Skip to main content

Vladimir Tarasenko, uuden polven venäläinen

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

Yleisradion kanavillakin esitetyssä Red Army -dokumentissa Neuvostoliiton aikaiset pelaajat kertovat vakavana Punakoneen toiminnasta. Silloin ei paljon hymyilty, mitä nyt vähän maalin jälkeen.

Englannin puhuminen rajoittui muutaman sanan murahduksiin.

Tiukkaa treeniä 11 kuukautta vuodessa erityksissä perheestä ja muusta maailmasta. NHL:ssä pelaaminen oli kaukainen unelma, joka tuskin tulisi koskaan toteutumaan. Ainoa viestintäväline ulkomaailmaan oli harjoituskeskuksen puhelin, jonne kaikki 25 pelaajaa jonottivat.

St. Louis Bluesin venäläistähti Vladimir Tarasenko, 23, elää täysin eri maailmassa.

Tarasenko iskee miljoonapahvi takataskussaan osumia kovakuntoisessa NHL-joukkueessa ja viettää vapaa-aikaansa viihtyisässä jenkkikaupungissa. Hän käyttää sulavasti twitteriä (135 000 seuraajaa), puhuu hyvää englantia ja hymyilee koko ajan.

– Täällä on paljon tekemistä, kuten huvipuistoja ja tavallisia puistoja. Voit vuokrata katamaraanin tai pyörän. Joillekin ihmisille rentoutuminen on juhlimista altaalla, mutta vaativan kauden aikana haluan vain joskus mennä kävelylle ja hengittää raikasta ilmaa, Tarasenko kehui nöyrään tyyliin venäläisen Sport Express -lehden haastattelussa.

Ja mikä hienointa, hänessä on edelleen niitä ominaisuuksia, joista Punakone tuli aikanaan tunnetuksi: kymmenottelijan fysiikka, taidemaalarin luomiskyky ja pedon päättäväisyys.

Venäläislaituri on näyttänyt tasonsa heti alkukaudella. Hän nousi pistepörssin jaettuun kärkeen nakuttamalla kuudessa ottelussa yhdeksän (5+4) tehopistettä.

– Siinä ei ole mitään uutta. Jos pelaisin häntä vastaan, olisin hermostunut, St. Louisin valmentaja Ken Hitchcock kommentoi Winnipeg-ottelun jälkeen, kun Tarasenko oli iskenyt kaksi uunia.

St. Louis Bluesin johto joutui pohtimaan tarkkaan, millaisen sopimustarjouksen he Tarasenkolle antavat. Mitä jos hän loukkaantuu tai tehotahti hiipuu? Maltillisempi 2–3 vuoden diili olisi turvallinen.

Blues päätti panna kaiken peliin ja sitoa tähtihyökkääjänsä peräti kahdeksaksi vuodeksi. Tarasenkosta tuli kertaheitolla joukkueen kallein pelaaja 60 miljoonan dollarin sopimuksella.

Perusteita jättidiilille alkoi olla viime kauden jälkeen: hänen 77 peliään tuottivat 73 pistettä (37+36).

Tarasenkon, Jori Lehterän ja Jaden Schwartzin ketju oli tasakentällisin koko sarjan toiseksi tehokkain 79 pisteellä. Ykkönen oli Tampa Bay Lightningin superkolmikko Ondrej PalataTylers Johnson–Nikita Kutsherov (96 pistettä).

Hitchcock on peluuttanut Lehterää ja Tarasenkoa yhdessä tällä kaudella säästeliäämmin kuin viime kaudella, mutta Winnipeg-ottelussa he palasivat samaan ketjuun, mikä tuotti heti tulosta. Hitchcockin huumorintajun on pakko olla superkiero, jos hän aikoo peluuttaa kaksikkoa tästä lähtien erillään.

Minkä takia Lehterä ja Tarasenko sopivat niin hyvin yhteen kaukalossa?

Molemmilla on pohjimmiltaan 1980-luvun vanhan liiton kynäniekan sielu, joka yhdistetään raudanlujaan fysiikkaan. Harva kaksikko uskaltaa esimerkiksi antaa hyökkäysalueella yhtä paljon ”bulgarialaisia” selän takaa. Koska syötön riskit ovat isoja mahdollisten vastahyökkäyksien takia, niitä ei hirveästi viljellä.

Tarasenko tietää, että Lehterä uskaltaa yrittää niitä – ja päinvastoin.

Vanha suomalaisten ja venäläisten vastakkainasettelu loistaa poissaolollaan. Lehterä ja Tarasenko tulevat erittäin hyvin juttuun kaukalon ulkopuolellakin.

Tarasenkossa on paljon samaa kuin 990 NHL-ottelua pelanneessa Aleksandr Mogilnyissä. Molemmat pitävät näteistä maaleista.

Tarasenko pystyy veivaamaan kolme vastustajaa solmuun ennen maalivahdin naruttamista. Vaikka NHL:ssä on tukuittain taitavia pelaajia, harva pystyy esittämään samoja taikatemppuja yhtä kovassa vauhdissa.

Niin hyvin kuin Tarasenko on Pohjois-Amerikkaan sopeutunutkin, jotkut asiat ihmetyttävät häntä edelleen. Venäläisessä kulttuurissa esimerkiksi ei omasta perheestä vitsailla.

– Tietyissä tilanteissa minun pitää luottaa omiin uskomuksiini ja olla nauramatta kuten muut. Jätkät ymmärtävät, etten naura kaikille asioille, joten se ei ole ongelma, Tarasanko sanoi.

Ei varmasti ole ongelma, ainakaan niin pitkään kuin verkko heiluu vastustajan päässä samaa tahtia.

Katso lisää