Olette tällä kaudella jakaneet torjuntavastuun Jaroslav Halakin kanssa. Kuinka paljon seuraat peliä, jos et ole maalin suulla vaan penkillä?
- No kyllä sitä nyt sillä lailla seuraa, ettei kiekko tule päähän, ja elää siinä mukana. Mutta se on vähän erilaista, en analysoi niin paljon. Kun on itse mukana pelaamassa, niin silloin näkee virheet ja tilanteet vähän eri tavalla. En niin paljon rasita aivojani pelillä, kun en ole mukana.
Keskiviikkona katselit, kun New York Rangers otti voiton rankkareilla. Olet urasi aikana torjunut paljon rankkareita, mutta osaisitko itse harhauttaa maalivahdin, jos olisit jonkun kollegan kanssa vastakkain?
- En tiedä, ei välttämättä. Tai ei sitä tiedä.
Mikä on salaisuutesi, kun aina joulun mentyä ja uuden vuoden päästyä käyntiin sinäkin pääset vauhtiin ja pelaat paremmin kuin syksyllä?
- En mä tiedä. Ei siinä mitään salaisuutta ole. Pelataan, ja välillä kulkee ja välillä ei. Ei siinä mitään sen kummempaa. Aina se tuntuu menevän samaa sapluunaa, että tietyt kuukaudet on parempia kuin toiset, mutta mulle se on ihan sama. Toiset panikoi, mutta mää en.