Arizona Coyotes pääsi voittoputkeen puolustuksen kautta

Jos puolustaa tarpeeksi hyvin, ei tarvitse tehdä tolkuttomasti maaleja. Alkukauden yllättäjä Arizona Coyotes on muurannut menestyksensä nimenomaan pitävän puolustuksen varaan.
Pistepörssiä lukemalla selitystä saisi etsiä kaukaa. Coyotesin paras pistemies Clayton Keller on kerännyt 12 otteluun 5+4=9 tehopistettä. Sillä saldolla ei yllä syksyn tässä vaiheessa edes sadan parhaan joukkoon. Parikymppisen Kellerin nimi löytyy NHL:n pistepörssistä vasta sijalta 106.

Arizonan sisäisen pistetilaston kakkos- ja kolmossijoja miehittävät puolustajat. Isoja minuutteja urakoiva ruotsalaiskapteeni Oliver Ekman-Larsson ja Alex Goligoski ovat napsineet 1+6=7 pistettä mieheen.
Alkukauden 12 ottelustaan seitsemän voittoa raapinut Coyotes porskuttaa juuri nyt viiden voiton putkessa. Maaliero on +10 (34-24), mutta joukkue löytyy tehtyjen maalien listalta vasta sijalta 25.
Mitä ihmettä? Ei kuulosta häikäisevän tehokkaalta. Eikä se sitä olekaan.
Mutta jos katsotaan tehtyjen maalien viereistä saraketta, totuus alkaa vähitellen valjeta. Coytoesin verkko on venynyt 12 ottelussa vain 24 kertaa. Koko NHL:ssä vain kaksi joukkuetta - Arizona ja Boston Bruins - on päästänyt runkosarjan tässä vaiheessa alle 30 maalia.

Arizona on päästettyjen maalien tilastossa omaa luokkaansa, sillä Coyotesin Antti Raannan ja hänen apurinsa Darcy Kuemperin vartioimaan pömpeliin on uponnut viisi vetoa vähemmän kuin Tuukka Raskin taakse Bruinsissa. Arizonan 24 ja Bostonin 29 päästettyä maalia ovat toki molemmat vähän, ainakin jos vertailukohdaksi ottaa ne puolustukset, joita vastustajat riepottelevat samanlaisella boforiasteikolla kuin syysmyrskyt Alaskan tai Islannin rannikolla.
Chicago Blackhawksin (51 päästettyä maalia), Philadelphia Flyersin (50) ja Vancouver Canucksin (50) takalinjoilla on todellakin ollut tuulista. Puhallus on käynyt samalla voimalla kuin isolla pahalla sudella maailmankuulussa Kolme pientä porsasta -sadussa.
Ei tarvita satusedän mielikuvitusta, kun mietitään pärjäämisen edellytyksiä. On äärimmäisen iso ero, uppoaako omiin tasan 2,0 vai 3,65 maalia ottelua kohden. Arizonan oma pää on kuin tiilestä muurattu talo Chicagon, Philadelphian ja Vancouverin oljista rakennettujen majojen rinnalla.
Lisää aiheesta:[Raannan koppi tarttuu Chicagossa\]
Mitä tilastot kertovat erikoistilanteiden osalta? Niissä Rick Tocchetin komentamat kojootit ovat kiistattomasti kärjessä.
Erikoistilanteiden merkitys on nykykiekkoilussa valtava. Se nähtiin myös Helsingissä pelatuissa ja paljon julkisuutta saaneissa NHL:n Global Series -otteluissa.
Arizonan osalta erikoistilanteiden erikoisosaaminen on liittynyt nimenomaan alivoimapelaamiseen. Jos totta puhutaan, ylivoimapeli ei ole ollut mitenkään erikoista. Coyotes löytyy yv-tilastossa vasta sijalta 25, ja pakkopeleistä vain 14,7 prosenttia on tuottanut tulosta. Heikointa ylivoimaa on pelannut - kenties hieman yllättäenkin - Carolina Hurricanes.
Sen sijaan Arizonan alivoima on ollut hämmentävän hyvää. Coyotes on tappanut jäähyjä 92,1 prosentin varmuudella. Vain Tampa Bay Lightning (av-prosentti 93,3) on kyennyt parempaan, tilastokolmonen eli Pittsburgh Penguins (87,1) on ollut jo selvästi kärkikaksikkoa heikompi.
Coyotesin materiaaliin peilaten kyse on miltei sensaatiosta. Lisää vettä myllyyn kaataa se, että kojootit ovat tehneet enemmän maaleja alivoimalla (7) kuin ylivoimalla (5). Kahdeksaan av-maaliin ovat kauden ensimmäisissä 12 ottelussa yltäneet koko NHL:n historiassa vain Philadelphia Flyers kaudella 1973-74 ja St. Louis Blues 1975-76. Coyotes on siis kivunnut jo kaikkien aikojen tilaston jaetulle kolmospaikalle. Kojootit ovat heiluttaneet reppua alivoimalla neljässä peräkkäisessä ottelussa. Viimeksi vastaavaan on pystynyt New Jersey Devils vuonna 2012.

Alivoimapelin sujuminen vaatii onnistuakseen uhrautumista, pelinlukutaitoa ja tietysti erinomaista maalivahtipeliä. Arizonan raumalaisvahti Antti Raanta on toki ollut mies paikallaan, torjunut hyvin ja ennen kaikkea tasaisesti. Hän on torjunut joukkueensa seitsemästä voitosta viisi. Torjuntaprosentti on mukiinmenevä (92,9), eikä päästettyjen maalien ottelukohtaista keskiarvoakaan (2,1) voi moittia.
Palataan vielä päästettyjen maalien tilastoon.
Tasaisen vauhdin taulukko sopii toki jääkiekkoa paremmin pitkän matkan juoksuun, mutta kokeillaan silti pientä ajatusleikkiä. Jos alkukauden kaksi varmaotteisinta puolustusjoukkuetta pystyisivät vetämään loppukauden nykytahdilla, Arizonalla olisi 82 ottelun runkosarjan jälkeen 34 maalia vähemmän päästettyjä kuin Bostonilla.
Kuulostaako hurjalta? Kyllä, sitä se todellakin on.
Coyotesia ei voi vieläkään julistaa varmaksi pudotuspelijoukkueeksi, mutta viime kauden kaltaiseen katastrofaaliseen kuvioon se ei nyt näyttäisi joutuvan. Silloin syksy oli synkkä ja joukkue ulkona pudotuspeleistä jo vuodenvaihteessa.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
GM John Chayka on pystynyt kasamaan Coyotesista niin lujaluonteisen joukkueen, että päävalmentaja Tocchetin suoraviivaisesti pelaavat suojatit taistelevat tosissaan playoff-paikasta.
Jos se irtoaisi, aavikolla olisi syytä isoon ilonpitoon.