Taklaaminen on taalaliigassa todellinen taitolaji

NHL.com/fi jututti vastikään useita NHL-pelaajia ja sai sisäpiirin näkökulmaa kiekkomaailman kiehtovimpiin aiheisiin. Tällä kertaa JP Mikola pureutuu taklaamisen jaloon taitoon.
YouTube on pullollaan koostevideoita taklauksista, joissa höyryjyrää muistuttavat puolustajat lanaavat varomattomien hyökkääjien yli valtavalla voimalla ja päättäväisyydellä. Kaikkein rajuimmat niitit ja tuhoisimmat yliajot alkavat kuitenkin olla katoavaa kansanperinnettä kapeissakin kaukaloissa.

Atleettitaklaukset ovat toki yhä 2020-luvun lähestyessäkin näyttäviä, mutta pelin vauhti on kasvanut niin kovaksi, että yksioikoisten betoniporsaiden aika takalinjoilla alkaa olla ohi.
- En ole koskaan ollut mikään kovien taklausten erikoismies. Pidin Nicklas Lidströmistä, jonka tyyli miellytti minua, vaikken koskaan nähnyt hänen taklaavan ketään. Hän oli erinomainen mailansa kanssa, ja minäkin yritän pelata niin, Columbus Blue Jacketsin puolustaja Seth Jones sanoi.
Tilastot vahvistavat sen, ettei Jones ole mikään luunmurskaaja. Kun pakki napsii enemmän tehopisteitä kuin rangaistusminuutteja, "suhdeluku" on kohdallaan. Jones on kolmella viime kaudella istunut jäähypenkillä 22, 24 ja 30 minuuttia, mikä ei ole illasta toiseen isoja minuutteja urakoivalle luottopuolustajalle määrä eikä mikään.
Lisää aiheesta: [Aleksander Barkovista tehtiin Florida Panthersin kapteeni]
- Otan mieluummin kiekon kuin yritän ajaa ison pommin. Kiekko hallussa on helpompi hyökätä, Jones filosofoi.
Carolina Hurricanesin Jaccob Slavin edustaa Jonesin kanssa samaa koulukuntaa.
- En ole koskaan ollut fyysisen roolin puolustaja, joten tuskin jatkossakaan tulee monia otteluiltoja, jolloin saan merkintöjä taklaussarakkeeseen. Perustan oman pelaamiseni sijoittumiseen eli siihen, että saan irrotettua kiekon vastustajalta ja jatkettua sen omille, Slavin totesi.

Sekä Jones että Slavin perustelevat oman pelityylinsä sangen samankaltaisesti. Kumpikaan ei pyri vahingoittamaan vastustajia tai ottamaan yliotetta fyysisellä voimalla.
- Mitä hyötyä minulle olisi siitä atleettitaklauksesta? No, pääsisin highlight-koosteeseen, mutta ymmärrätte varmaan pointtini. Kyllä minä varmasti saisin pysäytettyä vastustajan taklaamalla ja pelattua hänet ulos tilanteesta, mutta haluan pitää itsenikin pelivalmiina, Jones perusteli.
Yli 190-senttisen ja 93-kiloisen Slavinin raamit antaisivat mahdollisuuden olla vaikka minkälainen fyysinen pelote, mutta se ei ole hänen juttunsa. Hurricanes-pakki haluaa olla koko ajan pelin ytimessä, ei räjäyttelemässä ydinpommeja.
- Aika usein käy niin, että kun joku ajaa pommin perille asti, hän pelaa samalla itsensä ulos. Jos ajatellaan vaikkapa Connor McDavidia, oleellisinta on se, ettei päästä häntä loihtimaan temppujaan avojäällä. Hänet ja hänen kaltaisensa taiturit on pyrittävä pitämään pelin kannalta vaarattomilla alueilla, Slavin kuvaili.
- Taklaukset ovat ehdottomasti osa tätä peliä, mutta eivät minun peliäni. Pyrin olemaan fyysinen, mutten siinä mielessä, että lanaisin vastustajien yli. Kaukalon kulmissa oleellisinta on muistaa sijoittuminen: pyrin aina pysymään vastustajan ja oman maalin välissä, hän jatkoi.

Slavinilla on selvä näkemys siitä, onko taklauksia hakeva ja kontakteja kaihtamaton pelitapa valmennuksellinen valinta vai määritteleekö pelaaja enemmän itse sen, miten pelaa.
- Uskon, että se on enemmän yksilöllinen valinta. On paljon puolustajia, jotka ovat todella fyysisiä ja lähinnä vain sitä. Sitten on heitä, jotka ovat "sekä että". Minun valintani on se, etten ole ollenkaan fyysinen, Slavin hymähti.
Taklaamista on hyvä pohtia myös hyökkääjien näkökulmasta. Taklaaminen on paitsi keino horjuttaa vastustajaa, myös keskeinen keino riistää peliväline vastustajan hallusta.
- Pitää muistaa, että taklaamalla pyritään antamaan painetta myös pakeille, muistutti Washington Capitalsin hyökkääjä André Burakovsky.
Stanley Cup -voittajaksi edenneessä Capitalsissa paineistamisen merkitys on erittäin tärkeä. Vastustajan puolustajien ei anneta olla hetkeäkään rauhassa.
- Haluamme antaa painetta pakeille koko ajan. Riippuu tilanteesta, haluammeko ajaa taklaukset perille asti vai pyrimmekö vain saamaan hallinnan takaisin riistämällä kiekon menetettyämme sen hyökkäyspäässä, Burakovsky puntaroi.

Ruotsalaishyökkääjän mielestä fyysinen peli vaatii samalla tavalla laajempaa ymmärrystä ja selkäytimestä kumpuavia ratkaisuja kuin mikä tahansa muu jääkiekon osa-alue.
- Ei ole kyse vain yksittäisestä tilanteesta pelissä, vaan isosta kokonaisuudesta. Ajoitus, vauhti ja ymmärrys siitä, millainen tilanne on - kyse on peliälystä. Valintoihin vaikuttaa todella moni asia.
Anaheim Ducksin satakiloinen puolustajajärkäle Josh Manson kuuluu siihen pelaajien kategoriaan, missä jäähyminuuttien määrä on vain vähän pienempi kuin vaa'an näyttämä elopaino.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Taklaamisessa on muutama oleellisen tärkeä asia. Jäätä ja sen tapahtumia pitää osata lukea. Jos siihen ei pysty, ei pysty olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. On osattava lukea, miten hyökkäys etenee, ja sijoituttava niin, että taklaaminen on ylipäätään mahdollista.
NHL-kaukaloissa vauhti on niin valtava, että puolustaja saa helposti itsensä näyttämään hölmöltä, jos ajatus ei kulje nopeatempoisten tapahtumien tahdissa.
- Jos mokaat, olet ongelmissa. Siksi väitän, että taklaaminen vaatii enemmän pelinlukutaitoa ja ymmärrystä kuin fyysisyyttä. Aina pitää pysyä pelin sisällä, Manson mietti.