Kun joukkueen arvokkain pelaaja on sivussa

Lukuisat NHL-joukkueet ovat kärsineet kuluvalla kaudella ykköstähtiensä tai muiden avainpelaajiensa loukkaantumisista. Toiset ovat pärjänneet paremmin, toiset huonommin ilman tähtiään.
Toronto Maple Leafs pääsi näyttämään luonnettaan ja syvyyttään, kun keskushyökkääjä Auston Matthews oli sivussa marraskuussa. Matthewsin NHL-uran ensimmäinen sairausloma ei hidastanut tahtia, vaan Toronto voitti kaikki viisi otteluaan.

Matthews on tällä hetkellä jälleen sairastuvalla, ja Torontossa on ollut toisenlainen ääni kellossa. Maple Leafs on kaivannut nuorta supertähteään, sillä kuudesta ottelusta neljä on päättynyt tappioon.
- Meiltä puuttuu loistava hyökkäyspelaaja. Se tekee asioista helpompaa vastustajalle. Kun Matthews on jäällä, niin vastustajan on pakko keskittyä häneen, Toronton Tyler Bozak kuvaili Leafsin arvokkaimman pelaajan poissaolon aiheuttamia ongelmia NHL.comille viime viikon Detroit-tappion jälkeen.
[Äänestä 2018 NHL All-Star -kapteeneja!]
NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinto Hart Trophy jaetaan käytännössä liigan parhaaksi arvioidulle pelaajalle. Pystin virallisissa perusteluissa lukee kuitenkin näin: "Palkinto annetaan pelaajalle, jonka katsotaan olevan arvokkain joukkueelleen".
Tuon virallisen määritelmän täyttää hyvin Montreal Canadiensin maalivahti Carey Price. Vaikka Price ei tuntunut saavan kuuluisaa rantapalloakaan kiinni Montrealin kokonaisuudessaan synkän alkukauden aikana, niin hän on sen jälkeen nostanut Canadiensin takaisin ainakin unelmoimaan playoff-paikasta.
Price oli marraskuussa sivussa reilut kolme viikkoa. Paluunsa jälkeen hän torjui Montrealin viiteen peräkkäiseen voittoon.

• Hän on yksi liigan parhaista pelaajista. Tuollaisen pelaajan saaminen takaisin on aina buusti. Ei pelkästään kaukalossa vaan myös pukuhuoneessa. Hän on niin keskittynyt ja rauhallinen, Montrealin hyökkääjä Alex Galchenyuk painotti Pricen merkitystä.
  Tällä hetkellä Montreal pelaa ilman takalinjojensa ykkösmiestä Shea Weberiä. Tulevat viikot näyttävät, kuinka arvokas Weber on joukkueelleen.
  Montreal ei ole ainoa joukkue, joka on kärsinyt ykkösvahtinsa loukkaantumisesta. Saman haasteen eteen ovat joutuneet muun muassa Vegas Golden Knights, Pittsburgh Penguins, Edmonton Oilers, Chicago Blackhawks ja Minnesota Wild.
  Vegasin sairastuvalla oli yhdessä välissä maalivahteja ruuhkaksi asti. Marc-Andre Fleury oli nimekkäin pelaaja, jonka Golden Knights nappasi laajennusdraftissa, mutta hyvin joukkue pärjäsi ilman oletettua MVP:täänkin.
  Fleury oli kaksi kuukautta sivussa aivotärähdyksen takia. Vegas on silti uskomattomasti mukana Läntisen konferenssin kärkitaistoissa.

