Jatkoajoilla on iso vaikutus sarjataulukkoon

Keskiviikkoisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Tällä kertaa perehdymme jatkoaikojen merkitykseen.

Chicago Blackhawks aloitti tämän syksyn runkosarjansa ennenkokemattomalla ja eriskummallisella tavalla. Viidestä ensimmäisestä ottelusta kaikki venyivät jatkoajalle. Kolme kertaa Chicago selviytyi voittajana, kahdesti kävi kylmät.
Blackhawksin sarjan alku on ollut NHL:n historian erikoisin. Se ei ole synkin tai surkein, eikä paras eikä voitokkain, mutta se on ollut epätavallinen. Erikoisuudesta voi antaa ekstrapisteitä. Niitä joukkue napsi myös jatkoajoilta.

Kenties pieni tilastokertaus on paikallaan. Otanta jatkoajalle venyneistä peleistä kertoo, että Chicago otti tarjolla olleet lisäpisteet ensin Ottawa Senatorsilta ja sitten St. Louis Bluesilta. Seuraavista kahdesta ottelusta Blackhawksille kirjattiin jatkoaikatappiot Toronto Maple Leafsille ja Minnesota Wildille. Viidennessä ylitöiksi menneessä ottelussa Chicago voitti toistamiseen St. Louisin.
Voittopelien ratkaisumaalit menivät näin:
60.38 Patrick Kane (Jonathan Toews) 3-4 ja.
62.20 Jonathan Toews (Brandon Saad, Henri Jokiharju) 4-5 ja.
64.51 Alex DeBrincat (Erik Gustafsson, Artem Anisimov) 4-3 ja.
Entä jos Kane, Toews ja DeBrincat eivät olisi onnistuneet ekstrapinnoja jahdatessaan? Miten suu silloin pantaisiin?
Hymyt olisivat hyytyneet, ja Blackhawks löytyisi Central-divisioonan hänniltä Wildin ja Buesin seurasta. Puhuttaisiin kriisistä, itkettäisiin ikääntymistä, etsittäisiin syyllisiä ja teroitettaisiin pilkkakirveitä.
Jatkoajalla otetut voitot varmistivat sen, että sulkapäähinettä saattoi kantaa pystypäin. Alkukauden voittoprosentti on mukiinmenevä 60, ja sarjataulukon keskeisessä sarakkeessa komeilee kahdeksan pistettä, joiden ansiosta Chicago keikkuu divisioonansa kakkosena.
Lisää aiheesta: [Toronton pisterohmu Matthews hehkuttaa Kapasta]
Ja silti ero tuon taivaan ja helvetin välillä on vain kolme pistettä. Chicagon alkukausi antaa selkänojan kahdelle keskeiselle kysymykselle. Mikä merkitys jatkoaikojen voitoilla on joukkueelle? Millä lailla vaikuttaa, jos lisäpisteitä ei kerry?
Otetaan kaksi esimerkkiä, jotka alleviivaavat asetelmaa.
Esimerkki 1:
1 p, 0 p, 0 p, 1 p, 1 p.
Ei tarvitse tietää maalilukemia, jotta näkee otteluista kolmen kääntyneen tappioksi vasta jatkoajalla. Jonossa on jo katastrofaalinen viiden ottelun tappioputki, vaikka joukkue olisi pelannut hyvinkin.
Esimerkki 2:
2 p, 0 p, 0 p, 2 p, 2 p.
Vastaavasti nyt kolme peliä on kääntynyt voitoksi - jatkoajalla tai jo sitä ennen. Tässä esimerkissä joukkue pelaa voittoprosentilla 60, vaikka erona ylempään on ainoastaan kolmella kolmea vastaan pelattujen kamppailuiden lopputulos. Useimmiten se on vieläpä voittolaukauskilpailu.
Kuka vielä väittää, että jatkoajoilla ei ole merkitystä? Tai että ne olisivat arpapeliä?

