Tuoko kesken kauden tehty valmentajavaihdos lisää puhtia?

Keskiviikkoisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, kaivelemme kummajaisia rivien välistä ja käytämme taskulaskinta. Tällä kertaa vertailemme playoff-paikkaan vaadittua pistetahtia ja pohdimme, onko valmentajaa vaihtaneilla Los Angeles Kingsillä ja Chicago Blackhawksilla vielä saumoja playoff-junaan.

Valmentajien vaihtoviikot alkoivat tällä NHL-kaudella Los Angelesista ja jatkuivat tämän vuosikymmenen dynastian suunnalla, kun ailahtelevasti kautensa aloittanut Chicago Blackhawks laittoi luiskaan mestarivalmentajansa Joel Quennevillen.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Quennevillen erottaminen ei ollut mikä tahansa valmentajavaihdos. "Coach Q" on NHL-historian toiseksi voitokkain päävalmentaja, kolminkertainen Stanley Cup -voittaja ja mies, josta on voitu puhua vuosikymmenen menestyjänä.
Nuorennusleikkauksen tarve Chicagossa oli vääjäämätön ja siitä puhuttiin jo viime kaudella, mutta silti potkut olivat SHOKKI, vieläpä isoilla keppikirjaimilla ilmaistuna. Kun valmentaja on ehtinyt toimia NHL:ssä päävalmentajana 22 kautta ja samassa organisaatiossa 11 vuotta, mikään pienipiirteinen muotoilu ei istuisi kuvaan.
Blackhawks teki samalla erittäin ison nuorennusleikkauksen. Uusi vastuuluotsi Jeremy Colliton on vasta 33-vuotias eli käytännössä puolet nuorempi kuin 60-vuotiaana erotettu Quenneville, jonka 15 ottelun saldo (6-6-1) oli piste per peli. Se ei ole mikään umpisurkea saldo, mutta ei myöskään riittävä.

Blackhawksin pistekeskiarvo oli Quennevillen sekä hänen apuvalmentajiensa Kevin Dineenin ja Ulf Samuelssonin erottamisen hetkellä koko NHL:n 20:nneksi paras - tai 12:nneksi heikoin, ihan miten päin saman asian haluaakin sanoa.
Joka tapauksessa voi sanoa, että Quennevillestä tuli uhri niille korkeille voittostandardeille, joita juuri hän itse oli Chicagossa rakentamassa.
Entäpä ne ensimmäiset potkut? Millaisen statistiikan jälkeen 52-vuotiaan John Stevensin työt loppuivat Kingsissä.
Stevens ehti työskennellä seuransa apuvalmentajana seitsemän kautta ja kantoi päävastuuta toista kauttaan. Stevens ja apuvalmentaja Don Nachbaur erotettiin 13 ottelun (4-8-1) jälkeen. Yhdeksän pistettä ja 0,69 pisteen ottelukohtainen keskiarvo eivät ole kaksisia lukemia. Sillä tahdilla himoittu playoff-viiva karkaa jo ennen joulua.
Kingsin edelliset kokemukset valmentajan vaihdoksesta ovat kaudelta 2011-12, kun kuusikymppinen Terry Murray korvattiin 29 ottelun (13-12-4) jälkeen Darryl Sutterilla.
Auttoivatko Murrayn potkut?
Kyllä, todellakin.
Murrayn pistekeskiarvo oli 1,03, Sutterin 1,24 (24-13-11). Kun 20 playoff-ottelusta irtosi 16 voittoa, Kings eteni sensaatiomaisesti heti samalla kaudella Sutterin johdolla historiansa ensimmäiseen Stanley Cup -voittoon.
Samankaltainen kaava oli myös Pittsburgh Penguinsilla, joka hylkäsi Mike Johnstonin (15-10-3) kesken kautta 2015-16. Potkut tulivat pistekeskiarvolla 1,18. Tilalle pestattu Mike Sullivan valmensi saldolla (33-16-5), "teki Sutterit" ja tuuletti kesällä 2016 Penguinsin ensimmäistä Stanley Cupia seitsemään vuoteen. Sullivanin johdolla Penguinsin pistekeskiarvo nousi 1,31:een.

