Joe Thornton kipuaa kohti Teemu Selännettä

Syöttö hyökkäysalueen kulmasta siniviivaan lähti hyökkääjän lavasta vaivattomasti. Hän oli ehtinyt ottaa itselleen sitä ennen aikaa ja tilaa hyvällä pelinluvulla ja sijoittumisella. Hän sai ottaa kiekon haltuun rauhassa ja syötti pää ylhäällä. Hän tiesi, että puolustaja oli jo siellä, mihin hän syötti, mutta kun ei tarvinnut antaa sokkosyöttöä, niin mikäs siinä oli katsetta nostaessa.

Puolustaja sivalsi kovan rannelaukauksen vastustajan maaliin. Hyökkääjä oli lähtenyt jo kärkkymään etukulmalle mahdollisesti putoavaa irtokiekkoa, mutta sitä ei koskaan enää tullut.
Kiekko meni maaliin, ja hyökkääjä tuuletti joukkueensa osumaa maltillisesti. Hän liukui joukkueen tuuletuskasaan viimeisenä, eikä tehnyt hienosta ja vaivattoman näköisestä syötöstään numeroa. Hän oli tottunut niitä antamaan.
Hyökkääjä oli Joe Thornton, ja tuosta maaliin johtaneesta syötöstä hänelle merkittiin tilastoihin NHL-uran 1 400. tehopiste.
Thornton on nyt NHL:n kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 20, sillä hän ohitti jo muutama päivä sitten Jari Kurrin. Kahdenkymmenen parhaan joukkoon pääseminen on itsessään hurja temppu, mutta satasten paukahtamiset ovat aina hyviä noteerauksen paikkoja.

• Perspektiiviä asiaan saa siitä, kun katsoo, keitä hänen kanssaan on siellä 20 parhaan joukossa. Se on silmiä avaavaa ja varsin mahtavaa. Tähän tilanteeseen ei ole sanoja. Te, jotka mietitte sitä, kuinka kova saavutus tämä on, katsokaa niitä muita nimiä. Siellä ilma on ohutta, kehui Sharksin päävalmentaja Peter DeBoers joukkueensa kaadettua Nashville Predatorsin.
  Sillä listalla ovat luonnollisesti Wayne Gretzky, Jaromir Jagr, Mark Messier, Gordie Howe, Mario Lemieux ja kumppanit.
  Millainen ura vaaditaan siihen, että pelaaja voi tehdä tuollaisen määrän pisteitä?
  No, pitkä tietenkin. Yli 100 tehopisteen kaudet ovat ajan kulumisen ja pelin muuttumisen myötä yhä harvinaisempaa herkkua. Tämän vuosituhannen puolella 100 tehopistettä on ylitetty yhdellä kaudella vain 33 kertaa. Tällä vuosikymmenellä 100 pisteen kausien määrä putoaa vain viiteen. Vain Connor McDavid rikkoi viime kaudella satasen.
  Thornton on itse pelannut "vain" kolme vähintään 100 pisteen kautta, Kaudella 2002-03 hän teki Boston Bruinsissa 36+65=101 tehopistettä. Kauden 2005-06 Thornton aloitti Bruinsissa, mutta hänet treidattiin San Joseen 30. marraskuuta 2005. Vaikka maisema vaihtuikin kesken kauden, Thornton iski piste-ennätyksensä. Bruinsissa tuli tehoja alkukaudesta 9+24=33 ja Sharksissa loppukaudesta 20+72=92 , eli koko kauden pistepotti oli hurja 125. Sillä irtosi koko liigan pistepörssin voitto ja Art Ross Trophy. Seuraavallakin kaudella Thornton puhkaisi satasen rajan iskemällä San Josessa tehot 22+92=114.

