Brodeurilta kiitos faneille ja pelikavereille

NEWARK - Hän ei ollut saada sanan vuoroa.

New Jersey Devilsin kuuluttaja Kevin Clarkin ilmoitettua Martin Brodeurin saapuvan lavalle Devilsin kotihalli Prudential Centeriin Brodeurin paitajuhlaan saapuneet katsojat nousivat seisomaan ja huusivat legendaarisen maalivahdin nimeä lähes kahden minuutin ajan. Täysi tupa oli tullut paikalle todistamaan pelipaidan numero 30 nostamista hallin kattoon.

Brodeur yritti aloittaa paperille kirjoittamansa puheen. Mutta hän ei pystynyt. Hänen ei annettu edes aloittaa. 16,514 halliin tulleen ihmisen pitämä mahtava meteli vain yltyi sekunti sekunnilta. Minkään mikrofonin tai äänentoistolaitteen volyymi ei olisi pystynyt kantamaan sen yli.

"Olin jo valmis aloittamaan puheeni, mutta sitten (seremoniamestarina toiminut TV-selostaja) Doc (Emrick) sanoi minulle, että pysähdy hetkeksi. Nauti tästä hetkestä, anna heidän hurrata sinulle," sanoi Brodeur paitajuhlansa jälkeisessa mediatilaisuudessa tiistaina. "Se oli aivan mahtavaa. Fanien antama vastaanotto oli jotain todella erityistä minulle. Sain tutustua näihin faneihin hyvin pelaajaurani aikana ja osasin odottaa suosionosoituksia kai jonkin verran, mutta silti tämä ylitti odotukseni."

Oikeastaan kaikki viimeisen neljän päivän tapahtumat ylittivät Brodeurin odotukset.

Alkaen juhlallisesta aloituksesta lauantain ottelussa, jossa Brodeur kävi pudottamassa aloituskiekon kahden maalivahdin, Washington Capitalsin Braden Holtbyn ja Devilsin Cory Schneiderin väliin, jatkuen sunnuntaina paikallisilla yhteisötapahtumilla ja sitten näköispatsaan paljastustilaisuudella maanantaina ja päättyen paitajuhlaan tiistaina; Devils juhli miestä, jota seuran kaikkien aikojen paras pistemies, hyökkääjä Patrik Elias kuvasi sanoin "tämän organisaation sielu ja sydän". Koko neljän päivän ajan Brodeuria juhlittiin unohtumattomalla tavalla. Kokemus, joka kuvasti hyvin maalivahtilegendan mainetta ja saavutuksia New Jerseyssä.

Seisoessaan vanhan maalinsa edustalla, matolla, johon hänen kuuluisa numeronsa oli kirjailtu ja katsoessaan paitansa numero 30 nousevan hallin kattoon Brodeur sanoi yhden tunteen olleen päällimmäisenä.

"Lopullisuus," hän sanoi. "Tämä päättyi tähän. Jos haluan saada tuollaisia suosionosoituksia tämän jälkeen, joudun kerjäämään niitä."

Devilsin organisaatio auttoi Brodeuria päättämään tuon vaiheen elämässään kunnolla tuomalla paikalle useita hänen ystäviään ja entisiä pelikavereitaan. Heidän joukossaan Scott Stevens (4), Ken Daneyko (4) ja Scott Niedermayer (27) - kolme muuta Devilsin pelaajaa, joitten pelinumerot on jäädytetty jo aikaisemmin.

Daneyko piti puheen entisten Devils-pelaajien puolesta, kutsuen Brodeuria seuran historian kaikkein tärkeimmäksi pelaajaksi. Elias piti puheen nykyisten Devils-pelaajien puolesta.

Aikaisemmin päivällä jättiläispelaajakaupan nykyisen joukkueensa Toronto Maple Leafsin managerina räjäyttänyt, entinen Devilsin manageri Lou Lamoriello piti oman, nokkeluuksia, huumoria ja todella suurta nöyryyttä sisältäneen puheensa.

"Hän oli puhdas Devils-pelaajan prototyyppi," sanoi Lamoriello Brodeurista. "Devils-pelaajan prototyypillä tarkoitan sitä, että pelipaidan selässä olleen nimen merkitys ei koskaan noussut yhtä tärkeäksi kuin saman paidan rinnassa olleen joukkueen logon."

Devilsin kolmeen Stanley Cup-mestaruuteen (1995, 2000, 2003) johtanut Brodeur kiitti Lamorielloa omassa puheessaan sanomalla: "Sinä teit minusta mestarin."

