Nuoret kyvyt hyppäävät Sedinien saappaisiin

NHL-seurojen kehitysleirit ovat takana ja harjoitusleirit edessä, joten elo-syyskuussa on hyvä aika käydä perusteellisesti läpi kaikkien 31 joukkueen vahvuudet, heikkoudet ja näkymät tulevaan kauteen. Tällä kertaa vuorossa on Vancouver Canucks.
Vancouver Canucksille on jäänyt viime vuosina käteen vain murhetta ja huokauksia: joukkue ei ole oikeastaan ollut kolmella viime kaudella edes lähellä playoff-paikkaa. Seura on ollut muutenkin sekavassa tilassa, ja sisäiset ristiriidat kärjistyivät presidentti Trevor Lindenin potkuihin. Sedinin veljesten peliurien päättyminen avaa kuitenkin tilaisuuden uuden tulevaisuuden luomiseen.

Avainpelaajat
Bo Horvat on entistä enemmän Canucksin johtaja Sedinin veljesten lopetettua peliuransa. Horvatilla on ollut pelilliset eväät joukkueen liideriksi jo vuosia, mutta nyt tarvitaan myös henkistä johtajuutta. Horvat on erittäin kovakuntoinen urheilija, joka pystyy aiheuttamaan hämminkiä vastustajille nopeudellaan.
Brock Boeser pelasi loistavan tulokaskauden ja iski 29 osumaa, mikä nosti hänet taisteluun jopa vuoden tulokkaan tittelistä. Juonikas ja päättäväinen laituri pelaa kovalla itseluottamuksella, mikä antaa virtaa koko muulle joukkueelle. Hänessä on ainesta tulevaisuuden suunnannäyttäjäksi alamaissa rypeneessä seurassa.

Loui Eriksson oli korkean profiilin hankinta kaksi kautta sitten Boston Bruinsista, mutta hänen antinsa on jäänyt laihaksi osittain loukkaantumisten takia. Eriksson on tehnyt kahden kauden aikana ainoastaan 21 maalia - ja yhden omiin. Erikssonilla on kuitenkin edelleen maalijyvä tallella, jos hän saa saa pidettyä itsensä ehjänä.
Suomalaiset
Markus Granlund sai uransa nousuun Canucksissa toissa kaudella, ja hän iski lupaavat tehot 19+13=32. Viime kausi oli kuitenkin rikkonainen, eikä Granlundille löytynyt sopivaa roolia. Hän sai kuitenkin hieman yllättäenkin vuoden jatkosopimuksen.
Granlund on vahvistunut fyysisesti paljon viime vuosina, ja hänellä on hyvä mahdollisuus napata monipuolinen rooli Canucksin hyökkäyksestä. Granlund on hyvä ja luotettava yleispelaaja, jolla ei ole isoja vahvuuksia tai erityisominaisuuksia.

Petrus Palmu sai kolmen vuoden tulokassopimuksen palkinnoksi hyvistä otteistaan TPS:ssä. Palmu on loistava luistelija ja vahva vääntäjä, vaikka onkin vain 170-senttinen. Palmu on totutellut jo Pohjois-Amerikan kaukaloihin kahden kauden aikana OHL:n Owen Sound Attackissa.
Olli Juolevi oli Canucksin sopimuspelaaja jo viime kaudella, mutta hän pelasi sen TPS:n paidassa. Kauden jälkeen tuli kuitenkin ikäviä uutisia, kun hän joutui selkäleikkaukseen eikä ehtine kuntoutua harjoitusleirille. Se on harmi, sillä 20-vuotias Juolevi tarvitsisi haasteita korkeammalla tasolla. OHL:n tähtipuolustajalla on pelillisiä valmiuksia ottaa uusia askeleita.
[NHL.com/fi ruotii kaikki 31 joukkuetta 31 päivässä ennen kauden alkua. Lue lisää NHL.com/fi -sivustolta.]
Parhaat nuoret lupaukset
Elias Petterssonilla on hyvät mahdollisuudet napata kärkiketjujen rooli jo tällä kaudella. Hän on yksi niistä kulmakivistä, joiden varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Pettersson valittiin SHL:n pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi, kun hän johdatti Växjön mestaruuteen. Canucksin GM Jim Benning on vihjannut, että Petterssonille on tarjolla Vancouverissa jopa kakkossentterin tontti.

Canucks varasi puolustaja Quintin Hughesin viime kesän varaustilaisuudessa. Hän päätti palata Michiganin yliopistoon, vaikka pelin taso olisi saattanut riittää Canucksin pakistoon jo tällä kaudella. Seuraavalla kaudella Vancouver saa kuitenkin hänestä hyvän puolustajan.
Juolevi on selkäleikkauksestaan huolimatta mukana Canucksin suunnitelmissa tällä kaudella. Hänen tiellään vasemman pakin tontilla on tosin neljä yhden suunnan sopimuksella pelaavaa puolustajaa. Juolevin kausi saattaakin alkaa AHL:n puolella Uticassa.
Joukkueen vahvuudet
Sedinien peliurien päättyminen on kova isku seuralle, mutta samalla se avaa näyttöpaikkoja nuoremman polven pelaajille. Canucksissa on hyvää kehityspotentiaalia, joka pääsee nyt paremmin oikeuksiinsa.
Alempien ketjujen syvyys on ollut yksi Canucksin ongelmista viime vuosina. Benning toi kesällä joukkueeseen Antoine Rousselin ja Jay Beaglen, jotka ovat moneen kertaan tasonsa todistaneita roolipelaajia. Nuorempi pelaajakaarti voi hakea tukea Rousselin aggressiivisuudesta ja Beaglen pelillisestä älykkyydestä.

Eniten kehitettävää
Sedinit jättivät valtavan pelillisen aukon varsinkin ylivoimapeliin. Vastaavaa pelinpyörittäjäjaksikkoa ei löydy tähän hätään tilalle. Horvat on hyvä yleissentteri, muttei mikään suvereeni pelinrakentaja. Pettersonkin on enemmän hyökkäyksien päättäjä kuin syöttelijä.
Canucks päästi viime kaudella kuudenneksi eniten maaleja omiin (259). Kyse on enemmänkin kokonaisuudesta kuin yhden osa-alueen heikkoudesta. Kaiken on parannuttava, hyökkääjien takakarvauksesta lähtien.
Joukkue pääsee pudotuspeleihin, jos...
Ruotsalaisen maalivahtikaksikon Jacob Markström - Anders Nilsson on petrattava otteitaan. He eivät saaneet riittävästi tukea kenttäpelaajilta, mutta Markströmin 91,2 ja Nilssonin 90,1 ovat silti liian heikkoja torjuntaprosentteja.
Koska hyökkäys ei ole sarjan eliittiä, puolustajien on osallistuttava enemmän pistetalkoisiin. Canucksin pakit tekivät viime kaudella 122 pistettä, mikä oli toiseksi vähiten koko sarjassa.
Isoin tekijä on kuitenkin se, että Canucksin on kellistettävä edelliskausien möröt ja lähdettävä puhtaalta pöydältä liikkeelle. Mennyttä ei voi jäädä surkuttelemaan. Ei autoakaan ajeta peruutuspeilistä.