Viisi kysymystä Bruce Cassidylle

Juttusarja "Viisi kysymystä" jatkuu läpi koko kauden. Keskustelemme lajin avainhenkilöiden kanssa heidän elämästään ja urastaan sekä kyselemme heiltä tuoreimmat kuulumiset ja kiekkouutiset.
Tällä kertaa kuullaan Boston Bruinsin valmentaja Bruce Cassidyn mietteitä muun muassa joukkueen hyökkäyspelistä ja otteluohjelmasta runkosarjan loppumetreillä.

Olette pärjänneet hyvin sen jälkeen kun tulit joukkueen ruoriin. Olette tehneet enemmän maaleja ja pelanneet parempaa ylivoimaa. Mikä Bruinsissa on muuttunut Claude Julienin ajoista?
- Olemme keskittyneet enemmän hyökkäyspeliin. Ylivoimamme on kehittynyt kauden mittaan, ja kiitos siitä kuuluu suureksi osaksi Brad Marchandin työskentelylle maalin edessä. David Pastrnakin laukaus on myös entistä parempi, joten meillä on erilaisia aseita käytössämme. Bergeron on ollut aina hyvä, ja Torey Krug osaa nyt päättää paremmin, millaisen vedon hän ampuu. Joskus on esimerkiksi parempi jakaa kiekkoa niin, että kaveri pääsee ohjaamaan. Tasakentällisin pyrimme toimittamaan hyökkäyspäässä kiekkoa maalille, ja kannustamme pelaajiamme käyttämään enemmän taitorepertuaariaan. Olemmekin saaneet viimeisissä 20 ottelussamme laadukkaampia maalintekopaikkoja. Kun taitavat pelaajat saavat parempia paikkoja, yleensä niistä syntyy myös enemmän maaleja.