Kausia on siis tarvittu 1 400 pisteeseen valtava määrä, "Jumbon" tapauksessa siis hieman yli 19. Vastuuta ja peliaikaa pitää tulla. Hmm, vastuu ja Joe Thornton? Ne sopivat samaan lauseeseen, sanoisin.
Jos haiparven on pitänyt saada kollektiivina kannettua piano yläkertaan, on Thornton heittänyt sen kaikista pelaajista useimmin selkäänsä ja sanonut muille, että tuokaa te porukalla jakkara, mutta yrittäkää olla särkemättä sitä.
Ihmekös tuo, että polvet ovat alkaneet olla ruvella ja säpäleinä.
Thorntonin 1 400 pisteestä vain 386 on maaleja. Otan luvan kirjoittaa sanan "vain", sillä syöttöpisteitä on liki kolminkertainen määrä eli 1 014. Thornton on kaikkien aikojen syöttötilastossa sijalla 13.
Tuollainen määrä maalisyöttöjä on kahteen suuntaan toimiva asia. Pelaajalla on oltava rinnallaan hänen syötöistään säännöllisesti onnistuva kaveri, tai muuten nappisyötötkin menevät hukkaan. Toisaalta Thornton on ollut läpi uransa niin hyvä pelintekijä, että hänen tarjoilustaan on ollut NHL:n mittakaavassa helppo onnistua.
Thornton on täyttänyt suurella maalisyöttömäärällään joukkueurheilun teräsmiehen määritelmän: hän on tehnyt ketjukavereistaan parempia pelaajia.
Tästä nähtiin loistava esimerkki kaudella 2005-06. Kun Thornton saapui marraskuun 2005 lopussa Bostonista San Joseen, tarjoilu alkoi toimia heti. Hän ehti pelata loppukauden aikana Sharksissa 58 ottelua ja syöttää niissä 72 maalia. Suurimman osan Thorntonin tarjoilemista kiekoista lappoi reppuun hänen uusi tutkaparinsa Jonathan Cheechoo, joka voitti kaudella 2005-06 liigan maalikuninkuuden 56 osumallaan. Käytännössä Thorntonin kanssa pelaaminen teki kolmosketjun hyökkääjänä tunnetusta Cheechoosta liigan pelätyimmän maalitykin.
Finaalitappioon päättyneellä toissa kaudellakin Thornton teki runkosarjan pisteistään maaleina alle neljänneksen ja pudotuspeleissä vain seitsemäsosan.
Syöttäminen onkin kaunista. Siinä kiteytyy monen lajiesteetikon mielestä jääkiekossakin niin paljon. Oli sopivaa, että niin Jari Kurrin taakse jättäminen pisteellä numero 1 399 kuin mainitun tasaluvun saavuttaminenkin tulivat Thorntonille syöttäen.
Pelimäärien pitää olla vuodesta toiseen kovia. Jos vuosikymmenen alkupuolen tynkäkausi jätetään pois laskuista, on Thornton pelannut kaudesta 2002-03 alkaen vähintään 77 runkosarjaottelua kaudessa. Siinä toinen teräsmiehen merkki: Thornton ei ole mennyt vähästä rikki.
Kaiken tämän jälkeen ei pidä ihmetellä sitä, miksi Thorntonin kauppaa Bostonista San Joseen pidetään yhtensä NHL:n historian huonoimpana.
Thornton pelaa kenties uransa viimeistä kautta, sillä hänellä on 38-vuotiaana menossa yksivuotinen sopimus Sharksin kanssa. Realistista olisi odottaa, että Thornton nousee tällä kaudella vielä kaikkien aikojen pistepörssissä sijalle 16, jota pitää hallussaan 1 425 pistettä urallaan tehnyt Bryan Trottier. Tai miksei vielä yhtä sijaa korkeammallekin, Teemu Selänne on tällä hetkellä sillä paikalla 1 457 pisteellä.
Mutta mitä puuttuu?

Thorntonilla on olympiakulta vuodelta 2010, World Cupin voitot 2004 ja 2016, sekä nuorten MM-kulta vuodelta 1997.
Stanley Cup puuttuu. Thornton on itse asiassa kaikkien aikojen pistepörssissä Marcel Dionnen, Adam Oatesin ja Dale Hawerchukin jälkeen neljänneksi korkeimmalla oleva pelaaja, joka ei ole voittanut Stanley Cupia. Mestaruus jäi toissa kesänä vain kahden otteluvoiton päähän, kun Pittsburgh Penguins kaatoi San Josen finaaleissa.
Mestaruuteen Thorntonilla on todennäköisesti enää yksi mahdollisuus. Vaikka Thorntonista ei mestaria koskaan tulisikaan, on hän silti aina oleva yksi NHL:n suurista.
Kertoohan sen jo lempinimikin.