Bluesin veskarit kirittävä toisiaan eteenpäin

Kun GM alkaa rakentaa NHL-joukkuetta, yksi isoimmista kysymyksistä on maalivahtipaketin rakentaminen.

Laskeako kaikki kokeneen ja meritoituneen ykkösmaalivahdin varaan? Vai pitäisikö sittenkin hankkia kaksi tasavahvaa veskaria sen varalle, että toinen loukkaantuu tai kehitys kääntyy muuten väärään suuntaan?

Karmein esimerkki löytyy tällä kaudella Montrealista, joka kyykkäsi kohtalokkaasti Carey Pricen loukkaantumisen jälkeen.

Dallas Stars taas lähti täysin vastakkaiseen suuntaan. Se hankki Kari Lehtosen seuraksi toisen kokeneen ja kannuksen hankkineen maalivahdin, Antti Niemen. Kaksikko on potkinut toisiaan hyvin eteenpäin koko kauden aikana, vaikkei vallatonta hyökkäyspeliä pelaavan Starsin takana ole helppoa pelata.

Parhaiten maalivahtikokonaisuuden rakentamisessa on onnistunut St. Louis Blues.

Brian Elliottin ja Jake Allenin välillä oli tiukka kilpailutilanne jo viime kaudella. Allen otti ykkösvahdin paikan viime kaudella ja kantoi vastuun pudotuspeleissä Minnesota Wildia vastaan.

Tähän kauteen kaksikko lähti tasaisista asetelmista. Kummallakaan ei ollut etulyöntiasemaa sopimustilanteen tai palkan takia. Elliott ansaitsee tästä kaudesta 2,5 miljoonaa dollaria ja Allen 2,2 miljoonaa.

Hyvä kokonaisuus on ollut tarpeen, sillä molemmat ovat joutuneet olemaan sivussa pitkähkön jakson polvivamman takia. Allen oli loukkaantuneena kuutisen viikkoa ja Elliott lähes kuukauden.

Elliottin poissaolon aikana Allen otti kahdeksasta pelistä kuusi voittoa. Kun Elliott palasi, hän oli hurjassa vireessä ja pelasi kolme nollapeliä putkeen.

Allen ei jäänyt ujostelemaan, kun hän sai mahdollisuutensa, vaan nollasi heti perään Washingtonin. Bluesin nollaputkin on kestänyt 240 minuuttia ja 18 sekuntia, mikä on organisaation ennätys.

Elliott torjui kolmen peräkkäisen nollapelin aikana 71 kutia. Hänen torjuntaprosenttinsa 93,4 on yli 20 ottelua pelanneista veskareista koko sarjan paras.

– Maalivahdit ovat olleet mahtavia. He ovat olleet tämän vuoden tarina. He ovat pitäneet meidät pinnalla koko kauden, St. Louisin valmentaja Ken Hitchcock sanoi NHL.comissa.

Blues totta tosiaan on tarvinnut hyvää maalivahtityöskentelyä, sillä kenttäpeli on totta tosiaan tökkinyt osittain kärkipelaajien loukkaantumisten takia. Alexander Steen oli sivussa 15 ottelua, Paul Stastny 18 ja Jaden Schwartz peräti 49.

Maalivahtien onneksi Alex Pietrangelo ja Jay Bouwmeester ovat puolustuksessa nostaneet tasoaan, ja tulokas Colton Parayko on tuonut jykevän lisän pakistoon. Hitchcock on tunnettu siitä, että hän osaa tarvittaessa ohjata joukkueensa tiiviiseen, jopa ylipuolustavaan peliin.

– Minun ja Brianin pitää antaa kunniaa kaikille 20 jätkälle, jotka ovat taistelleet edessämme. Kyse ei ole vain meistä, Allen muistutti.

Allenin ja Elliottin dominointi on herättänyt keskustelua, että ovatko he St. Louisin historian paras maalivahtikaksikko. Heitä on vertailtu jopa Jacques Planteen ja Glen Halliin, jotka veivät St. Loisin Stanley Cupin finaaliin 1969.

Ykkösveskarin loukkaantuminen voisi pilata muuten koko hyvän kauden, jos takana ei ole pätevää tuuraajaa. Viime vuonna Tampa Bay Lightningin Ben Bishop kärsi polvivaivoista ja joutui olemaan välillä sivussa Stanley Cupin finaalissa Chicago Blackhwksia vastaan. Andrei Vasilijevski taisteli urhoollisesti, mutta hän on kuitenkin kovissa paikoissa vielä kokematon maalivahti.

Hitchcockilla on edessä vaikea mutta miellyttävä tehtävä valita, kumpi ottaa vetovastuun loppukauden peleissä.

– Meillä on vielä paljon tärkeitä pelejä jäljellä runkosarjassa. He molemmat saavat mahdollisuuden, minkä jälkeen päätös on tehtävä, Hitchcock sanoi St. Louis Post-Dispatchissa.

– Jos homma ei toimi, voi panna toisen maalivahdin kehiin. Luulen, että moni valmentaja on kateellinen meidän tilanteestamme.

Stastny myönsi, että vastaavanlainen kilpailutilanne voi olla joskus maalivahdeille hankalakin.

– Nämä jätkät ovat löytäneet keskenään hyvän kilpailuasenteen. Ja se hyödyttää joukkuetta.