Tuomo Ruudun tähtihetki osui hienoon paikkaan

Jokainen NHL-kausi on täynnä tähtihetkiä, tarinoita, ennätyksiä ja muuta mieleenpainuvaa. Kauden 2016-17 alku on vielä pienen matkan päässä, mutta ensi syksy alkaa kiehtovalla tavalla, kun World Cup palaa kalenteriin.

Syyskuussa tähdet eri maista esittäytyvät Torontossa. Kyseessä on ensimmäinen World Cup sitten vuoden 2004. Mukana ovat Kanada, USA, Venäjä, Suomi, Ruotsi ja Tshekki, joiden lisäksi Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kootaan omat joukkueet. Tämä kausi on valmistautumista World Cupiin.

NHL.com/fi kertoo tärkeitä uutisia, päivämääriä ja tarinoita, jotka liittyvät ensi syksyn hienoon tapahtumaan.

Suomen Leijonat joutuivat matkustamaan vuoden 2004 World Cupin alkulohkon ja puolivälieräottelun jälkeen ison veden yli Euroopasta Pohjois-Amerikkaan ja pelaamaan raskaan välieräottelun USA:ta vastaan.

Vaikka jenkit kaatuivat 2–1, kova ottelu vaati veronsa. Kanadaa vastaan pelattavan finaalin alussa näytti, että tästä tulee todellinen selkäsauna.

Ei kulunut minuuttiakaan, kun Joe Sakicin laukaus painui Miikka Kiprusoffin selän taakse. Air Canada Centren lähes 20 000 -päinen yleisö oli hurjana. Tästä tulisi Kanadan yksipuolinen näytös.

Suomi pääsi kuitenkin peliin mukaan alkujärkytyksen jälkeen. Riku Hahl pääsi ohjaamaan Toni Lydmanin viivalaukauksen sisään kuudennella minuutilla.

Ei tämä ollutkaan läpihuutojuttu.

– Ei mikään täydellinen alku meille. Kanada sai ensimmäisen maalinsa helpolla, mutta siitä ei voi masentua. On vain noustava uudelleen. Tällaisia tilaisuuksia ei tule monta kertaa uran aikana, Teemu Selänne totesi ensimmäisellä erätauolla.

Toisen erän kolmannella minuutilla puolustaja Scott Niedermayer tuli tutulla liu’ullaan vasenta laitaa ja laukoi kiekon pienestä kulmasta. Kuti yllätti Kiprusoffin.

Peli 2–1. Kanada sai jälleen hengen päälle.

Jos Kanada saisi vielä yhden osuman, tehtävä muodostuisi Suomelle ylivoimaiseksi. Suomi sai kuitenkin edelleen tasaisesti laukauksia Martin Brodeuria kohti.

Yksi taistelun ruumiillistumista oli Suomen 21-vuotias laitahyökkääjä Tuomo Ruutu. Ruudun veljessarjan nuorimmainen oli pelannut hyvän tulokaskauden Chicago Blackhawksin riveissä. Hän pelasi täyden runkosarjan ja teki tulokkaalle erittäin lupaavat tehot 21+23.

Chicagon kannattajat olivat innoissaan jykevän suomalaisen fyysisestä pelityylistä. Vaikutti siltä, että Chicago saisi vuosikausiksi voimakkaan luottohyökkääjän, joka horjuttaisi vastustajaa ja iskisi isoja tehoja.

Edellinen kausi Jokereissa oli jäänyt kesken vakavan polvivamman takia, mutta sekin oli enää paha muisto.

Joskus pelaajalle tulee jääkiekkokaukalossa hetki, jolloin kaikki tähdet ovat paikallaan. Jokainen pelaaja pyrkii tähän tilaan.

Todennäköisemmin se syntyy, kun panokset ovat kovia. Kuten World Cupin finaalissa.

Kutsuttakoon sitä vaikka flow-hetkeksi. Unohdat kaiken ulkopuolisen. Olet niin läsnä pelissä kuin voi olla. Näet ainoastaan onnistumisen mahdollisuuden. Ylittämättömätkin esteet tuntuvat naurettavain pieniltä.

Toisen erän toiseksi viimeisellä tapahtui sellainen hetki.

Toni Lydman otti kiekon omalla puolustusalueellaan kiekon ja antoi perushyvän avauksen punaviivan kohdalle Ruudulle, joka leikkasi keskeltä laitaan. Hän kääntyi kohti maalia ja uunotti kaksi Kanadan pelaajaa.

Mitä nyt tapahtuu?

Vastassa oli enää Niedermayer. Kaikkien ylistämä puolustaja, joka on yksi NHL:n kaikkien aikojen parhaista kiekollisista peräpään liidereistä. Hänen luistelunsa ja pelinlukutaitonsa on uskomattoman edistyksellinen.

Niedermayer yritti peilata Ruudun pois pelistä, mutta suomalaishyökkääjä kääntyikin nopeasti keskelle. Tähtipuolustaja jäi kuin seisomaan.

Olli Jokinen odotti maalin kulmalla syöttöä, mutta tässä tilanteessa pelaajalle syöttö ei ole vaihtoehto. Hän näkee vain vastustajan maalin.

Joskus mielessä maali kasvaa oikeasti isommaksi kuin se on. Ja maalivahti kutistuu kääpiöksi. Ruudulle maali näytti jääpallomaalilta ja Brodeur Peukaloiselta.

Terävä ranneveto painui Brodeurin ohi, vaikka hän oli sijoittunut hyvin tilanteessa ja odotti laukausta.

Peli oli kaikkien hämmästykseksi 2–2 toisen erän jälkeen.

– Se oli niin vapauttava syöttö, helppo siitä oli viimeistellä, Lydman virnuili NHL.com/fi:lle.

Lydmanin mukaan hänelle jäi vain kunnia katsella, kun Ruutu suoritti tehtävän loppuun.

– Siitä Tuomo vaan lähti pujottelemaan. Yllättävän hyvin hän luikahti siitä läpi noin kovaa joukkuetta vastaan. Ei siinä ollut millään tavalla tuuria mukana.

Suomi palautui maan pinnalle kolmannen erän avausminuutilla, kun maalin eteen unohtunut Shane Doan iski lukemiksi 3–2. Eikä Suomi tullut siitä enää takaisin.

Tappio kirpaisi Suomea, mutta kokonaisuutena turnaus oli onnistunut. Leijonat antoi kaikkensa Kanadaa vastaan finaalissa, muttei saanut enää aivan samaa terää otteisiinsa kuin USA:ta vastaan.

Ruudun maali jää elämään yhtenä kauneimmista yksilösuorituksista suomalaisessa arvokisajääkiekon historiassa.

– Muistan maalin hyvin. Nyt olisi varmaan pitänyt tehdä vähän mielikuvaharjoitusta. Ei ole pahemmin sen maalin jälkeen tullut täällä tehtyä mitään, tätä nykyä New Jersey Devils totesi tällä kaudella Ilta-Sanomille Torontossa.

Turnauksen pelit jäivät sillä kaudella Ruudun ainoiksi. NHL oli pysähdyksissä työsulun takia, ja Ruutu toipui olkapääleikkauksesta.