Skip to main content

5 asiaa joita et tiennyt Auston Matthewsista

Teksti Mike Morreale / NHL.com



BUFFALO --
Auston Matthewsilla oli uransa tärkein työhaastattelu tiistaina NHL Scouting Combinessa First Niagara Centerissä, kun vuoden 2016 NHL Draftin ykkösvaraukseksi povattu nuorukainen tapasi Toronto Maple Leafsin edustajat.

Torontolla on käytössään 24.-25.6. First Niagara Centerissä pidettävän NHL:n varaustilaisuuden ensimmäinen varausvuoro. Arizonan Scottsdalesta kotoisin oleva Matthews haluaa olla ensimmäinen amerikkalaissyntyinen ykkösvaraus sitten Patrick Kanen, jonka Chicago Blackhawks varasi ensimmäisenä vuonna 2007.

NHL Central Scoutingin listalla ykköstilaa pitävän Matthewsin mielestä haastattelu oli hyvin asiallinen.

– Tapaaminen ja haastattelu menivät hyvin. He halusivat enimmäkseen vain tutustua minuun paremmin. Minulta ei kyselty mitään epätavallista tai kimuranttia, Matthews paljasti.

Toronton pelaajatarkkailijoiden lisäksi haastattelussa oli paikalla Maple Leafsin GM Lou Lamoriello, joka kuunteli keskustelua korva tarkkana.

– Herra Lamoriello ei esittänyt minulle kysymyksiä. Hän vain tarkkaili ja kuunteli, totesi Matthews.

Matthews pelasi kuluneella kaudella Sveitsin NLA-liigaa Zürichissä ja teki 36 ottelussa 24 maalia ja 46 pistettä. Hänet valittiin vuoden tulokkaaksi, ja hän ylsi hopealle kauden arvokkaimman pelaajan äänestyksessä.

Matthewsin saavutuksista on kirjoitettu jo aivan tarpeeksi, joten NHL.com halusi selvittää viisi asiaa, joita suuri yleisö ei hänestä vielä tiedä.

1. Matthews oli yhteen aikaan parempi baseballissa kuin jääkiekossa.

– Baseball kiinnosti minua todella paljon, koska isäni ja isoisäni pelasivat sitä. Pallon lyöminen oli kaikista hauskinta, ja se olikin minun vahvuuteni. Pallon kiinni ottaminenkin oli ihan mukavaa. Jääkiekko aloitetaan yleensä niin, että isä vie pojan luistelemaan lammen jäälle. Arizonassa ei voinut tehdä niin. Isäni Brian pelasi baseballia collegessa. Nautin baseballin pelaamisesta, mutta jääkiekosta tuli sittemmin intohimoni.

2. Matthews näki ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa kaksivuotiaana ja alkoi itse pelaamaan neljä vuotta myöhemmin.

Isäni ja setäni (Billy Matthews) veivät minut katsomaan Phoenix Coyotesin ottelua, kun olin kaksivuotias. En muista siitä paljon mitään, mutta muistan ajatelleeni lapsena, että pelissä on todella kova vauhti. Sitä oli hauska katsoa, ja kun aloin itsekin pelata, laji veti entistä enemmän puoleensa. Minut valtasi intohimo pelata jääkiekkoa.

3. Yhdysvaltain U17-juniorijoukkueessa kärsitty reisiluun murtuma osoittautui Matthewsille arvokkaaksi oppitunniksi, kun hän loukkaantui Zürichissä.

Matthews mursi reisiluunsa törmäyksen seurauksena toisessa U17-maajoukkuepelissään 14. syyskuuta 2013. Hän palasi kokoonpanoon 6. joulukuuta ja tehtaili 24 pelissä 12 maalia ja 33 pistettä. Myöhemmin samalla kaudella hän teki U-18-maajoukkueessa 12 maalia ja 17 pistettä 20 ottelussa. Matthews loukkasi selkänsä Zürichissä ja joutui jättämään kuusi ottelua väliin. Mutta hän tiesi aiemman loukkaantumisensa ansiosta, mitä hänen oli tehtävä.

– U-17-joukkueessa tapahtunut loukkaantuminen oli vakavampi, sillä vamma piti leikata. Se ei tietenkään ollut kovin mukavaa aikaa. Olin juuri pääsemässä maajoukkueurani alkuun, kun loukkaannuin. Mutta kokemus vahvisti minua henkisesti ja ihmisenä. Oli toki rankkaa, kun loukkaannuin tällä kaudella Zürichissä, mutta tiesin aiemman kokemukseni perusteella, miten asia pitää käsitellä. Tein kaikkeni kuntouttaakseni selkäni ja päästäkseni takaisin kaukaloon. Tärkeintä oli kuunnella lääkäreitä ja treenata sallituissa rajoissa. Kävin laukomassa kiekkoja ja kikkailin yksikseni ihan vain pitääkseni pääni kasassa.

4. Matthews teki Zürichin voittomaalin Davosia vastaan 9. lokakuuta. Hän hämmentyi täysin, kun fanit alkoivat huutaa hänen nimeään.

Matthews teki ottelussa kaksi maalia. Päätöserässä ajassa 3:32 syntynyt osuma toi Zürichille 3-2 voiton.

– Ottelu oli kauden ikimuistoisimpia. Zürich ja Davos kohtasivat ensimmäistä kertaa sitten edelliskauden NLA-finaalin. Tein kaksi maalia, joista toinen oli voittomaali Robert Nilssonin upeasta syötöstä. Fanit alkoivat pelin jälkeen pomppia ja huutaa nimeäni. Tuijotin katsomoon ja mietin, että se oli ihan hullua. En tiennyt, että kun sveitsiläisyleisö tekee niin, pelaajan on luisteltava yksinään takaisin kaukaloon tervehtimään faneja. En tiennyt siitä mitään. Kaikki huusivat, että minun pitäisi mennä takaisin. Olin aivan sekaisin. Kun tajusin tilanteen, niin olihan se

5. Ema Matthews auttoi poikaansa juhlimaan 18-vuotissyntymäpäiväänsä 17. syyskuuta laittamalla poikansa lempiruokaa koko Zürichin joukkueelle.

– Rakastan äidin kanatortillakeittoa. Hän teki sitä koko joukkueelle syntymäpäivänäni Zürichissä. Jälkeenpäin miltei puolet pelaajien vaimoista kyseli keiton reseptiä. Kaikki pitivät siitä. Se mursi jään syntymäpäivänäni.

Katso lisää