Sharks raateli Ducksin ilman ikihonkiaan

Ei olisi ollut iso ihme ja vääryys, jos Patrick Marleau olisi lopettanut vuonna 1997 alkaneen NHL-uransa San Jose Sharksin paidassa. Seuran, joka oli varannut hänet samana kesänä koko varaustilaisuuden toisena pelaajana.
Marleau oli vuodesta toiseen Sharksin kantava voima, joka aiheutti nopeudellaan ongelmia vastustajille. Marleaun ympärillä pyöri kuitenkin hyvistä tehoista huolimatta kielteinen sädekehä - voittamattomuuden aura. Hän ja koko Sharks saivat maineen runkosarjan tähtinä, jotka eivät koskaan mene päätyyn asti.

Turha Marleauta kuitenkaan on syyttää huonoista otteista pudotuspeleissä. Kun Marleau teki kaksi maalia Boston Bruinsia vastaan ensimmäisen kierroksen kolmannessa ottelussa Toronto Maple Leafsin paidassa, hänestä tuli vasta 17. pelaaja, joka on pystynyt rikkomaan 70 maalin rajan pudotuspeleissä.
Marleau, 38, teki ratkaisun ja vaihtoi vielä vanhoilla päivillään ympäristöä. Hän solmi viime kesänä sopimuksen uutta nousua tekevän Maple Leafsin kanssa. Ratkaisu osoittautui hyväksi sekä Marleaun että Toronton kannalta. Nopeus on tallella, ja Marleau on edelleen vaarallinen, maaliahne hyökkääjä.
Hetkeä aiemmin, kun San Jose Sharks oli huutanut Marleaun nimen vuoden 1997 varaustilaisuudessa, Boston Bruins oli varannut isokokoisen kanadalaissentterin, Joe Thorntonin. Silloin ei kukaan tiennyt, että tästä kaksikosta tulisi vielä vuosikausiksi Sharksin tuki ja turva.
Kun Thornton siirtyi Bostonista San Joseen kesken kauden 2005-06, Sharksista tuli Marleaun ja Thorntonin joukkue. Sen kaksikon ympärille oli hyvä rakentaa muu joukkue. Kun hyökkääjät pelasivat yhdessä San Josessa, Sharks jäi ulos pudotuspeleistä vain keväällä 2005.
Kun Sharks lopetteli tämän kauden runkosarjaa, mukana ei ollut kumpaakaan joukkueen ikihongista. Thornton paranteli vakavaa polvivammaansa, joka rajoitti runkosarjan vain 47 otteluun. Sharks elätteli toiveita Thorntonin saamisesta mukaan Anaheim Ducksia vastaan pelattuun ensimmäisen playoff-kierroksen sarjaan, mutta Thornton pysyi sivussa, vaikka hän oli jo harjoitellut jäällä.
Hoitui se homma muutenkin. San Jose Sharks sinetöi 4-0 sarjavoiton, kun se voitti Ducksin neljännessä ottelussa 2-1. Sharks kohtaa toisella kierroksella sensaatiojoukkue Vegas Golden Knightsin.
Lisää aiheesta: [Sharks lähetti Ducksin kesälaitumille]
Ottelusarjan voittaminen on aina iso asia jokaiselle NHL-seuralle, mutta Sharks mursi korkean henkisen esteen onnistumalla ilman tuttuja ja turvallisia kulmapalasiaan. Thornton yritti pitää viimeiseen asti Marleauta San Josessa, mutta tämä tarttui täkyyn, vaikka Sharks tarjosi vielä kahden vuoden sopimuksesta kymmenen miljoonaa dollaria.
Tämän kauden menestyksen takana on valmennuksen ja GM Doug Wilsonin onnistunut työ. San Jose Sharks on nyt syvempi joukkue kuin toissa vuoden finaaleissa. Vanhat ydinpelaajat Joe Pavelski, Logan Couture, Brent Burns, Marc-Edouard Vlasic ja Martin Jones ovat olleet totutun hyviä, mutta vielä isompi juttu on, että alempiin ketjuihin on löytynyt hyviä palasia.
Joonas Donskoi väläytteli jo edellisvuoden pudotuspeleissä, ja hän on päässyt nyt samankaltaiseen vireeseen Pavelskin ja Buffalo Sabresista hankitun Evander Kanen vierellä.
Timo Meierillä oli vielä viime kaudella isoja sopeutumisvaikeuksia taalaliigan tempoon, mutta tällä kaudella hän on ottanut ison harppauksen. Meier pelaa vakaalla tasolla kolmosketjussa Chris Tierneyn ja Kevin Labancin vierellä.
Tanskalaiskiituri Mikkel Bödkerin alku San Jose Sharksissa oli vaikea, eikä hänelle tahtonut löytyä kunnon roolia. Viime aikoina Bödker on päässyt kuitenkin koko ajan paremmin sisään kuvioihin. Hänellä on muun muassa iso rooli kakkosylivoimassa kiekon kuskaamisessa hyökkäysalueelle.
Runkosarjassa 22 maalia iskeneen Tomas Hertlin taidot ovat olleet tiedossa jo kauan, ja tshekkihyökkääjä on niitä välillä väläytellytkin. Logan Couture näyttää sopivan hyvin hänen sentterikseen. Työteliäs Couture raivaa sopivasti tilaa Hertlin taidolle.

Suurin työn sankari on kuitenkin ollut vahva ruotsalaislaituri Marcus Sörensen, joka teki Ducks-sarjassa nelosketjussa kolme maalia. Sörensen pelasi kuitenkin vain alle kymmenen minuuttia ottelua kohti.
Sharksin tilanne näyttää sikälikin hyvältä, ettei se joutunut edes käyttämään kaikkia paukkujaan Ducksin kaatamiseen. Vakaa peruspeli riitti, eikä Sharksin tarvinnut kääntää turboruuvia pohjaan. Ducks päästi runkosarjassa kolmanneksi vähiten maaleja, mutta Sharks iski neljässä pelissä 16 osumaa ankkojen verkkoon.
San Josen puolustuspeli on hyvin vakaata: Ducks pystyi iskemään neljässä ottelussa vain neljä maalia Martin Jonesin selän taakse. Ducks on vahva joukkue kulmissa, mutta Sharks ei joutunut pitkiä jaksoja pulaan Anaheimin kulmarallin kanssa. Sekin on hyvä merkki tulevaisuutta ajatellen.
Marleuta ei Sharks saa millään enää takaisin, mutta Thornton on ässäkortti hihassa. Hänen mahdollinen paluunsa on tosin kaksiteräinen miekka.
[Viimeisimmät uutiset NHL:n pudotuspeleistä kertoo Twitterissä @NHL_fi]
Thornton on puolikuntoisenakin yksi maailman parhaista pelintekijöistä, mutta samalla hänen tulonsa mukaan rikkoisi San Jose Sharksin toimivat ketjut. Tosin Thornton on tottunut pelaamaan nöyrästi nelosketjun roolissakin, josta hän voisi hakea tuntumaa. World Cupissa Thornton pelasi nelosketjun laidalla turnauksen voittaneessa Kanadan joukkueessa.
Jos ja kun matkan varrella tulee vaikeuksia, Thornton on taas valmis hyppäämään ratkaisijan rooliin.
Thornton on sen verran sitoutunut San Josen menestykseen, että hän täyttää vaikka vesipulloja, jos se jollain tavalla auttaa joukkuetta menestykseen.