fi 4N roster circa 2000

Suomen, Ruotsin, Kanadan ja Yhdysvaltojen NHL-kiekkoilijoista kootut maajoukkueet iskevät yhteen Montrealissa ja Bostonissa pelattavassa 4 Nations Face-Off -turnauksessa 12.–20. helmikuuta.

Vaikka turnaus on ensimmäinen laatuaan, teemme sunnuntaisin aikamatkoja menneisyyteen ja tarkastelemme, miltä NHL-tähdistä kootut maajoukkueet olisivat näyttäneet eri vuosina. Etenemme taaksepäin viiden vuoden välein ja kokoamme joukkueen samalla lailla kuin 4 Nations Face-Offiin – 13 hyökkääjää, seitsemän puolustajaa ja kolme maalivahtia.

Tänään NHL.com/fi:n toimittaja Varpu Sihvonen kertoo, miltä Suomen joukkue olisi näyttänyt vuonna 2000.

Hyökkääjät (13)
Ville Peltonen – Olli Jokinen – Teemu Selänne
Mika Alatalo – Saku Koivu – Sami Kapanen
Antti Laaksonen – Juha Ylönen – Jere Lehtinen
Jarkko Ruutu – Antti Aalto – Marko Tuomainen
Mikko Eloranta

Nashville Predatorsin Ville Peltonen, New York Islandersin Olli Jokinen ja Mighty Ducks of Anaheimin Teemu Selänne nakuttivat kaudella 1999-2000 yhteensä 134 tehopistettä (50+84), joten he olisivat olleet Suomen tulosta tekevä ykkösketju.

Maaleja olisi voinut odottaa myös kakkosketjulta, jonka keskikaistalla peliä olisi rakentanut Montreal Canadiensin ”Captain K”, Saku Koivu. Hän oli loukkaantumisen takia sivussa kokoonpanosta lähes kolme kuukautta, mutta näytti jälleen lujan tahtonsa sekä henkisen vahvuutensa ja pelasi kauden lähes piste per peli -tahtia (24 ottelua, 3+18=21). Koivun laidoilla olisivat viilettäneet Phoenix Coyotesin Mika Alatalo, joka pelasi kahdesta NHL-kaudestaan ensimmäistä, sekä Carolina Hurricanesin vikkeläkinttuinen Sami Kapanen, joka tuntui mieltyneen pelinumeroonsa 24. Hän kokosi kauden 1999-2000 aikana 24+24=48 tehopistettä.

Coyotesin Juha Ylösen johtaman kolmosketjun laidoilla olisivat olleet edelliskesänä Stanley Cup -kannua nostellut Dallas Starsin Jere Lehtinen ja Boston Bruinsin Antti Laaksonen. Vancouver Canucksin tulokas Jarkko Ruutu, Anaheimin Antti Aalto ja Los Angeles Kingsin Marko Tuomainen olisivat muodostaneet nelosketjun. Bruinsin tulokas Mikko Eloranta olisi ollut 13. hyökkääjä.

Klassikko: Selänteen viimeinen NHL-ottelu

Puolustajat (7)
Teppo Numminen – Jyrki Lumme
Janne Niinimaa – Jere Karalahti
Kimmo Timonen – Sami Salo
Janne Laukkanen

Suomi olisi pystynyt kokoamaan kolme pakkiparia, joissa kaikissa olisi ollut oikealta ja vasemmalta laukova pelaaja. Ykkösparista ei olisi ollut mitään epäselvyyttä, sillä tamperelaispuolustajat olisivat muodostaneet sen. Tapparan Teppo Nummisen ja Ilveksen Jyrki Lumpeen yhteistyö olisi ollut saumatonta, vaikka kotona Tampereella seurafanien välit saattavat joskus olla hieman monimutkaisia. He pelasivat kaudella 1999-2000 Coyotesissa – ja vahvan kauden pelasivatkin. Nummisen ottelukohtainen peliaikakeskiarvo oli 23.37, Lumpeen 23.36. Numminen merkkautti plus-miinuslukeman +21, Lumme +9. He takoivat yhdessä 82 tehopistettä (16+66).

Edmonton Oilersin Janne Niinimaa pelasi keskimäärin 24.28 minuuttia ottelua kohden ja kirjautti 33 tehopistettä, plus-miinuslukeman +14 sekä 89 jäähyminuuttia. Niinimaa ja Kingsin tulokas Jere Karalahti olisivat olleet fyysisen pelin taitava kakkospakkipari.

Predatorsin Kimmo Timonen ja Ottawa Senatorsin Sami Salo pelasivat kumpikin toisen NHL-kautensa ja väläyttelivät jo sitä, millaisia luottopuolustajia heistä kasvaisi. He olisivat todennäköisesti pelanneet yhdessä kolmannessa pakkiparissa. Senatorsissa ja Pittsburgh Penguinsissa pelannut Janne Laukkanen olisi ollut joukkueen seitsemäs puolustaja.

Retrokooste: Kiprusoffista tulee Flamesin voitokkain maalivahti!

Maalivahdit (3)
Jani Hurme
Miikka Kiprusoff
Mika Noronen

Suomella oli seitsemän vuoden mittainen NHL-maalivahtien kuiva kausi (1992-99), kun aikaisemmin taalaliigassa torjuneet pelaajat, kuten Kari Takko, Markus Mattsson ja Jarmo Myllys, olivat palanneet kotiin, eivätkä tulevaisuuden tähdet olleet vielä ehtineet marinoitua riittävästi farmiliiga AHL:ssä.

Senatorsin Jani Hurme oli kaudella 1999-2000 ainoa suomalainen maalivahti, joka pelasi NHL:ssä. Hän pelasi ja voitti yhden ottelun torjuntaprosentilla 89,5. Päästettyjä maaleja oli kaksi. Suurimman osan kaudesta AHL:n Grand Rapidsissa pelannut Hurme (29-15-4) merkkautti 52 otteluun torjuntaprosentin 92,1, päästettyjen maalien keskiarvon 2,18 ja neljä nollapeliä.

Tuleva Calgary Flamesin tähtitorjuja ja Vezina-voittaja Miikka Kiprusoff oli kaudella 1999-2000 AHL:ssä valmistautumassa taalaliigan vaatimuksiin. Hän pelasi Kentuckyssa 47 ottelua (23-19-4) torjuntaprosentilla 92,4. Päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo oli 2,48, ja nollapelejä oli kolme.

AHL:ssä pelasi myös Buffalo Sabresin Dominik Hasekin ja Martin Bironin tuleva kakkosmaalivahti Mika Noronen. Rochesterin maalia 54 ottelussa vartioinut Noronen (33-13-4) pelasi kuusi nollapeliä ja merkkautti kaudelle torjuntaprosentin 92,0 sekä päästettyjen maalien keskiarvon 2,18.

Hurme olisi ollut Suomen aloittava maalivahti ja Kiprusoff hänen varamiehensä. Noronen olisi ollut veskareiden nokkimisjärjestyksessä kolmas. Kaudella 2000-01 kaikki kolme saivat kutsun NHL:ään. Hurme pelasi 22, Kiprusoff viisi ja Noronen kaksi ottelua.

Aiheeseen liittyvä sisältö