"Hextallille pisteet rohkeudesta"

Philadelphia Flyers on minulle erityisen rakas seura, sillä siellä tuli pelattua jokunen vuosi. Ja tietysti senkin takia, että asun edelleen Philadelphian kupeessa.
On ollut hienoa seurata melko läheltä Philadelphian viimeaikaisia otteita. Joukkue on voittanut kymmenen peliä putkeen. Sellaisia putkia ei nykyään enää hirveästi tule, koska joukkueet ovat niin tasaisia. Joskus 1980-luvulla oli eri homma isojen tasoerojen takia.

Sinänsä Philadelphian peli kulki ihan hyvin alkukaudesta, mutta maalivahtipelin taso ei ollut riittävän kova. Viime aikoina Steve Mason on ollut uskomaton.
Olin viikon Suomessa, mutta sen jälkeen olen katsonut Flyersin pelit. Joukkue pelaa todella liikkuvaa peliä, ja ylivoima on yksi sarjan parhaista. Sen turvin joukkue on ottanut monta voittoa, vaikka alussa on näyttänyt pahalta.
Onneakin on tietysti ollut. Jakub Voracekin maila katkeaa ja hups, siitä tulikin hyvä syöttö ja maali! Pomputkin pitää silti ansaita, mikään ei tule ilmaiseksi. Lumipallo pyörii nyt vaan oikeaan suuntaan.

Voracek on ollut kenttäpelaajista suurin syy menestykseen. Olin vähän heikomman viime kauden jälkeen ihan varma, että hän tulee vielä, jos ukko on terveenä. Siinä on kaikin puolin hyvä pelimies. Jokaiselle tulee välillä heikompia kausia.
Nostaisin Voracekin ihan koko NHL:n kärkipelaajien joukkoon. Uskomatonta, miten hän vie kiekkoa ja murtautuu yksin puolustuksen läpi. Hienoa katsoa, miten hän kantaa Flyersiä.
Olen Voracekin kanssa vieläkin jonkin verran yhteydessä. Perheeseen syntyi juuri vauva ja peli kulkee, joten hänen elämänsä hymyilee nyt.
Kapteeni Claude Giroux ja Wayne Simmonds ovat olleet myös hyviä. Simmonds pystyy tekemään maaleja ja pelaamaan kovaa fyysistä peliä. Eikä hän epäröi puolustaa joukkuekavereita hanskaamalla tarvittaessa.
Kiekkoinnostus on nousussa Philadelphiassa. Juuri yhtenä päivänä huoltomies huomautti, miten hyvin Flyersillä on mennyt.
Philadelphiassa kyllä huomaa, että fanikulttuuri on syvällä ja perinteet kunniassa. Kun menee hyvin, ihmiset osaavat ottaa ilon irti. Kun menee huonosti, kritisoidaan rankasti. Sikäli tämä on vähän kuin kanadalainen kiekkopaikkakunta.
GM Ron Hextallilla on paljon tekemistä nykyisen menestyksen kanssa. Tutustuin häneen hyvin jo silloin, kun minulla oli ensimmäisen kerran veritulppa. Hyvä GM.
Ensinnäkin hän uskalsi ottaa valmentajaksi vähän yllättäen isoimpien nimien ulkopuolelta Dave Hakstolin. Se ratkaisu kantaa nyt hedelmää, ja hän on saanut paljon kehuja valinnastaan.
Hextall palautti urheilullisuuden ja pelin kunnioituksen Flyersiin. Hän osaa kuitenkin pitää jalat maassa tässä tilanteessa.

Juttelin Ronin kanssa eräänä päivänä ja kehuin, miten hyvin on mennyt. Hän sanoi, että ei kannata juhlia vielä, koska suunta voi kääntyä milloin tahansa.
Kun katsoo sivusta joukkueen menestystä, alkaa kieltämättä vähän kaivata sitä hyvää fiilistä voittojen jälkeen. Kaikki ovat hyvällä päällä. Fiilis on niin erilainen verrattuna siihen, kun tulee 3-4 peliä turpaan ja kaikki ovat naama norsunveellä.
Tulee mieleen kevät 2010, kun etenimme Flyersin kanssa Stanley Cup -finaaleihin. Stanley Cup oli parin voiton päässä. Se harmittaa, mutta toisaalta siitä ajasta jäi kokonaisuutena hienot muistot.
Niin kovaa poltetta ei kuitenkaan ole takaisin, että alkaisin suunnitella paluuta.