yhdessä Jaroslav Halkin, Ryan Millerin ja Jake Allenin kanssa ennen kuin hänet kaupattiin Calgary Flamesiin 24. kesäkuuta.

Marian Hossa, Chicago Blackhawks (2009) – Hossa tarvitsi kaksi vapaan agentin sopimusta ennen kuin häntä onnisti ja Stanley Cup osui hänen kohdalleen. Kesällä 2008 Detroit Red Wings kaatoi Hossan ja Pittsburgh Penguinsin Stanley Cup –finaalissa, ja pian sen jälkeen Hossa solmi Detroitin kanssa vuoden sopimuksen. Seuraavana kesänä Penguins ja Red Wings olivat taas finaalissa, ja Penguins voittí. Hossa oli jälleen häviäjän puolella.

Hossa palasi markkinoille vapaana agenttina ja liittyi Blackhawksiin vuonna 2009 12-vuotisella sopimuksella. Sitä lähtien hän on ollut yksi avainpelaajista joukkueessa, joka on voittanut Stanley Cupin kolme kertaa kuuden vuoden aikana, ja auttoi Chicagon voittamaan mestaruuden vuonna 2010, 49 vuoden tauon jälkeen. Hossa on seitsemän vuoden aikana pelannut Chicagossa 461 ottelua tehoin 160+210=370. Ensimmäinen maali ensi kaudella on hänen 500:s NHL-maalinsa.

Petr Sykora, Pittsburgh Penguins (2007) – Kesällä 2007 Pittsburgh solmi kahden vuoden sopimuksen Sykoran kanssa, jolla oli takanaan 11 kautta, joina hän teki 20 maalia. Joukkue tarvitsi Sidney Crobylle tukea maalinteossa, ja Sykora teki juuri sitä mitä toivottiin. Hän pelasi kaudella 2007-08 Jevgeni Malkinin ketjussa ja teki 28 maalia sekä kirjautti 63 pistettä, ja Stanley Cup –finaalin viidennessä ottelussa Detroit Red Wingsiä vastaan hän teki voittomaalin kolmannessa jatkoerässä. Sykora teki 25 maalia kaudella 2008-09 ja sai Penguinsin mukana hyvityksen edellisellä kaudella finaalissa Detroitille kärsimälleen tappiolle. Sykora jatkoi matkaa kesällä 2009, mutta ei ennen kuin oli juonut samppanjaa siitä kuuluisasta kannusta.

Marian Gaborik, New York Rangers (2009) – Rangers etsi tehoa hyökkäykseen, kun se solmi silloin 27-vuotiaan Gaborikin kanssa viiden vuoden sopimuksen. Ensimmäisellä kaudellaan Rangersissa Gaborik sivusi yhden kauden maaliennätystään, 42, mutta seuraavalla hän oli 20 ottelua sivussa loukkaantumisen takia, ja osumia tuli vain 20. Kaudella 2011-12 maaleja oli 41, ja Gaborik auttoi Rangersia voittamaan runkosarjan parhaalle joukkueelle annettavan Presidents’ Trophyn. Joukkue pääsi Itäisen konferenssin finaaliin saakka.

Rangers kauppasi Gaborikin Columbus Blue Jacketsiin ennen vuoden 2013 siirtorajan umpeutumista, ja sieltä hän siirtyi Los Angeles Kingsiin ja voitti Stanley Cupin 2014, mutta hän ei ole koskaan enää merkkauttanut samanlaisia tehoja kuin Rangersissa.

Dominik Hasek, Detroit Red Wings (2006) – Red Wings otti takaisin 41-vuotiaan Hasekin, joka on voittanut liigan parhaan maalivahdin palkinnon Vezina Trophyn kuusi kertaa. Hänellä oli Detroitiin tullessaan alla loukkaantumisien kiusaama kausi 2005-06 Ottawa Senatorsissa. Hän näytti yht hyvältä kuin aina ennenkin seuraavat kaksi kautta ja voitti 65 ottelua (65-21-9). Päästettyjen maalien keskiarvot olivat 2.05 ja 2.14 kausina 2006-07 ja 2007-08.

Hasek kantoi Detroitin Läntisen konferenssin finaaliin vuonna 2007 ja aloitti pudotuspelit ykkösveskarina, mutta haparoi pahasti, jolloin maalille komennettiin Chris Osgood. Hän voitti viimeiset 14 ottelua ja palautti kannun takaisin Detroitiin.

Matt Moulson, New York Islanders (2009) – Kesän 2009 ykkösvaraus John Tavares liittyi New York Islandersiin heti syksyllä, ja se oli hyviä uutisia Moulsonille, joka oli tuntenut Tavaresin lähes koko ikänsä. Tavares oli pelannut jääkiekkoa ja lacrossea Moulsonin nuoremman veljen kanssa Ontarion Mississaugassa, ja Moulson, farmiliigan vapaa agentti, solmi Islandersin kanssa sopimuksen saman vuoden kesällä. Loppu on historiaa; Moulsonin ja Tavaresin kemiat osuivat heti yksiin, ja Moulson teki 30, 31 ja 36 maalia kolmena ensimmäisenä kautenaan Islandersissa, yleensä Tavaresin vasemmalla laidalla.

Kaudella 2012-13 Moulson pelasi 47 ottelua ja kokosi 44 pistettä, ja osaksi hänen ansiostaan Islanders ylsi pudotuspeleihin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2007. Hänet kuitenkin kaupattiin Buffalo Sabresiin seuraavalla kaudella, ja Islanders sai kaupassa hyökkääjä Thomas Vanekin.

Joel Ward, San Jose Sharks (2015) – Wardilla oli tarjota sitä, mitä Sharks tarvitsi jäätyään pudotuspelien ulkopuolelle kaudella 2014-15; sopiva yhdistelmä fyysistä peliä ja maalintekotaitoa, joten he solmivat kolmen vuoden sopimuksen. Ward oli juuri toivotunlainen maalintekijä tähtipelaajien tukena, ja hän teki tällä kaudella 79:ssä ottelussa tehot 21+22=43, vaikka pelasi suurimman osan ajasta kolmosketjussa. Ward teki 24:ssä pudotuspeliottelussa tehot 7+6=13 ja avitti San Josen Stanley Cup –finaaliin ensimmäisen kerran seuran 25-vuotisen historian aikana.

Katso lisää