Se positiivisista esimerkeistä. Kesken kauden tehty valmentajan vaihto ei tietenkään takaa yhtään mitään.
Tom Rowe otti Florida Panthersin vetovastuun syrjään sysätyltä Gerard Gallantilta 20 pelin jälkeen kaudella 2016-17. Kelkka ei kääntynyt, vaan Rowen saldo (24-27-10) oli Gallantin (11-9-1) kehnosti kulkenutta alkukauttakin ankeampi. Pistekeskiarvo laski 1,1:stä 0,95:een. Lopputuloksen varmaan arvaattekin. Panthers keräsi lopulta 82 ottelusta 81 pistettä, jäi 0,99 pisteen keskiarvollaan rannalle eikä yltänyt pudotuspeleihin, jonne tarvittiin tuolla kaudella vähintään pistekeskiarvo 1,15.
Kannattaako valmentajan vaihtaminen?
Historiaan peilaamalla ei tietysti voi saada lopullista vastausta, mutta taustapeiliin tuijottamista parempiakaan keinoja ei ole. Sellaista koneälyteknologiaa ei näet ole vielä kehitetty, joka osaisi kertoa, miten olisi käynyt, jos kenkää saanut koutsi olisi saanut jatkaa.
On lopulta yhdentekevää, puhutaanko pisteistä vai pistekeskiarvosta, sillä kummankin on oltava riittävä, jotta joukkue saa kammettua itsensä playoff-junaan. Runkosarjan päätteeksi kaikki joukkueet ovat pelanneet 82 ottelua, ja ero taivaan ja helvetin välillä vedetään viivalla.
Lisää aiheesta: [Irrottaako valmentajavaihdos Kingsin jumbopaikalta?]
Yksi NHL:n erikoisuuksista on se, että idässä ja lännessä on erilliset taivaansa - ja helvettinsä. Kummankin konferenssin kahdeksan parasta aloittaa parrankasvatuksen (no, Brent Burns ei aloita vaan jatkaa) ja ryhtyy kannujahtiin.
Jos vertailu tehtäisiin puhtaasti kaikkien 31 joukkueen pistemäärien perusteella, Aleksander Barkov ja muu Panthersin miehistö olisi viime keväänä edennyt 96 pisteellään (keskiarvo 1,17) playoffeihin eikä 95 pistettä (1,16) saalistanut Colorado Avalanche.
Puhutaan sitten pisteistä tai keskiarvoista, mielenkiintoista on tarkastella sitä, mihin viiva kulloinkin asettuu. Se taas riippuu monesta asiasta.
Keväällä 2017 kaksi joukkuetta, Nashville Predators ja Calgary Flames, nappasi jatkopaikan 94 pisteellä (1,15). Vuotta aiemmin eli keväällä 2016 Minnesota Wild (87 ja 1,06) ja Detroit Red Wings (93 ja 1,13) vetivät jatkoon saldoilla, joilla sangen harvoin noustaan playoff-kyytiin.
Keväällä 2015 rima oli todella korkealla. Vain neljä joukkuetta 16:sta saavutti playoff-paikan alle 100 pisteellä. Idässä Ottawa Senators (99 ja 1,21) ja Pittsburgh Penguins (98 ja 1,20) sekä lännessä Winnipeg Jets (99 ja 1,21) ja Calgary Flames (97 ja 1,18).
Mitä näistä numeroista voi päätellä?
Jotta nyt valmentajaa vaihtaneet Los Angeles ja Chicago nousisivat vielä mukaan kannujahtiin ja viivan paremmalle puolelle, tahdin täytyy parantua huomattavasti.
Los Angelesin kelkan pitäisi kääntyä täydellisesti, Chicagossa ei tarvitse yltää "edes" toissa kauden tasolle. Lainausmerkit ovat tuossa siksi, että Blackhawksin käyrä sojottaa nyt toista kautta putkeen pahasti alaviistoon. Keväällä 2017 se oli Läntisen konferenssi kärki 109 pisteellään (1,33). Viime keväänä dynastiasta oli jäljellä vain rippeet: 76 pistettä (0,93) oli surkea saldo ja viiva jäi 19 pisteen päähän.
Jos haluaa olla varma playoff-paikasta, niin pisteitä kannattaa kahmia suurin piirtein sata. Vain poikkeuksellisen harvinaisella kaudella pelit jatkuvat runkosarjan jälkeen, jos pistekeskiarvo ei ole yli 1,15.
NHL:n kaltaisessa kivikovan kilpailun ympäristössä ei ole vara odottaa poikkeuksia ja toivoa harvinaisuuksia. Kyse on voittamisesta - ja siinä on sarkaa kynnettävänä sekä Kingsillä että Blackhawksilla.