Skip to main content

Peli-ilta pojan kanssa

Nuorten MM-kisojen katselu nosti Kimmo Timosen omat muistot pintaan

Teksti Kimmo Timonen / NHL.com

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa All Stars -otteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän käsittelee nuorten MM-kisoja.

Poikani Samuel tuli joululomalla käymään kotona. Katselin hänen kanssaan Kanadan ja Venäjän nuorten ottelua. Oli hauskaa katsoa matsia pojan kanssa rauhassa. Aikamoinen vauhti tuntui pelissä olevan. Huomaa kyllä, että suunta on sama, mihin NHL on menossa.

Katselimme vähän myös USA:n peliä. Siellä on hyökkääjä Patrick Harper, joka pelasi viime kaudella Sampan kanssa Avon Old Farms Schoolin joukkueessa.

Sanoin Sampalle, että nykyään pelataan vähän hienommissa ja isommissa kaupungeissa kuin minun aikanani. Toronto ja Montreal ovat komeita pelipaikkoja. Nykylinja on ihan hyvä, sillä muistan Ruotsin kisoista, että muissa kuin Ruotsin peleissä oli aika vähän porukkaa.

Gävlen kisoista jäi mieleen ketju Markus Näslund-Peter Forsberg-Niklas Sundström. Siinä oli tappavan tehokasta toimintaa, oli pojat meinaan iskussa. Varsinkin Forsberg.

Nuorten MM-kisat ovat aina olleet tärkeitä turnauksia tulevaisuutta ajatellen. Kuka tietää, millainen ura minullekin olisi tullut ilman niitä turnauksia. Pelasin kolmet nuorten MM-kisat. Oli hienoa päästä alaikäisenä ensimmäiseen turnaukseen vuonna 1993. Mitalia emme voittaneet, sillä aina viimeistään välierissä tuli tappio.

Muistan, kun pelasin Sami Heleniuksen pakkiparina. Siinä oli ainakin roolit selvillä! Minä hyökkäsin ja Sami puolusti. Oli aika turvallinen olo pelata.

Nuorelle pelaajalle MM-kisat on jännittävä paikka. Itse olen jotenkin aina pystynyt keskittymään otteluun niin, että yleisö tavallaan häviää. Niin se menee monella muullakin pelaajalla. Kun peli alkaa, ottelun tapahtumat vain vievät mennessään.

Sain olla televisiossa kommentaattorina viime vuonna yhdessä nuorten MM-kisojen pelissä. Tunnelma oli kyllä loistava, varsinkin kun se oli vielä ottelu, jossa Teemu Selänteen paita nostettiin kattoon. Oli hienoa nähdä, kun halli oli täynnä ja ihmisiä oikeasti kiinnosti se turnaus. Aika paljon on menty eteenpäin niistä ajoista, kun itse pelasin nuorten MM-kisoissa.

Mediaakaan ei tosin ollut siihen aikaan niin paljon kuin nykyään. Puhumattakaan sosiaalisesta mediasta, jossa nuoret pelaajat ovat itsekin aktiivisesti mukana.

Täällä Philadelphian seudulla ei hirveän paljon puhuta nuorten MM-kisoista. Niistä kyllä kirjoitetaan, mutta aika paljon Philadelphian omien lupausten kautta. Pääpaino on kuitenkin Flyersin NHL-kaudessa.

Nuorten MM-kisoissa on aitoa pelaamisen riemua. Sen huomaa jo siitäkin, kun maaleja juhlitaan kuin Stanley Cupin voittoa. Tanskan pukukopissa oli aikamoinen tunnelma Suomi-voiton jälkeen.

Peli muuttuu parin vuoden kuluttua nuorten MM-kisoista. Matsit kovenevat, eikä miesten peleissä pärjää enää pelkällä vauhdilla. Pitää vähän miettiäkin enemmän.

Vaikka nuorten sarjojen ja NHL:n välinen ero on kaventunut vuosien varrella, harppaus NHL:ään on silti edelleen valtava. Se on iso ero, kun poikien sijaan vastaan tuleekin miehiä.

 

Katso lisää