Entiset mestarivalmentajat Jacques Lemaire ja Larry Robinson olivat paikalla. Edesmenneen valmentaja Pat Burnsin leski Line Burns sai erityisen lämpimät suosionosoitukset yleisöltä.

Brodeurin pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Jacques Caron oli illan ensimmäinen henkilö, jonka seremoniamestari Emrick esitteli yleisölle.

Devilsin tiistaisen vastustajan Edmonton Oilersin pelaajat tulivat pelaaja-aitioonsa seuraamaan juhlallisuuksia. Oilersin joukkue saapui paikalleen sopivasti nähdäkseen Brodeurin kunniaksi tehdyn viiden minuutin videon, jonka kertojana toimi näyttelijä Kiefer Sutherland ja musiikkina Metallican kappaleet "One" ja "Hero of the Day." He saivat kuulla Brodeurin puheen ja seurata pelipaidan numero 30 nousemista yläilmoihin.

"Se oli hieno ele," sanoi Brodeur juhlallisuuksia seuraamaan saapuneesta Edmontonin joukkueesta. "Tiedän, että jos meillä pelaajina oli mahdollisuus saada kokea jotain tällaista, mielestäni on tärkeää nuorille pelaajille saada nähdä millainen pelin historia on."

Tämä kaikki merkitsi niin paljon Martin Brodeurille, joka, saadessaan viimeinkin puheen vuoron, kiitti kaikkia joita hän pystyi muistamaan. Toimistohenkilökuntaa, huoltajia, valmentajia, joukkueenjohtoa, pelikavereita, ystäviä ja perheen jäseniä.

Brodeur yritti kaikin voimin pitää tunteensa kurissa, mutta myönsi tunteitten saaneen vallan puhuessaan ranskaksi Montrealissa juhlia seuranneesta äidistään Mireillestä sekä edesmenneestä Denis-isästään.

"Minun oli sanottava jotain äidilleni ja isälleni," sanoi Brodeur. "Se on aina vaikeinta, joten ajattelin, että jos heitän sen ranskaksi se ei olisi niin vaikeaa. Se oli silti vaikeaa."

Brodeur säästi kuitenkin viimeiset kiitoksensa faneilleen, jotka huusivat hänen nimeään - - "MARTY, MARTY, MARTY!" - - läpi koko seremonian.

Hän painotti kaikissa puheissaan koko neljän viimeisen päivän ajan tunteneensa aina erityisen siteen vallinneen New Jerseyn fanien kanssa, koska hänen ja kannattajien suhde on enemmän henkilökohtaista tasoa.

"En voi kehua sitä tarpeeksi," sanoi Brodeur. "Meillä ei ole maailman suurinta fanipohjaa, mutta tarkoitin mitä sanoin kun kehuin heitä yhdeksi parhaista. He ovat niin intohimoisia faneja. Samat ihmiset tulevat tänne vuodesta toiseen. He tuovat lapsensa mukanaan ja perinne jatkuu. Jos menet Montrealin, New Yorkin tai Toronton kaltaisille markkina-alueille, siellä on kaikki niin suurta, ettei faneihin saa henkilökohtaista yhteyttä ollenkaan. Ehkä joihinkin todella suuriin faneihin, mutta se mitä koet täällä on jotain uskomatonta."

"Jopa tänään kävellessäni hallilla tunnistin ihmisiä pelaaja-ajoiltani, jotka ovat yhä täällä kannustamassa uutta Devilsin joukkuetta."

Juhlallisuuksien lopussa, fanien huudettua "THANK YOU MARTY!" ja sen jälkeen kun Brodeurin pelipaita numero 30 oli nostettu kattoon sopivasti kotijoukkueen maalin yläpuolelle, Prudential Centerin kotijoukkueen maalin uusi suojelija Cory Schneider seisoi tolppien välissä, numero 30 paitalipun alla, torjuen Oilersin laukauksia, kuullen fanien huutavan hänen nimeään - - "CORY, CORY, CORY!"

Soihtu siirtyi Brodeurilta Schneiderille jo kauden 2013-14 jälkeen, mutta yhden ainutlaatuisen aikakauden toiseksi viimeinen kappale kirjoitettiin päätökseen tiistaina. Viimeinen kappale kirjoitetaan vuonna 2018, jolloin Brodeur todennäköisesti kutsutaan Hockey Hall of Famen jäseneksi.

Siitä viikonlopusta tulee ainutlaatuinen myös, mutta tämän viikonlopun elämyksiä on vaikea ylittää.

"Tämä oli jotain erityistä," sanoi Brodeur. "Mikään ei ole parempaa kuin pelaamisen ja voittamisen tunne, mutta tämäkin oli aika siistiä."