Tasasataset ja kympit ovat aina kovia rajapyykkejä NHL:ssä. Maalimäärien tultua viime vuosikymmeninä alaspäin, hurjimmat pistemäärät ovat vähentyneet maailman parhaassa jääkiekkoliigassa rajusti.
Siinä missä sadan tehopisteen rikkominen usean pelaajan voimin oli takavuosina tavallista joka kaudella, se alkaa nykyään olla jo melkoinen harvinaisuus. Kun kautta 2017-18 on pelaamatta enää yksi ottelu, sadan tehopisteen rajapyykki on rikottu kolmen pelaajan voimin. He ovat hallitseva Art Ross Trophy -voittaja Edmonton Oilersin Connor McDavid (106), pitkään pistepörssin voitossa kiinni ollut Tampa Bay Lightningin Nikita Kutsherov (100), sekä Philadelphia Flyersin Claude Giroux, joka iski kauden ensimmäisen hattutemppunsa lauantaina New York Rangersia vastaan ja kasvatti pistesaldonsa 102 (34+68) pisteeseen.
Sata pistettä on todellisen NHL-eliitin raja
Sataa tehopistettä voi nykyisessä NHL:ssä pitää todella kovana rajapyykkinä
Giroux'sta tuli vasta kahdeksas sata pistettä tehnyt pelaaja tällä vuosikymmenellä.
Edellisen kerran useampi kuin yksi pelaaja teki vähintään sata pistettä kaudella 2009-10. Tuolloin satasen paukauttivat Henrik Sedin (112), Sidney Crosby (109), Aleksandr Ovetshkin (109) ja Nicklas Bäckström (101).
Lisää aiheesta: [Crosby nauttii peliin valmistautumisesta]
Kuluvaa kautta edeltäneinä seitsemänä kautena vain pistepörssin voittaja ylitti sadan tehopisteen rajan, eikä joka vuonna hänkään. Vuosikymmenen kovimman lukeman on kirjauttanut kaudella 2012-13, 109 pisteellä Art Ross Trophyn voittanut Jevgeni Malkin.
Jos vajaa kausi 2012-13 jätetään pois laskuista, tällä vuosikymmenellä pistepörssin on pienimmillä tehoilla voittanut Jamie Benn, joka kokosi pisteet 35+52=87 kaudella 2014-15. Se on kaiken kaikkiaan vasta 25. kovin yhden kauden pistemäärä tällä vuosikymmenellä ja työsulkukausia lukuun ottamatta pienin pistepörssin voittoon vaadittu saldo koko sinä aikana, kun runkosarja on ollut 82 ottelun pituinen.
Pudotus sadan pisteen kausien määrässä on todella raju. Viime vuosikymmenellä niitä nähtiin 28, 1990-luvulla 66 ja hurjalla 1980-luvulla jopa 118.
Sadan pisteen rajaa on aikojen saatossa pitänyt pilkkanaan erityisesti Wayne Gretzky. Maailman parhaana pelaajana pidetty Gretzky pelasi uransa alusta alkaen sadan pisteen kausia peräti 13 putkeen. Hän jäi kaksinumeroisiin lukemiin vasta kaudella 1992-93, kun hän pelasi vain 45 ottelua. Gretzky rikkoi sata pistettä pelkillä syöttöpisteilläkin 11 kautena peräkkäin kaudesta 1980-81 alkaen kauteen 1990-91 saakka.
Gretzky laittoi omana aikanaan standardeja uusiksi ja vei ne omalle tasolleen myös siinä mielessä, että hän on ainoa pelaaja NHL:n historiassa, joka on tehnyt yli 200 pistettä. The Great One onnistui siinä neljä kertaa.
Mario Lemieux jäi tuosta rajasta kaudella 1988-89 pisteen päähän.
Seuraava mainittava rajapyykki alaspäin tultaessa voisi olla 150 pistettä. Sen ovat rikkoneet Gretzkyn ja Lemieux'n lisäksi vain Steve Yzerman, Phil Esposito ja Bernie Nicholls. Siihen yltäminen vaatisi tämän hetken pisteykkösiltä reilua 40 pistettä lisää verrattuna nykytehoihin. Ottelua kohden tehoja pitäisi siis saada noin puoli pistettä lisää koko kauden ajalta. Kuulostaa varsin kovalta vaatimukselta.
NHL:n aktiivipelaajista kovimman yhden kauden pistemäärän on tehnyt Joe Thornton, joka iski kaudella 2005-06 Boston Bruinsille ja San Jose Sharksille yhteensä 125 pistettä. Kotimaahansa Tshekkiin palannut Jaromir Jagr pitää kaikista aktiiveista kovinta saldoa hallussaan tehtyään 149 pistettä kaudella 1995-96.
Nuo lukemat alkavat olla jo sitä luokkaa, että ne voisivat olla nykypelaajilla saavutettavissa, joskin vaatisivat todellista täysosumakautta ilman loukkaantumisia.
Jagrin lukemaan pääseminen vaatisi koko kauden pelaamista noin 1,82 tehopisteen ottelukohtaisella keskiarvolla. Ja muistatteko, kuinka Kutsherovin syksyn virettä taivasteltiin? Hän teki kauden 11 ensimmäisessä ottelussaan 18 pistettä, eli keskiarvo oli 1,64 pistettä. Vaikka tahti tuntui liki uskomattomalta, hän oli jo siinä vaiheessa jäänyt Jagrin ennätykseen vaadittavasta vauhdista.
Kautta oli pelattu yksi seitsemäsosa, joten siinä kouriintuntuva esimerkki siitä, kuinka kovaa suoritustasoa vaaditaan jo siihen, että rikottaisiin aktiivipelaajien yhden kauden piste-ennätys.
Gretzkyn, Lemieux'n, Yzermanin, Espositon ja Nichollsin seuraan liittyminen vaatisi 1,83 pistettä per ottelu. Kutsherov ei ollut tuossa tahdissa missään vaiheessa kauttaan, vaikka olikin tehnyt jo seitsemässä pelissä 12 pistettä. Yhden pisteen iltoja oli tullut viiden kahden pisteen illan lisäksi kaksi, ja niitä oli 150 tehopisteen kautta ajateltuna yksi liikaa.
Sata pistettä vaatii 82 ottelun runkosarjassa noin 1,22 pistettä per peli, mikä sekin on valtavan kova saldo.
Suomen ennätystä yhden NHL-kauden pisteissä pitää Jari Kurri. Hän teki kaudella 1984-85 myös uskomattomat 135 pistettä ja rikkoi sadan pisteen rajan urallaan yhteensä kuusi kertaa. Teemu Selänne on toinen sataan pisteeseen yhdellä kaudella yltänyt sinivalkoinen. Hänen ennätyksekseen "jäi" tulokaskauden 132 pistettä. Selänne pelasi neljä vähintään sadan pisteen kautta.
Seuraavaksi lähimmäs pääsi kaudella 2006-07 91 pistettä tehnyt Olli Jokinen. Seuraava rajanrikkoja voisi kenties olla Mikko Rantanen, joka jää siitä tällä kaudella hieman vajaan 20 pisteen päähän.
Rantasen kautta on hehkutettu sensaatiomaisena, mikä vain entisestään korostaa sitä, kuinka tiukassa sata pistettä nykyään on NHL:ssä.
