Stanley_fame

Ensimmäinen suomalainen Hockey Hall of Fameen aateloitu NHL-pelaaja Jari Kurri sanoi hiljattain NHL.com/FI:n haastattelussa, että valinta on suurin henkilökohtainen kunnianosoitus ja arvostus, jonka pelaaja voi saada.
Hän muistutti, kuinka paljon NHL:ssä on upean uran tehneitä pelaajia, ja vain murto-osa heistä kutsutaan kunniagalleriaan.

Kutsu Hockey Hall of Fameen on siis suurin henkilökohtainen palkinto, jonka jääkiekkoilija voi saada. Mutta kumpi on loppujen lopuksi merkittävämpi saavutus, Stanley Cup vai aatelointi Hockey Hall of Fameen?
Torontossa majaansa pitävän kunniagallerian ovi ei aukea kovin helposti ilman joukkueen kanssa voitettua Stanley cup -mestaruutta. Puuttuvan mestaruuden korvaamiseen tarvitaan yksi tai mielellään useampi NHL:n jakama henkilökohtainen palkinto.
Vuonna 1943 perustetun Hall of Famen pelaajajäseniä on nyt 271 sekä neljä maanantaina valittua uutta jäsentä, jotka aateloidaan marraskuussa järjestettävässä seremoniassa. Uudet aateliset, Teemu Selänne, Paul Kariya, Dave Andreychuk ja Mark Recchi ovat kaikki Stanley Cup -mestareita.
Kun juttelee NHL-pelaajien kanssa meneillään olevan kauden tai kaukaisemman tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista, vastaus on yleensä Stanley Cup. Henkilökohtaisia palkintoja ei kukaan sano tavoittelevansa, sillä niillä ei kuulemma ole merkitystä joukkuepelissä. Hyvä jos sellaisen voittaa, mutta se on vain sivutuote joukkueen matkalla kohti mestaruutta. Eikä kukaan koskaan mainitse Hockey Hall of Fameen pääsyä. Sitä ei suinkaan vähätellä, mutta se ei ole pelaajien tavoitelistan kärjessä.

Kurri_Cup

Hall of Fameen aatelointi on ilman muuta arvostettu kunnianosoitus, mutta kannu ja sormus ovat pelaajille konkreettisia tavoitteita, jotka saavutetaan repimällä kropasta kaikki irti, välillä hämärtyvän tajunnan rajamailla häilyen. Niissä tiivistyvät elämää suuremmat tunteet, jotka jaetaan joukkuekavereiden, fanien ja koko kaupungin kanssa. Varsinkin ensimmäinen voitto on sellainen sisäinen myllerrys, ettei kukaan osaa varautua tai valmistautua siihen.
Stanley Cup on koukuttava tunnemyrsky, jonka haluaa kokea uudestaan niin monta kertaa kuin mahdollista. Yhdessä joukkueen ja fanien kanssa.
Totta kai Hall of Fameen pääsee muutenkin kuin muhkea sormus sormessaan, kuten esimerkiksi Toronto Maple Leafsiä vuosikaudet johtanut Mats Sundin, jonka ansiot NHL-jäillä ja kansainvälisissä turnauksissa ovat vertaansa vailla. Hänet aateloitiin Hockey Hall of Fameen vuonna 2012 - ilman Stanley Cup -voittoa.
Mutta niin vain Sundinkin kaikesta menestyksestä, voitoista ja mitaleista huolimatta kaipasi jotain uransa päättymisen jälkeen.
- Olisi ollut mukava saada Stanley Cup -sormus, Sundin sanoi jäädessään eläkkeelle syksyllä 2009.
Jääkiekko on joukkuepeli, jossa oma ego laitetaan sivuun. Näin pelaajat kuvailevat lajin luonnetta. Siksi jääkiekkoilija ei voi saada suurempaa palkintoa kuin yhdessä joukkueena voitetun Stanley Cupin.