Riikka Sallinen aateloidaan jääkiekon kunniagalleriaan

• Sanoinkuvaamattoman upea juttu ja suurin kunnianosoitus, minkä uransa lopettanut jääkiekkoilija voi saada.

Näin pohtii jääkiekon kunniagalleria Hockey Hall of Fameen valittu Riikka Sallinen, joka virallisesti aateloidaan koko viikonlopun jatkuvien juhlallisuuksien päätteeksi maanantaina Torontossa.
Vain kaksi suomalaista jääkiekkoilijaa on saanut kyseisen tunnustuksen ennen Sallista. He ovat Jari Kurri ja Teemu Selänne.
- Olin hyvin yllättynyt sen takia, että kuvittelin kunniagalleriaan valittavan vain henkilöitä, jotka ovat pelanneet Pohjois-Amerikassa. Minähän en ole siellä pelannut, Sallinen kertoo NHL.com/fi:lle puhelimitse kotoaan Etelä-Ruotsista.
Sallinen, 49, on antanut kunniagalleriaan riittävät näytöt, vaikkei olekaan pelannut Yhdysvaltain tai Kanadan sarjoissa. Hänen pitkä ja menestyksekäs uransa on huomioitu jo aikaisemminkin, sillä Suomen Jääkiekkomuseo aateloi hänet jääkiekkoleijonaksi vuonna 2007 ja hänet kutsuttiin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton IIHF:n kunniagalleriaan vuonna 2009.
- Peliuran aikana ei mieti tällaisia valintoja. Silloin yrittää vain auttaa joukkuetta menestymään ja tavoitteet ovat toisenlaisia. Valinnat tulevat, jos ovat tullakseen, hän tuumii.

Riikka Sallisen kotialbumi
Isoveljien perässä kiekkokaukaloon
JYPin kasvattipelaajan uran huipentuma Torontossa on ainutlaatuinen, mutta se lähti liikkeelle tavalla, joka on tuttu monen monessa kiekkoperheessä. Sallisella on kaksi useita vuosia häntä vanhempaa veljeä, joiden perässä pikkusisko päätti sisukkaasti pysyä.
- Varmasti ratkaiseva tekijä lajivalinnassa oli se, että halusin tehdä samaa, mitä veljeni. Harrastaminen oli helppoa, kun pelattiin pihapelejä. Me asuttiin aivan lätkäkaukalon vieressä. Siihen aikaan oli vielä kunnon talvet ja kaukalossa jää pitkän aikaa, hän muistelee kiekkopolkunsa alkumetrejä.
Sallisen veljet pelasivat myös pesäpalloa, eikä aikaakaan, kun siitä tuli myös hänen lajinsa. Sallinen olikin pitkään Suomen parhaimmistoa sekä pesäpallossa että jääkiekossa, mutta sitten tuli aika tehdä valinta.
- Kun kansainvälinen toiminta tuli mukaan naisjääkiekkoon, niin siinä vaiheessa heräsin ajatukseen, että haluan todella kokeilla rajat jääkiekossa. Halusin päästä kansainvälisiin peleihin ja maajoukkueeseen edustamaan Suomea.
Sallisen uran alkuvuosina ei vielä ollut menestyneitä naispelaajia, joiden pelaamisesta olisi voinut ottaa mallia. Esikuvat ja vinkit pelaamiseen piti hakea miesten puolelta.
- Neuvostoliiton punakoneen kuviot olen kelannut moneen kertaan VHS-kaseteilta. Yksittäisistä pelaajista jos puhutaan, niin esikuvia on ollut monia, kuten Guy Lafleur, Wayne Gretzky ja Jari Kurri.

Kunniagallerian ovi auki eurooppalaisnaisille
Nyt Suomessa on jääkiekkoilijan uraa aloitteleville tytöille ja jo pitempään pelanneille naiskiekkoilijoille esikuvia. Heistä kirkkaimpana tähtenä loistaa Sallinen, joka on ensimmäinen Hockey Hall of Fameen kutsuttu eurooppalaisnainen.
- Onhan se tosi hienoa olla ensimmäinen eurooppalaisnainen kunniagalleriassa, mutta ennen pitkää joku olisi kuitenkin ollut ensimmäinen. Jos ajatellaan isommassa kaavassa, niin tällaiset asiat ovat vain ajan kysymyksiä. Mutta hienoahan se on, että eurooppalaiset naiset tietävät, että heillekin voi tulla kutsu kunniagalleriaan.
Sallinen uskoo ja toivoo, että hänen valintansa kannustaa suomalaisia tyttö- ja naispelaajia. Peliuran aikana hyvin harvoin mietitään mitään kunnianosoituksia, koska tavoitteet ovat siinä vaiheessa erilaisia. Mutta nyt uran päätyttyä naisenkin haaveena voi olla vaikkapa Hockey Hall of Fame.
- Uskon myös, että valintani lisää yleistä naisjääkiekon arvostusta ja herättää siihen, että kunniagalleriaan pääsy on mahdollista eurooppalaisillekin naisille.

