Hall of Fameen aatelointi on ilman muuta arvostettu kunnianosoitus, mutta kannu ja sormus ovat pelaajille konkreettisia tavoitteita, jotka saavutetaan repimällä kropasta kaikki irti, välillä hämärtyvän tajunnan rajamailla häilyen. Niissä tiivistyvät elämää suuremmat tunteet, jotka jaetaan joukkuekavereiden, fanien ja koko kaupungin kanssa. Varsinkin ensimmäinen voitto on sellainen sisäinen myllerrys, ettei kukaan osaa varautua tai valmistautua siihen.
Stanley Cup on koukuttava tunnemyrsky, jonka haluaa kokea uudestaan niin monta kertaa kuin mahdollista. Yhdessä joukkueen ja fanien kanssa.
Totta kai Hall of Fameen pääsee muutenkin kuin muhkea sormus sormessaan, kuten esimerkiksi Toronto Maple Leafsiä vuosikaudet johtanut Mats Sundin, jonka ansiot NHL-jäillä ja kansainvälisissä turnauksissa ovat vertaansa vailla. Hänet aateloitiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2012 - ilman Stanley Cup -voittoa.
Mutta niin vain Sundinkin kaikesta menestyksestä, voitoista ja mitaleista huolimatta kaipasi jotain uransa päättymisen jälkeen.
- Olisi ollut mukava saada Stanley Cup -sormus, Sundin sanoi jäädessään eläkkeelle syksyllä 2009.
Jääkiekko on joukkuepeli, jossa oma ego laitetaan sivuun. Näin pelaajat kuvailevat lajin luonnetta. Siksi jääkiekkoilija ei voi saada suurempaa palkintoa kuin yhdessä joukkueena voitetun Stanley Cupin.