Korostitteko jo kauden alussa, että hyökkäyksiä pitää rakennella enemmän parhaalle maalintekosektorille B-pisteiden väliin? Vai sinäkö toit mukanasi sen muutoksen, kun tulit päävalmentajaksi?
- Se on kaksipiippuinen juttu. Apuvalmentajana ollessani vastasin pakkien peluutuksesta, joten minulla ei ollut paljon sanottavaa hyökkäyspään kuvioihin. Se ollut minun vastuualuettani. Tietenkin kerroin mielipiteeni, jos sitä kysyttiin, mutta keskityin enemmän vastustajien laukausmäärien rajoittamiseen. Ylivoimaan kuitenkin pääsin vaikuttamaan. Kun meillä meni joulun kieppeillä huonosti, istuimme alas ja teimme kentällisiin muutoksia yhdessä. Päävalmentaja pääsee tekemään harjoituksissa haluamiaan asioita. Olen aina keskittynyt erikoistilannepelaamiseen ja varsinkin ylivoimaan. Ylivoimamme kannalta on hyödyllistä pelailla treeneissä pienemmässä tilassa ja harjoitella tilanteita maalin ympärillä. Toki se auttaa myös silloin, kun pelataan viidellä viittä vastaan. Kun tulin luotsaamaan joukkuetta, halusin keskittyä enemmän juuri noihin asioihin, koska mielestäni emme tehneet tarpeeksi maaleja emmekä luoneet tarpeeksi laadukkaita maalipaikkoja.
Mitä mielessäsi liikkui, kun näit apuvalmentajana hyökkäyspään ongelmat ja olisit ehkä tiennyt, miten ne ratkaistaan? Sinun piti silloin huolehtia joukkueen puolustuksesta. Oliko se turhauttavaa?
- Sanoin valmentajapalavereissa, että mielestäni pelaamme liikaa kiekkoa päädystä viivaan. Puolustajamme ovat pääosin puolustavaa sorttia Torey Krugia lukuun ottamatta. Toki Chara osaa sekä hyökätä että puolustaa. Ja tietenkin muillakin kavereilla on hyökkäyspään taitoja. En halua yleistää liiaksi, koska se ei ole reilua. Mutta periaatteessa meillä on enimmäkseen puolustavia puolustajia, ja siksi esimerkiksi alivoimamme toimii hyvin. Osaamme blokata laukauksia, käyttää mailaa hyvin ja painaa päälle. Nykyään vaatii todellista taitoa toimittaa kiekkoa viivasta maalille, eikä se mielestäni kuulunut meidän vahvuuksiimme. Ehdotin siis, että pyörittäisimme hyökkäyspeliämme syvemmällä. Mutta se oli vain minun mielipiteeni. Hyökkäyspää oli muiden vastuulla.
- Ylivoimaan minulla on ollut aina ehdotuksia, ja sen suhteen teimmekin Clauden kanssa yhteistyötä. Mielestäni nykypäivän NHL:ssä maskimiehen ei tarvitse olla Todd Bertuzzin tai Johan Franzenin kaltainen korsto. Ylivoima on tehokkainta, kun hyökkääjät osaavat luoda tilanteita maalin ympärillä. Kauden alussa Columbus oli suorastaan liekeissä, koska Sam Gagner, Nick Foligno ja Cam Atkinson osasivat pyörittää hyökkäyskolmiota hienosti syvällä, vaikka eivät olekaan kookkaita kavereita. Olen aina ihaillut myös Zach Parisen taituruutta maalin lähellä. Hän menee tilanteisiin ärhäkästi, ohjaa laukauksia, kaivaa irtokiekkoja ja tekee maskia. Eikä hänkään ole isokokoinen, mutta häneltä löytyy peliälyä. Päävalmentajana olen päässyt päättämään asiasta, joten siirsin Marchandin maalin edustalle. Hänestä on ollut suuri apu ylivoimallemme.
- Mutta alkukaudesta kannoin enemmän huolta omasta vastuualueestani eli puolustuksesta, ja siinäkin riitti totisesti töitä.
Teitte Kingsin verkkoon neljä maalia, Starsille kuusi, Arizonalle neljä, Detroitille kuusi, Vancouverille niin ikään kuusi ja vielä viisi Calgarylle. Mutta sitten hävisitte neljä peliä putkeen ja päästitte 20 maalia. Menikö hyökkäyspelin korostaminen jo yli? Alkoiko puolustuksenne kärsiä siitä? Siksikö piditte oman pään todella tarkasti lauantain ottelussa, jossa voititte Islandersin 2-1? Pitääkö teidän pelata loppukausi samalla tavalla?
- Vastaan kyllä ja ei. Jos puolustajat osallistuvat hyökkäyksiin enemmän ja hyökkääjät ottavat syvällä rohkeammin miestä, riskit tietenkin kasvavat. On huolehdittava siitä, että puolustajat osaavat lähteä tukemaan hyökkäyksiä oikeaan aikaan. Kun asiat sujuvat hyvin, pakit lähtevät hanakammin ylös. Heille syntyy harhaluulo, että homma rullaa jatkossakin samaa rataa. Silloin he myös ottavat enemmän riskejä. Meidän piti jo hieman nykäistä käsijarrusta. Kaikki ihmettelivät, kun hävisimme Edmontonille 4-7. Suoraan sanottuna hävisimme vain kamppailut maalimme edessä. Torontossa pelasimme paremmin, ja sen ottelun olisi voinut voittaa kumpi tahansa. Ottawa-pelissä Anderson tuntui torjuvan kaiken. Pelasimme hyvin, mutta yhtäkkiä olimmekin tappioputkessa. Eikä sitä saada poikki, jos yritetään vain mättää enemmän maaleja kuin vastustaja. Siksi puolustimme tarkemmin New Yorkissa. Toivottavasti jatkossa hyökkäyspelimme pysyy tehokkaana ja puolustuksemme rakenne säilyy. Sitähän jokainen joukkue toivoo.

Pelaatte viimeisistä seitsemästä ottelustanne kuusi kotona. Ette kuitenkaan ole pärjänneet kotihallissanne tällä kaudella mitenkään erityisen hyvin, sillä kotisaldonne on 19-16-0. Mistä kotikaukalon vaikeudet ovat johtuneet, ja onko teille sittenkään etu pelata viimeisistä seitsemästä ottelusta kuusi kotona?
- On siitä etua. Olemme voittaneet viimeisistä kymmenestä kotiottelustamme seitsemän ja hävinneet viimeiset kaksi. Emme mielestäni pelanneet kovinkaan hyvin Tampaa vastaan, mutta muissa matseissa olimme hyviä. Ottawaa vastaan pelasimme hyvin, mutta emme tehneet tarpeeksi maaleja. Rangersille hävisimme 1-2, koska Henrik Lundqvist oli uskomaton. Olemme pelanneet kotipeleissä ihan hyvällä energialla. Kotipeleissä haluan varmistaa, että olemme alusta asti hereillä ja että annamme vastustajalle heti painetta. Jos vastustaja ei olekaan jostain syystä valmiina, energinen alku voi kantaa pitkälle. On paljon helpompi pelata johdossa kuin tappioasemassa, varsinkin kun tämän kauden otteluohjelma on ollut poikkeuksellinen. Joukkueet tuntuvat olevan jokaisessa ottelussa vähän väsyneitä, koska takana voi olla reissaamista tai kyseessä on vaikka kolmas peli neljän päivän sisään.