Oli syy kumpi tahansa tai molemmat, niin se sai rauhallisuudestaan tunnetun maalivahdin hiiltymään Wagnerin osuman jälkeen. Tuo maali oli Anaheimin viimeinen 6-2 voitossa Canadiensista.
Price löi mailansa säpäleiksi maalitolppaan. Monet hänen joukkuetovereistaan olisivat varmasti halunneet tehdä samoin, sillä ottelun jälkeen Canadiensin voitto-tappiotilasto kirjattiin lukemin 1-6-1. Kauden alku on ollut joukkueelle huonoin sitten kauden 1941-42, jolloin saldo oli ensimmäisten 12 pelin jälkeen 1-10-1.
Montrealin seitsemän ottelun tappioputki on seuran historian kolmanneksi pisin. Canadiens hävisi yhdeksän peräkkäistä ottelua kaudella 1939-40 ja täyden tusinan kaudella 1925-26.
- Tuntuu pahalta Careyn puolesta. Haluaisimme kaikki hakata mailamme palasiksi, sillä tämä on karmea tapa aloittaa kausi. Yleensä kauden mittaan tulee pari huonompaa jaksoa, mutta kun tappioputki osuu kauden alkuun, tuntuu se todella rankalta, sanoi Montrealin puolustaja Karl Alzner.
Pricen tähänastiset tilastomerkinnät ovat hänelle epätyypillisiä. Hänen voitto-tappiotilastonsa on 1-5-1, päästettyjen maalien ottelukohtainen keskiarvo 3,94 ja torjuntaprosentti 88,1.
- Totta kai tämä turhauttaa. Ei sellaista ihmistä olekaan, jota tällainen ei turhauttaisi. Mutta tärkeintä on nyt suunnata katseet eteenpäin, totesi Price.
Canadiensille jäikin Kalifornian-kiertueelta runsaasti sellaisia muistoja, jotka joukkue jättänee kernaasti taakseen. Montreal hävisi vieraspelireissullaan San Jose Sharksille, Los Angeles Kingsille ja Ducksille yhteismaalein 5-16.
Myös Canadiensin päävalmentaja Claude Julien avasi sanaisen arkkunsa turhautumisensa tasosta.
- Suoraan sanottuna turhauttaa todella paljon. Mutta minä olen se, jonka täytyy löytää lääkkeet joukkueen kurssin kääntämiseen. Minun on löydettävä ratkaisu, sillä se on minun tehtäväni. En voi enkä halua piiloutua minkään tekosyyn taakse. Olen osa tätä joukkuetta ja otan tappioista syyn niskoilleni yhtä paljon kuin muutkin, Julien sanoi.