Pittsburghin Matt Murray oli sivussa joulukuun alun. Penguins onnistui suunnilleen pitämään päänsä pinnalla sen aikaa vaikkakin kakkosvahti Tristan Jarryn kolmesta voitosta kaksi tuli kellariosaston Buffalo Sabresista.
Murray ei uhkaa Sidney Crosbyn MVP-asemaa Pittsburghissa eikä maalivahti Cam Talbot Connor McDavidin valtaistuinta Edmontonissa. Silti Oilers sai huomata kaipaavansa Talbotia.
Edmontonin vaihde siirtyi vapaalle Talbotin poissa ollessa. Vaikka hänen alkukautensa ei ollut paras mahdollinen, niin nyt Oilersin ykkösvahti on kuuden ottelun henkilökohtaisessa voittoputkessa ja Edmonton näyttää enemmän siltä joukkueelta, joksi sitä luultiin.
- Sillä on aina rauhoittava vaikutus, kun saa runko- tai avainpelaajan takaisin pelipaikkaan katsomatta. Mutta ehkä se on vielä tärkeämpää maalissa. Meidän joukkueemme ei panikoinut. Heillä oli hyvä fiilis, kun Cam tuli takaisin tolppien väliin, Edmonton päävalmentaja Todd McLellan sanoi Talbotin paluuottelun jälkeen.
Myös Chicago sai joulukuun alussa muistutuksen veräjänvartijansa merkityksestä. Vaikka Corey Crawford ei ollut kauan sivussa, niin Blackhawks ei voittanut sinä aikana kertaakaan. Crawford laittoi lyhyen sairauslomansa jälkeen pystyyn viiden ottelun mittaisen voittoputken.
Minnesota on aloittanut elonsa ilman maalivahti Devan Dubnykiä. Aika näyttää miten Wild pärjää. Minnesotan kärkimiesten taso on sen verran tasainen, että joukkueesta on vaikea nostaa esiin yhtä ja selvää MVP-nimeä. Toki Dubnyk on yksi heistä.
Saattaa myös olla, että Minnesotan arvokkain pelaaja ei ole vielä edes pelannut tällä kaudella. Tähtilaituri Zach Parise on ollut koko sesongin sivussa. Jos Parise onnistuu jossain vaiheessa tapahtuvan paluunsa jälkeen nostamaan alle odotusten pelanneen Wildin kohti Läntisen konferenssin kärkeä, niin hän on Minnesotalle MVP-tittelin arvoinen.

Anaheim Ducks on varmasti eniten tärkeiden pelaajien loukkaantumisista tällä kaudella kärsinyt joukkue. Sairastuvalla ovat aikaa viettäneet tai viettävät muun muassa Corey Perry, Cam Fowler, Rickard Rakell, Hampus Lindholm, Jakob Silfverberg, Patrick Eaves ja koko kauden sivussa ollut Ryan Kesler.
Ja tietenkin siellä sairastuvalla on ollut myös Ryan Getzlaf. Ducks-kippari on pystynyt pelaamaan vasta 12 ottelussa. Minnesotan tapaan alle odotusten pelannut Anaheim olisi varmasti korkeammalla sarjataulukossa, jos Getzlaf olisi ollut terve.
Anaheimin porukasta ei ole tällä kaudella oikein kukaan noussut erityisesti esiin. Paitsi kapteeni silloin kun hän on pelannut. Getzlafin 1,25 pistettä per ottelu on tällä hetkellä NHL:n viidenneksi paras lukema. Kuulostaa Ducksin MVP:ltä.
- Minulla on hyvä tunne joukkueestamme, Anaheimin päävalmentaja Randy Carlyle muotoili Getzlafin paluuottelun jälkeen.
Muutama hyökkääjä voi saada MVP-tunnustusta joukkueeltaan jo pelkkien tulosten perusteella. Vancouver Canucks on voittanut vain kerran viimeisessä kahdeksassa ottelussaan sen jälkeen kun Bo Horvat loukkaantui. NHL:n kärkikastiin kuuluva St. Louis Blues on hävinnyt seitsemässä viime ottelussaan viisi kertaa ilman Jaden Schwartzia.
Yksi harvoista joukkueista, jonka tahti ei ole hidastunut ilman yhtä suurimmista tähdistään, on Los Angeles Kings. Hyökkääjä Jeff Carter loukkaantui jo kauden kuudennessa ottelussa, mutta Kings painelee siitä huolimatta menemään Läntisen konferenssin kärkikahinoissa.
Suomalaisista joukkueidensa MVP-ehdokkaista loukkaantumisista ovat kärsineet Buffalo Sabresin puolustaja Rasmus Ristolainen ja Arizona Coyotesin maalivahti Antti Raanta. Buffalon ja Arizonan kaudet ovat tosin menneet niin totaalisesti penkin alle, että jonkun pelaajan ajatteleminen MVP:nä on lähinnä vitsi.
Jotkut joukkueet selviytyvät jonkun aikaa ilman arvokkainta pelaajaansa tai MVP-ehdokkaitaan. Pidemmän päälle sitä ei kannata kokeilla.