Skip to main content

Yzermnin pelisilmä Tampan menestyksen takana

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

Kahdeksan vuotta sitten Tampa Bay Lightning oli myllerryksessä oleva vitsi, jonka toiminnassa ei ollut päätä eikä häntää.

Tammikuussa 2008 seuran omistus siirtyi OK Hockey LCC –nimiselle sijoittajaryhmälle, jota vetivät Oren Koules ja Len Barrie. Barrie oli ex-NHL-pelaaja ja Koules oli tullut tunnetuksi Saw-kauhuelokuvistaan.

Aikamoinen kauhuelokuva siitä tulikin.

Omistajille oli tärkeämpää päästä heittelemään pelaajien kanssa ylävitosia koppiin pelin jälkeen kuin rakentaa seuralle järkevää tulevaisuuden strategiaa. He hehkuttivat ”rokin paluusta” Tampaan, mutta teot unohtuivat.

Lightning sijoittui sarjassa viimeiseksi, mikä oli sinänsä hyvä asia, sillä joukkue pystyi varaamaan Steven Stamkosin kesällä 2008.

Barry Melrosen paluu tv-kommentaattorin hommista kaudeksi 2008–09 ei parantanut asiaa. Melrose oli hyvä showmies, mutta kiekko-osaaminen ei ollut päivittynyt matkan varrella.

Sekoilu jatkui. Melrosen seuraaja John Tortorella sanoi julkisesti, ettei hänellä ole omistajia kohtaan mitään kunnioitusta. Jay Feaster erosi GM:n pallilta, vaikka hänellä oli kolme vuotta sopimusta jäljellä.

Tampa tarvitsi järjen ääntä, kunnon kiekkomies, jonka olemus ja karisma rauhoittaisivat tilanteen.

Käänne parempaan tapahtui 2009–10, kun omistajaksi tuli bostonilainen investointipankkiiri Jeffrey Vinik. Hän heitti pihalle GM:ksi tulleen Brian Lawtonin ja päävalmentaja Rick Tocchetin.

Steve Yzerman otti GM:n tehtävät haltuun toukokuussa 2010. Siitä lähti viimeistään Lightningin uusi nousu.

Mätien oksien leikkaaminen vie NHL-joukkueensa aikansa, mutta Yzerman suhtautui tehtäväänsä samalla pedanttisuudella ja intohimolla kuin jääkiekon pelaamiseenkin uransa aikana.

Yzerman räjäytti joukkueen neljässä vuodessa. Kevään 2010 pudotuspeleissä pelanneista hyökkääjistä ja puolustajista oli neljän vuoden kuluttua jäljellä vain Stamkos ja Victor Hedman.

Aika vaikea on saada parempia kulmapalasia hyökkäykseen ja pakistoon.

Vuoden 2011 varaustilaisuudessa Tampalla oli vain kaksi varausvuoroa ensimmäisen sadan varauksen sisällä ja kuusi kaiken kaikkiaan.

Lightning osui niissä ytimeen. Se varasi Vladislav Nemestnikovin (ensimmäinen kierros), Nikita Kutsherovin (toinen kierros), Ondrej Palatin (seitsemäs kierros) ja Nikita Nesterovin (viides kierros).

Kun katsoo varsinkin Kutsherovin ja Palatin nykytasoa, voi sanoa valintojen menneen aika nappiin.

Maalivahteja ei helposti varata ykköskierroksella, mutta Andrei Vasilijevski tarttui Tampan haaviin ykköskierroksella 2012. Konferenssifinaaleissa Vasilijevski on kultaakin kalliimpi pelaaja, kun Ben Bishop loukkaantui – eli viime vuoden finaalien rumba on toistumassa.

Voimahyökkääjä Cedric Paquette löytyi neloskierrokselta 2012. Jonathan Drouin oli 2013 koko tilaisuuden kolmosvaraus. Se arpa näytti jo tyhjältä, mutta loppukaudella ja pudotuspeleissä hän on näyttänyt tasonsa.

Varaamattomien pelaajien haistaminen on yksi GM:n taidon laji. Ykkösrivin hyökkääjä Tyler Johnson, roolihyökkääjä J.T. Brown ja ulottuva pakki Andrej Sustr löytyivät vapaina pelaajina ilman varausta.

Ykkösveskarista maksettu hinta ei ollut mahdoton, sillä Yzerman antoi Ben Bishopista vastineeksi tulokashyökkääjä Cory Conacherin ja neljännen kierroksen varauksen.

Joskus GM:t tuhlaavat kesäisin rahaa kuin juopuneet merimiehet, mutta Yzerman pitää kukkaron nyöreistä tiukasti kiinni. Lightningin kallispalkkaisimmat pelaajat ovat 6,5 miljoonaa dollaria ansaitseva Ryan Callahan ja 5,95 miljoonan Ben Bishop.

Esimerkiksi viisi miljoonaa tienaava Valtteri Filppula oli hyvinkin täsmähankinta Tampan riveihin. Yzerman näki hänen potentiaalinsa Detroit Red Wingsin Henrik Zetterbergin ja Pavel Datsjukin taustalla. Tämän kevään pudotuspeleissä Filppula on ollut kokonaisuutena Tampan hyökkäyksen tasaisin suorittaja.

Jon Cooperin johtaa valmennusosasto ansaitsee omat kehunsa, mutta suurin syy Tampa Bay Lightningin nousuun löytyy parvelta. Yzerman on esiintymisessään hyvin hillitty ja tiukankin oloinen, mutta taustalta löytyy paljon hiljaista kiekkotietämystä.

Pelaaja Yzerman osasi katsoa mihin väliin kiekon heittää. Yläparvella pelisilmä toimii yhtä tehokkaasti, kun palasia pitää sovittaa yhteen.

Yksi tärkeä asia Tampassa on joukkueen kemia. Siinä ei ole ylisuuria egoja, jotka nousisivat muiden yläpuolelle ja rikkoisivat kokonaisuutta.

Kyllä. Luonteenpiirteet sopivat hyvin takavuosien Yzermanin pelaajaprofiiliin.

Vaikka hän oli tähtipelaaja, luonne oli kuin nelosketjun nöyrän raatajan.

Katso lisää