Sallinen on hyvillään siitä, että nuoret tytöt ja naiset voivat nykyisin unelmoida ja tavoitella aivan erilaisia asioita kuin hän uransa alkuaikoina. Hän itse ei voinut haaveilla esimerkiksi maajoukkuevalinnasta tai MM-kisoissa pelaamisesta, olympialaisista puhumattakaan.
- Tilanne on nyt aivan erilainen. Olen aika vanha, vaikken vielä ikäloppu (nauraa), mutta jo minunkin peliurani aikana tapahtui ihan mielettömiä asioita eteenpäin, Sallinen toteaa.
- Hyvin on jo murrettu sitä käsitystä, että jääkiekko kuuluisi vain miehille. Yhä enenevässä määrin löytyy miehiä, jotka puhuu tyttöjen ja naisten puolesta. On todella hienoa kuulla ja nähdä, kuinka käsityksiä murretaan, hän jatkaa ja toivoo samansuuntaisen kehityksen jatkuvan.
Naganon olympiapronssi sykähdyttää yhä
Sallinen pelasi Naisleijonissa keväällä 1989, kun ensimmäiset viralliset EM-kisat järjestettiin Länsi-Saksassa. Hän lopetti peliuransa jo vuonna 2003, mutta palasi kaukaloihin vuonna 2013 ja jatkoi uraansa aina keväällä 2019 Espoossa pelattuihin MM-kisoihin saakka.
Palkintokaapissa on kaksi olympiapronssia, MM-hopea, kuusi MM-pronssia ja kolme EM-kultaa.
- Jokainen pelattu turnaus ja joukkue on ollut ainutlaatuinen. Siinä mielessä kaikki mitalit ovat samanarvoisia. Mutta jos jonkun nostan esiin, niin se on Naganon olympialaiset (1998), koska siellä naiset olivat ensimmäisen kerran mukana olympialaisissa, hän selittää.
Hetken mietittyään Sallinen jatkaa, että toinen mainitsemisen arvoinen mitali on viimeisestä turnauksesta tullut MM-hopea.

• Espoon kotikisat oli mahtava turnaus. Päästiin finaaliin ja todella pelattiin voitosta. Oli upeaa päästä mukaan sellaiseen kokemukseen, kun olin jo kuitenkin aika vanha siinä vaiheessa.
  Pelaajauransa jälkeen Sallinen oli ruotsalaisseura HV-71:n apuvalmentaja puolentoista kauden ajan vuosina 2020-21, mutta sitten laji sai jäädä. Ei tietenkään täysin, sillä hän seuraa edelleen Leijonien maajoukkueita sekä Suomen ja Ruotsin sarjoja.
  Joitakin asioita hän kuitenkin uraltaan kaipaa: omien rajojen kokeilemista ja itsensä haastamista. Joukkueurheilusta kun on kyse, niin siinä viehättää myös se, kuinka pystyy auttamaan joukkuetta. Eivätkä joukkueen sisällä syntyneet ystävyydet unohdu koskaan.
  - Joukkueella on urheilulliset tavoitteet, mutta on myös mielettömän hauskaa olla mukana joukkueessa. Tappioitakin tulee, väsyttää ja harmittaa, ja ne kaikki tunteet käydään yhdessä läpi. Joukkueessa saa semmoisia kavereita, jotka pysyy elämässä mukana urheilun ja pelaamisen ulkopuolellakin.
  *** ***Seuraa meitä [Facebookissa ja Twitterissä, niin pysyt ajan tasalla NHL:n tapahtumista! ]
  Sallinen työskentelee nykyisin fysioterapeuttina sekä julkisella puolella että miehensä kanssa pyörittämässään firmassa. Penkkiurheilijana hän seuraa kaikkea urheilua, mutta yksi laji on edelleen ylitse muiden.
  - Jääkiekolla on oma paikkansa lähimpänä sydäntä, hän myöntää.
  Leijonasydän sykkii yhä vahvasti Sallisen rinnassa.