Timonen haluaa NHL-pelaajat olympialaisiin

Kimmo Timonen pelasi NHL-urallaan 1 108 runkosarjan ottelua. Luotettava ja arvostettu puolustaja valittiin viisi kertaa tähdistöotteluun, ja hän huipensi uransa Stanley Cupin voittoon Chicago Blackhawksissa vuonna 2015. NHL.com/FI julkaisee pari kertaa kuukaudessa Timosen ajatuksia Kimen Kulma -palstalla. Tällä kertaa hän puhuu NHL-pelaajien osallistumisesta olympialaisiin.

Näihin aikoihin vuodesta mieleen tulee talviolympialaiset. Niitä on tullut itse koluttua viidet.
Muistan hyvin ensimmäiset olympiakisat Naganossa 1998. Turnauksen arvoa nosti se, että NHL-pelaajat olivat mukana ensimmäistä kertaa.
Suomenkin joukkue koostui lähinnä NHL-pelaajista, mutta itse pääsin SM-liigasta mukaan. Kyllä sitä vähän pikkupoika katseli ympärilleen, kun samassa kopissa oli esimerkiksi Jari Kurri ja Esa Tikkanen. Huuli pyöreänä tuli seurattua maailmantähtiä ja olympiameininkiä.
Lähdin turnaukseen seiskapakkina, mutta turnauksen edetessä nousin pelaavaan kokoonpanoon. Turnaus päättyi hienosti pronssimitaliin.
Torinossa 2006 pelasimme parasta maajoukkuekiekkoa minun aikanani. Silloin olympiakulta oli todella lähellä. Itselläni niitä pienempiä mitaleita on vaikka muille jakaa, mutta se kulta jäi puuttumaan.
Pelasimme Torinossa upean turnauksen, mutta valitettavasti se huonoin peli sattui finaaliin Ruotsia vastaan. Ruotsi oli kyllä ihan voitettavissa.
Jälkikäteen ajatellen turhan paljon kului energiaa esimerkiksi siihen, kun aloimme järjestellä sukulaisia ja tuttavia paikalle finaaliin. Menikö sitten keskittyminen lippuhommiin?

Sotshissa oli paljon loukkaantumisia, eikä Suomelle annettu paljon mahdollisuuksia. Suomi ei ole kuitenkaan koskaan pois laskuista näissä turnauksissa. Moni pitkään mukana ollut pelaaja sai hienon muiston sen turnauksen pronssista.
Olympialaisten jääkiekkoturnaus on ihan oma maailmansa. Kysytpä keneltä kiekkoilijalta tahansa, niin olympialaisia ei voi edes verrata MM-kisoihin. En edes muista tarkkaan, missä olen mitäkin MM-kisoja pelannut. Olympiakisat ovat kyllä tarkasti muistissa.
Toivon todellakin, että NHL-pelaajat olisivat mukana tulevissakin olympiakisoissa. Se olisi jääkiekon etu. Olympialaiset ovat kuitenkin niin iso näyteikkuna maailmalle.
Jokainen pelaaja on aina lähdössä olympiakisoihin intoa täynnä. NHL hoiti ainakin Sotshissa matkustamisen erittäin tyylikkäästi. Meille oli järjestetty New Yorkista oma kone. Torinossa ei ollut vielä sitä systeemiä, mutta bisnesluokan lennot kuitenkin.
Olympiaturnauksen ohjelma on aika tiivis, mutta kyllä siinä ehtii käydä vapaapäivinä vähän kiertelemässä kaupungillakin. Vanhemmat olivat joka kerta katsomassa kisoja, ja heitä oli aina hauska nähdä.
Turnaus on hauskaa aikaa, mutta kieltämättä sieltä paluu on aika raskasta. Torinosta tulimme finaalin jälkeen käymään Suomessa torilla, ja jatkoin siitä seuraavana päivänä Nashvilleen. Valmentaja Barry Trotzin kanssa oli ollut alustavasti puhetta, että saisin pari ylimääräistä vapaapäivää, mutta eihän niitä sitten kuitenkaan tullut. Ei muuta kuin suoraan koneeseen ja Chicagoon.

Täytyy myöntää, että olin kyllä aika pihalla sillä viikolla. Ei se ideaali tilanne ole, mutta olin ainakin itse valmis kestämään sen hienon turnauksen takia.
Voi olla, että NHL ajattelee Etelä-Korean turnauksen olevan liian kaukana. Ja pelit tulevat Pohjois-Amerikassa vähän hankalaan aikaan. Osapuolet ovat kiistelleet siitä, kuka maksaa matkakulut ja vakuutukset. Ei auta kuin toivoa, että raha-asioista päästään sopuun.
On aika mielenkiintoista, jos esimerkiksi venäläiset pelaajat päättävät lähteä Aleksandr Ovetshkinin johdolla turnaukseen joka tapauksessa, vaikka NHL ei olisi virallisesti mukana. Ja nehän pojat lähtevät, jos niin päättävät!
Aika lattealta se tuntuisi, jos mukana olisi esimerkiksi alle 23-vuotiaita pelaajia jalkapallon olympiaturnauksen tapaan. Tuskin ainakaan jenkit sellaista turnausta seuraisivat.