Carolinan vahva suomalaisperinne saa jatkoa

Carolina Hurricanes on pelannut NHL:ssä vasta vuodesta 1997 asti. Sinä aikana seurassa on totuttu luottamaan suomalaisvoimiin.

Ja yleensä kun seura on ottanut riveihinsä suomalaisen, he ovat pelanneet Raleighissa pitkään.

Eniten otteluita suomalaista on pelannut seurassa Sami Kapanen, yhteensä 440 runkosarjapeliä. Tuomo Ruudulla pelejä Carolinassa on 378, Jussi Jokisella 288 ja Joni Pitkäsellä 266.

Lisäksi Hurricanesin paidassa ovat hikoilleet Rasmus Rissanen (6 ottelua) ja Oskar Osala (1).

Vaikka Carolinassa ei ole määrällisesti ollut paljon suomalaisia, he ovat tehneet kovaa tulosta. Hurricanesin suomalaiset ovat iskeneet kaikkiaan 855 pistettä, mikä on kaikista NHL-seuroista kahdeksanneksi eniten.

Hurricanes luottaa suomalaisvoimiin vastaisuudessakin, sillä teki kolmen suomalaisen kanssa sopimuksen: Teuvo Teräväinen, Sebastian Aho ja Aleksi Saarela.

Carolinan seuralegenda Ron Francis on selvästi tykästynyt suomalaiseen kiekkotaitoon, jota hän sai todistaa Carolinassa pelaajanakin Kapasen joukkuetoverina.

Francis oli tärkeässä osassa, kun Tuomo Ruutu siirtyi Chicago Blackhawksista Hurricanesiin helmikuussa 2008. Francis oli lopettanut kovan pelaajauransa ja loi uraa Hurricanesin vara-GM:n roolissa.

Ruutu tuli pikakyydillä lentokentältä suoraan peliin. Francis näytti auton takapenkillä pikaisesti Ruudulle, millä taktiikalla Hurricanes pelaa.

Francis tunnettiin urallaan taitavana syöttelijänä ja kokonaisvaltaisena pelaajana, jolla oli loistava näkemys pelistä. Samalla hän on ollut aina kaukaloiden herrasmies, joka on aina jaksanut opastaa nuorempia joukkuetovereitaan.

Francis sai tukevamman otteen seuran toiminnasta, kun hänestä tuli Hurricanesin GM vuonna 2014.

Lausuntojen perusteella Francis on aidosti innoissaan suomalaisista hankinnoistaan. Kolmikosta varsinkin Teräväiselle ja Aholle on luvassa iso rooli ensi kauden joukkueessa.

Carolina ei kuulu ensi kaudellakaan NHL:n terävimpään kärkeen, mutta uusille suomalaisille se tarjoaa oivallisen kasvualustan. Paineet eivät muserra peliä heti alussa.

Teräväinen pääsi pelaamaan Chicagossa ylivoimaa vain satunnaisesti. Raleighissa hänelle on luvassa lähtökohtaisesti ykkösylivoiman pyörittäjän rooli.

Tähtivoima hyökkäyspäässä on muuten vähissä. Teräväinen voisi hyvin rakentaa kemiaa esimerkiksi Jordan Staalin, Jeff Skinnerin tai Elias Lindholmin kanssa. Tai miksei myös samassa paketissa Chicagosta tulleen Bryan Bickellin, jos hän saa uudelleen pelin juonesta kiinni.

Chicagossa Teräväinen joutui pelaamaan välillä laiturinakin, mutta Carolinassa hänelle on pedattavissa keskelle. Sentterinä taitava suomalainen pääsee käyttämään pelinäkemystään hyväksi paremmin kuin laiturina.

Kaiken lisäksi Carolina sai Teräväisen todella halvalla, sillä hänen viimeisen sopimusvuotensa palkka on vain 833 00 dollaria. Chicagon palkkakatto-ongelmat koituivat nyt Hurricanesin onneksi.

Francis ja muuta Carolinan scouttitiimi voi onnitella itseään Ahon varaamisesta. Tuskin edes Hurricanesin edustajat osasivat odottaa, että Ahon kehitys on vuodessa näin hurjaa. MM-kisat näyttivät, että Aho on valmis kamppailemaan kokeneiden ammattilaisten kanssa.

Saarela on hyvä jokerikortti Carolinalle. Hän lähtee taistelemaan tosissaan pelipaikasta, mutta jos sitä ei irtoa, toinen vaihtoehto on vielä kausi Rauman Lukossa. NHL-tavoitteen siirtyminen kaudella ei olisi kummallekaan osapuolelle mikään häpeä.

Francisilla on palkkakaton alla käytettävissä vielä 27 miljoonaa dollaria. Tai itse asiassa seura on kahdeksan miljoonaa dollaria palkkalattian alapuolella. Olisiko jossain vielä suomalaisia vapaana?

Ongelmana on vaan Hurricanesin huono taloustilanne. Katsojamäärät ovat olleet laskussa vuodesta toiseen, ja nykyinen omistajaryhmä on etsinyt sopivaa ostajaa.

Ehkä pirteät suomalaiset nostavat seuran uuteen kukoistukseen.