Skip to main content

Stanley Cup –voitto Timosen uralle upea päätös

Teksti Risto Pakarinen / NHL.com

Kimmo Timonen on voittanut urallaan paljon hopeaa, kun hän on maajoukkueen mukana voittanut olympia- ja MM-hopeaa. Hän sai päättää uransa parhaaseen mahdolliseen hopeajuhlaan, nimittäin nostamalla 15,5-kiloista hopeaista Stanley Cup –pokaalia.

Joukkueen kapteeni Jonathan Toews oli ilmoittanut Timoselle etukäteen, että jos Chicago mestaruuden voittaisi, hän ojentaisi sen ensimmäisenä juuri 40-vuotiaalle suomalaispuolustajalle.

– Ajattelin, että se saisi hänet innostumaan, mutta hän sanoi vain ohhoh ja luisteli nopeasti pois, Toews kertoi.

Toews sai maanitella Timosta esiin hieman, mutta kun parrakas kuopiolainen sitten tarttui pyttyyn ja nosti sen kohti United Centerin kattoa, silmäkulmat kostuivat siellä sun täällä.

– En tiennyt, mitä pokaalilla tekisin. En tiennyt, että olisin voinut kiertää kaukaloa sen kanssa, kun tämä oli ensimmäinen kerta, Timonen kertoi.

Kun hän yritti tarjota pokaalia seuraavalle pelaajalle, muut Chicagon pelaajat usuttivat häntä tekemään pidemmän kunniakierroksen sen kanssa.

Ja hän teki sen. Ja sitten hän ojensi pokaalin Antoine Vermettelle, joka Timosen lailla siirtyi joukkueeseen pelaajasiirtojen takarajalla.

– Voittaminen on aina upeaa, mutta vielä upeampaa on voittaa Timosen ja [Brad Richardsin, Antoine Vermette ja Andrew Desjardinsin] kaltaisen pelaajien vuoksi.

– Uskomatonta. Timonen on pelannut komean, uskomattoman uran, ja olen hänen puolestaan todella onnellinen. Hän on 40, minä olen 20, ja voitimme yhdessä ensimmäisen Stanley Cupimme, totesi Teuvo Teräväinen, joka teki finaalisarjan kuudessa ottelussa 2+2=4 tehopistettä, eniten kaikista.

Timonen sai lopettaa uransa juhlittuna konkarina, mutta kun hän 17 vuotta sitten lähti Nashvilleen kaksinkertaisena Suomen mestarina, olympiapronssimitalistina ja MM-hopeamitalistina, ei hänen mahdollisuuksiinsa juuri uskottu.

Los Angeles Kings varasi hänet draftin 250:ntena pelaajana 1993, mutta seuralla ei ollut suuria suunnitelmia pienikokoisen puolustajan suhteen.

– Minulle sanottiin se [varauksen jälkeen] päin naamaa: Unohda koko juttu, ei sinulla ole mitään mahdollisuuksia pelata tässä liigassa, Timonen muisteli NHL.comilla.

Siksi hän jatkoi Suomessa ja ehti voittaa maajoukkueen kanssa mitaleita ennen kuin teki sopimuksen Nashvillen kanssa 1998, Naganon olympialaisten jälkeen.

– Vuodet Turussa olivat työntekoa, kovaa työntekoa ja puhutaan valmentajista, niin ylivoimaisena esiin on nostettava [Vladimir Jurzinov]. Hän auttoi minua kaikessa, Timonen totesi Urheilulehdelle viime kaudella.

Kun Nashville sitten antoi Timoselle mahdollisuuden, hän käytti sen.

– En halua kehua itseäni, mutta tiedän, että minun piti kaataa muureja päästäkseni NHL:ään, ja toivottavasti avasin ovia muillekin pienille puolustajille. Kun minä tulin tänne, puolustajien piti olla isokokoisia, pelata fyysisesti kovaa ja antaa poikittaista mailaa, mutta en minä ole sellainen, Timonen kertoi viime kesänä.

Vuonna 2010 Timonen lähti Stanley Cup –finaalista masentuneena, kun Jonathan Toews nosti pokaalia ensimmäisen kerran.

– Kahden voiton päässä se oli tosiaan muutama vuosi sitten, mutta silti niin kaukana. Sen kauden aikana tajusin, että se, joka sen voittaa on todellakin sen ansainnut. Jo pelkkä matka finaaliin on pitkä, ja vielä kun sen onnistuu voittamaan, on varmasti paras joukkue, ei siitä ole epäilystäkään, Timonen kertoi NHL.comin toimittajalle viie vuonna.

– Olen ollut häviävällä puolella monta, monta kertaa, ja tiedän, että muutkin pelaajat tiedostavat sen, ja he tietävät, että urani on päättymässä. Tämä oli viimeinen otteluni, hän totesi nyt ESPN.comille.

Ja sitten hän lähetti terveisiä kotiin.

– Kuopio olkaa valmiina, Stanley Cup tulee kesällä. Pidetään kunnon kekkerit!

Katso lisää