Skip to main content

Suomen nuoret tekivät kiekkohistoriaa 1987

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

NHL.comin eri kansainväliset toimitukset (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Tshekki. Slovakia, Saksa, Ranska) muistelevat tärkeitä hetkiä, jotka ovat merkinneet paljon maan kiekkohistorialle: debyyttejä, virstanpylväitä, voittoja, tappioita… Elämme muistoihin piirtyneet hetket uudelleen ja kerromme mitä se laajemmassa mitassa merkitsi. Toistaako historia itseään?


Tammikuun neljäs päivä vuonna 1987 Tshekin Piestanyssä. Suomen pelaajissa on havaittavissa pientä hermostumista, kun he kokoontuvat hotellin aulaan katsomaan televisiosta nuorten MM-kisojen huipennusta Kanadan ja Neuvostoliiton välillä.

Turnaus pelattiin vielä silloin sarjamuotoisena. Ennen päätösottelua oli jo selvillä, että Tshekkoslovakia, Kanada ja Suomi ottavat mitalin – vain keskinäinen järjestys oli epäselvä.

Suomi oli noussut päivän aiemmassa ottelussa taulukon ykköseksi, kun se oli kaatanut Tshekkoslovakian 5–3.

Viimeisessä pelissä Kanadalla oli iso panos. Sen piti voittaa ottelun viidellä maalilla varmistaakseen mestaruuden.

Nuoret leijonat saivat nähdä hotellin telkkarista yhden jääkiekkohistorian erikoisimmista otteluista.

Yksittäisestä tappelusta lähti liikkeelle tapahtumasarja, josta keskusteltiin pitkään. Ja keskustellaan vieläkin.

Viimeinen sytyke joukkotappelulle taisi olla, kun Pavel Kostitshkin näpäytti Kanadan Theo Fleuryä käsille.

Kohta Piestanyn hallin jäällä oli vain tappelevia parivaljakoita, irtomailoja, hanskoja ja kypäriä. Tuomarit olivat täysin voimattomia. Ainoa pelaaja, joka jäi penkille, oli Kanadan tähtipelaaja Pierre Turgeon.

Toiminta kaukalossa meni niin villiksi, että järjestäjille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi sammuttaa hallin valot. Ottelu keskeytettiin Kanadan johtaessa 4–2.

– Televisiostakin taisi sammua lähetys. Joukkueenjohtaja Pentti Katainen lähetti meidät hallille katsomaan, että mitä siellä tapahtuu, Suomen hyökkääjä ja SaiPan nykyinen päävalmentaja Pekka Tirkkonen muistelee.

Kun Suomen joukkue saapui hallille, pihamaa oli täynnä sotilaita ja poliiseja. Suomen joukkue ohjattiin yhteen tyhjään pukukoppiin odottamaan pelin tulosta.

Sitten tulo odotettu tieto, kun joukkueenjohtaja Katainen tuli kertomaan direktoraatin päätöksestä.

Yllättävän lopun takia maailmanmestaruuden voitti Suomi, ensimmäistä kertaa historiassa. Tshekkoslovakia otti hopeaa ja Ruotsi nousi pronssille.

Pelin tulos mitätöitiin kokonaan: Kanada ja Neuvostoliitto jätettiin sarjataulukon hännille. Kansainvälinen jääkiekkoliitto jopa harkitsi joukkueiden pudottamisesta B-sarjaan, mutta siitä aikeesta luovuttiin.

Pelaajat saivat 18 kuukauden pelikiellon, joka lyhennettiin myöhemmin puoleksi vuodeksi.

– Oli se oikeudenmukainen päätös. Banketissa oli aika hieno tunnelma, kun mitalit pujotettiin kaulaan.

Lähtökohta turnaukseen oli täysin erilainen kuin tätä nykyä. Suomi ei ollut vielä ottanut isoja voittoja arvoturnauksissa. Vastustajienkin tarkkailu oli hankalaa internetiä edeltävällä aikakaudella.

– Emme olleet ennen pelanneet pohjoisamerikkalaisia vastaan. Se oli hyppy tuntemattomaan, mutta turnauksesta tuli kuitenkin ikimuistoinen, Tirkkonen toteaa.

Suomella ei ollut joukkueessa isoja tähtiä, vaan joukkue jyräsi enemmänkin tasaisesti neljällä kentällä. Kaiken lisäksi huippupuolustaja Teppo Numminen joutui sivuun kisoista silmätulehduksen takia.

Turnauksen pistepörssin voitti Ruotsin Ulf Dahlen, mutta seuraavat sijat menivät suomalaispelaajille: Teppo Kivelä, Jukka Seppo ja Janne Ojanen. Markus Ketterer valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi.

Tirkkonen pelasi hyvät kisat samassa ketjussa Sepon ja Marko Kiurun kanssa. Takana puolustivat Pelicansin nykyinen päävalmentaja Petri Matikainen ja Timo Kulonen.

Tirkkonen onnistui tekemään viimeisessä pelissä Tshekkoslovakiaa vastaan kaksi maalia. Peli oli kahden erän jälkeen 2–2, mutta Tirkkosen kaksi maalia ja Marko Allenin yksi reppu käänsivät pelin Suomelle 4000-päisen yleisön edessä.

– Kiinnostus kisoja kohtaan varmasti kasvoi, kun onnistuimme voittamaan isoja maita, Tirkkonen toteaa.

Ihan hetken huumaa ei Suomen menestys kuitenkaan ollut, sillä Suomi oli voittanut edellisenä keväänä EM-kultaa. Neuvostoliitto ja Tshekkoslovakia olivat kaatuneet jo silloin.

Turnauksen alla oli pientä vääntöäkin, kun Tappara ei halunnut päästää nuoria lahjakkuuksiaan mukaan kisoihin. Numminen oli joka tapauksessa sivussa, ja Ojanenkin päästettiin lopulta mukaan.

Suomen päävalmentaja Hannu Jortikka muisteli Yleisradiossa, että hopean varmistuminen Tshekkoslovakia-ottelun jälkeen oli valtava yllätys.

– Aiemmin suomalaisessa jääkiekossa on puuttunut henkistä voimavaraa. Nyt tällä joukkueella löytyi henkistä kapasiteettia uskomattoman paljon, varsinkin viimeisessä ottelussa, Jortikka kehui.

Katso lisää