Venäjältä vyöryy maailmanluokan maalivahteja

VANCOUVER -- New York Rangersin tulokasmaalivahti Aleksandr Georgijev on uusin jäsen taalakaukaloissa otteillaan ihastuttavien venäläisveskareiden kerhossa.
Georgijev, 22, on pelannut viisi NHL-ottelua voitto-tappiotilastolla 3-2-0 ja vaikuttavalla torjuntaprosentilla 92,9. Nuorimies torjui keskiviikkona kumoon hallitsevan mestarin Pittsburgh Penguinsin.

Maalivahdin rooli ei kuitenkaan ole ollut Georgijeville aina pelkkää ruusuilla tanssimista. Eivätkä venäläisveskarit ole muutenkaan olleet NHL:ssä aina niitä suosituimpia valintoja tolppien väliin. NHL-seurat ovat poimineet neljässä viime varaustilaisuudessa kaikkiaan yhdeksän venäläistä maalivahtia, kun heitä varattiin edellisten 30 vuoden aikana yhteensä 22.
Nykypäivän NHL:ssä venäläismaalivahdit ovat pelipaikkansa ehdotonta eliittiä. Columbus Blue Jacketsin Sergei Bobrovski on ensimmäinen venäläinen, joka on voittanut NHL:n parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn (2013). Colorado Avalanchen Semjon Varlamov jatkoi maanmiehensä viitoittamalla tiellä ja sijoittui vuoden 2014 Vezina-äänestyksessä kakkoseksi Boston Bruinsin Tuukka Raskin jälkeen. Bobrovski koppasi pystin hanskaansa uudelleen vuonna 2017. Tällä kaudella NHL-maalivahdeista eniten voittoja (40) kerännyt Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski on monien asiantuntijoiden papereissa vahva ehdokas Vezina-voittajaksi.

Maailman parhaiden maalivahtilupausten kolmen kärki tulee Venäjältä: Ilja Samsonov (Washington Capitals), Ilja Sorokin (New York Islanders) ja Igor Shestjorkin (Rangers).
Venäläismaalivahtien asiat ovat mullistuneet viime vuosikymmenen aikana, ja Georgijev on erinomainen esimerkki Venäjällä tehtävästä kehitystyöstä.
Georgijevilla ei silti ole kovinkaan kultaisia muistoja ajalta, jolloin hän aloitti jääkiekkoharrastuksen ja torjui kiekkoja 7-vuotiaana juniorina kotimaassaan.
Ehkä se johtuu siitä, että hän sai harvoin torjutuksi niistä yhtään.
Georgijev syntyi Bulgariassa, mutta perhe muutti Venäjälle hyvin pian. Kun hän aloitti maalivahtina, hän joutui pelaamaan kolme vuotta itseään vanhempien pelaajien kanssa.
- Kaverit harjoittelivat, ja minä seilasin sivummalla kaukaloa päästä päähän tunnin verran. Joidenkin harjoitusten jälkeen tuli itku, kun se oli niin rankkaa. Olin iloinen, jos sain tehtyä treeneissä yhdenkin torjunnan. Se oli juhlan paikka, koska muut olivat minua niin paljon vanhempia, kertoi Georgijev, joka lopulta pääsi rinkiin mukaan opittuaan torjuntatyöskentelyn perusteet.
Georgijevin polku Venäjältä New Yorkiin on ollut kaikkea muuta kuin luotisuora. Pohjois-Amerikka olisi voinut jäädä haaveeksi, jollei hän olisi koukannut Suomen kautta ja päässyt modernimman maalivahtivalmennuksen piiriin.
- Kun olin 10-vuotias, venäläiset veskarivalmentajat olivat ajastaan jäljessä ja opettivat vielä (Vladislav) Tretjakin aikaisia temppuja, kuten luistintorjuntoja. Luisteluni saattoi kehittyä siellä, mutta aloimme kuitenkin katsella mahdollisuuksia ulkomailta. Isäni löysi Suomesta jääkiekkokoulun, jota veti (entinen Columbus Blue Jacketsin maalivahti) Fredrik Norrena.
Georgijev erottui joukosta kuitenkin aivan vääristä syistä, kun hän osallistui ensi kertaa Norrenan leirille.
- Aluksi olin varmaan koko leirin huonoin, koska näytin vanhan liiton veskarilta ja harjoitteet olivat niin paljon edellä venäläisiä. Vanhempani kuvasivat kaikki harjoitteet ensimmäisenä vuonna, ja harjoittelin niitä koko vuoden kotona Venäjällä. Seuraavana vuonna olin jo ihan eri maalivahti, eikä minua tunnistanut jäällä kukaan, Georgijev muisteli.