Tämän NHL-kauden alkumetreillä 25,9 prosenttia otteluista on mennyt jatkoajalle. Vaikka 22 ottelua 85:stä on otantana pieni, se vastaa aika tarkkaan osuutta, joka on nähty kahdella viime kaudella. Sekä kaudella 2017-18 että kaudella 2016-17 otteluista 23,3 prosenttia ratkesi vasta 60 peliminuutin jälkeen pelatulla jatkoajalla - tai sen jälkeen veivatuilla voittolaukauksilla.
Vegas Golden Knightsin mukaan tuleminen nosti viime kauden runkosarjapelien määrän kaikkien aikojen suurimmaksi: 1 271 ottelusta 296 venyi jatkoajalle. Vuotta aiemmin eli kaudella 2016-17 otteluita oli 1 230 ja niistä 287 meni ylitöiksi.
Toisin sanoen NHL:ssä joka neljäs ottelu venyy jatkoajalle.
Se ei ole vähäpätöinen fakta, varsinkin kun muistetaan NHL:n epätasa-arvoinen pistejako. Kaikki ottelut eivät ole samanarvoisia. Varsinaisella peliajalla päättyvistä otteluista jaetaan kaksi pistettä, mutta yli 60 minuuttia kestävistä kamppailuista kolme. Toinen vaihtoehto olisi se, että kaikki ottelut olisivat kolmen pisteen arvoisia ja joukkueet sitten "päättäisivät pelaamalla", kuittaako jompikumpi koko potin vain onko jakosuhde 2:1.
Koska joka neljäs peli venyy jatkoille, tästä on helppo tehdä tulkinta, että NHL:ssä kolmella kolmea vastaan pelaamisen merkitys on erittäin suuri.
Jos ison kentän pienpeli toimii, joukkue voi raapia yhdessä kaudessa ison kasan lisäpisteitä. Jos taas osaaminen kolmella kolmea vastaan kangertelee, eikä rankkarispesialistejakaan löydy, se näkyy pistepussissa.

Viime kauden paras saldo oli Pittsburgh Penguinsilla, jonka otteluista 16 ratkesi viiden minuutin jatkoajalla. Niistä 12 kääntyi taitoa pursuavalle Penguinsille. Viime kauden ankein jatkoaikasaldo oli puolestaan Philadelphia Flyersilla, joka hävisi 14 kertaa jatkoilla tai voittolaukauksissa. Seuraavaksi heikoimmin meni Anaheim Ducksilla, Detroit Red Wingsillä ja Montrealilla, joilta "jäi ottamatta" 13 bonuspistettä.
Philadelphian kolmella viime kaudella tällaisia taistoja on nähty peräti 38. Optimisti ajattelee, että tulipa niistä sentään 38 pistettä. Pessimisti miettii, että tarjolla olisi ollut 76 pisteenkin tuhti potti.
Ja väännetään vielä rautalangasta: NHL:n käyttämä pisteidenjakosysteemi korostaa erikoistilannepelaamisen osuutta, koska jokainen jatkoaikapeli tuo sarjataulukkoon yhden pisteen lisää ja varsinaisella peliajalla päättyvissä peleissä niitä jaetaan vähemmän.
Kolmella kolmea vastaan pelatut jatkoajat ovat oma taiteenlajinsa. Mikä sitten on niiden tärkein pointti?
Löytää pelaajat, joilla sekä ajatus että järki juoksevat ketterästi. Pysy liikkeessä ja liikuta, kuuluu toinen yksinkertainen vastaus.
Hieman tarkemmin eriteltynä oleellista on kiekonhallinnan saaminen. Hyvä aloittaja on jatkoajalla kullanarvoinen. Myös kiekonriiston jälkeinen hetki ratkaisee - pelaajan hoksottimien on oltava terävät. On tulkittava salamannopeasti, onko saumaa ylivoimahyökkäykseen vai olisiko syytä rauhoittaa tilanne.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
Luonnollisesti kaikki ei voi perustua kiekon kontrolloimiseen. Pitää osata ja malttaa myös puolustaa, kun peliväline on vastustajalla. Jatkoajalla liike ja pelitaito korostuvat, eikä nopeudesta ja maalintekotaidostakaan ole haittaa.
Jääkiekko ei kuitenkaan ole pelkästään matematiikkaa. Jatkoaikojen psykologinen vaikutus on jopa suurempi kuin saavutettu tai ottamatta jäänyt pistekertymä. Pisteiden lisäksi jatkoaikojen tuloksilla on iso merkitys joukkueen mielialaan, mediaan ja paineisiin.