Georgijev oli mukana venäläismaalivahtien nousun ensimmäisessä aallossa. Vastaava ilmiö oli nähty jo aiemmin suomalaisten ja ruotsalaisten kohdalla.
- Siinä tapahtuu tiettyä maantieteellistä aaltoliikettä, joka perustuu roolimalleihin ja esikuviin, totesi Blue Jacketsin maalivahtivalmentaja Ian Clark ja jatkoi, että samanlainen maalivahtien ryntäys tuli Quebecistä Patrick Royn vanavedessä sekä Suomesta Miikka Kiprusoffin ja Ruotsista Henrik Lundqvistin jälkeen.
- Nyt sama tapahtuu Venäjän kohdalla. NHL:ssä menestyneet venäläisveskarit toimivat esikuvina juniorimaalivahdeille. Muidenkin lajien parista tulee lahjakkuuksia mukaan, koska he haluavat pelata jääkiekkoa maalivahtina Bobrovskin, Varlamovin ja Vasilevskin tavoin, Clark lisäsi.
Kehittynyt maalivahtivalmennus näytteli merkittävää roolia maalivahtien nousussa Quebecissä, Suomessa ja Ruotsissa. Sama pätee nyt Venäjään.
- Venäjällä on päästy ajan tasalle neljän viime vuoden aikana, ja siellä on nyt paljon hyviä maalivahtivalmentajia. He ovat oppineet paljon suomalaisilta ja ruotsalaisilta alan ammattilaisilta, Georgijev totesi.
Jotkut pähkäilevät, onko se sittenkään pelkästään hyvä asia.
Georgijev sai Suomessa kehittynyttä taitovalmennusta, mutta on otettava huomioon myös se, että hän on kehittänyt luistelutekniikkaansa ja vaistojaan omin päin.
Lisää aiheesta: [Suomalaisguru valmentaa Coloradon veskareita]
- Emme ole robotteja. Kun menin katsomaan leirille 10-vuotiaita junnuja, he liikkuivat siellä polvillaan. He ovat 10-vuotiaita. Heidän pitäisi kehittää luisteluaan ja sitä, miten pysytään pystyssä, miten päästään sivuttaisliikkeeseen, miten eteenpäin, miten taaksepäin ja niin edelleen, sanoi Bruinsin kakkosveskari Anton Hudobin.
Hudobin sai maalivahtivalmentajan vasta teini-iässä, kun hän aloitti yhteistyön San Jose Sharksin pitkäaikaisen maalivahdin Jevgeni Nabokovin kanssa.
Bruins-veskari kantaa huolta siitä, että liiallinen tekniikkaharjoittelu liian nuoressa iässä kadottaa junioreilta niitä ainutlaatuisia yksilötaitoja ja -lahjoja, joiden vuoksi venäläisvahdit nimenomaan alkoivat päätyä uudelleen NHL:n kykyjenetsijöiden papereihin.
- Bobrovski on tällä hetkellä venäläisjunnujen mielestä ykkönen, ja häntä he yrittävät matkia. Bobrovski pelaa tyylillä, joka sopii täydellisesti hänelle, mutta se tyyli ei kuitenkaan sovi välttämättä kaikille. Ei kannattaisi kopioida. Tiettyjä juttuja voi varastaa ja kokeilla, toimisiko sama itselläkin, mutta ei kannata yrittää olla Bobrovski. Pitää olla oma itsensä, Hudobin neuvoi.