Skip to main content

Ryan Carter oppi pelaamaan ulkojääkentillä

Teksti Shawn P. Roarke / NHL.com

Ryan Carter ei saa koskaan tarpeekseen ulkojäillä pelaamisesta.

"Siellä minä sain ensikipinän pelaamiseen ja rakastuin jääkiekkoon; ulkokentillä," sanoi Minnesota Wildissa hyökkääjänä pelaava Carter.

Carterin lausuntoa ei pidä ottaa dramaattisena ylihehkuttamisena. Hänellä on tekoja sanojensa takana.

Useimpien muitten NHL-pelaajien häipyessä lämpimämmille leveysasteille All Star-tauon ajaksi nauttimaan golfista, auringosta ja valtameren aalloista unohtaen luistimensa ja kylmät kaukalot noin 72 tunniksi, Carter jäi Minnesotaan.

Hän vietti tauon pelaamalla samoissa ulkojääkaukaloissa, joissa hän pelasi poikavuosinaan kotikylällään White Bear Lakella Minnesotassa.

"Kaukalo oli vain parin minuutin kävelymatkan päässä taloltani, hyppäsin sinne aikaisin joka aamu," sanoi Carter hymyillen leveästi. "Jää on aina tosi hyvässä kunnossa, se on kaupungille suuri ylpeyden aihe. Jää oli aina juuri jäädytettyä ja puhdasta. Maalit otetaan pois etteivät ne sula jään sisään. Se oli hienoa."

Carter pääsee taas uudelleen ulkojäille Wildin isännöidessä Chicago Blackhawksia 2016 Coors Light Stadium Series-otttelussa sunnuntaina Minnesotan yliopiston TCF Stadionilla.

Nuo aamuiset pyörähdykset ulkojäillä merkitsivät enemmän kuin vain käymistä vanhojen muistojen tapahtumapaikoilla Carterille. Ne olivat heijastumia taipaleesta, jonka hän on matkustanut päästäkseen osaksi yhdestä NHL:n suurimmista tapahtumista ja pelaamaan ulkojäillä NHL-pelaajana jo toista kertaa. 32-vuotias Carter oli pelaamassa New Jersey Devilsin paidassa New Yorkin Yankee Stadionilla New York Rangersia vastaan vuonna 2014.

Ulkopelit saivat hänet muistelemaan lapsuudenkodin taakse rakennettua kaukaloa, jossa hän oppi pelaamaan pikkupoikana. Kaukalo oli useamman perheen talkootyön tulos, rakennettu useamman naapuruston talon tontille. Carter sanoi kaukalossa olleen laidat ja valot. Se veti vertoja kaupungin ylläpitämille ulkojääkukaloille, joita oli kolme kävelymatkan päässä hänen lapsuudenkodistaan.

"Naapuruston isät osasivat tehdä kaiken oikein," sanoi Carter.

Kaukalo oli erityinen lahja Carterille, koska hän ei kasvanut jääkiekkoperheessä. Hän sanoi olleensa perheensä ensimmäinen jääkiekkoilija, hänen piti itse oppia pelin nyanssit ja kirjoittamattomat säännöt. Kotitalon takana olleesta kaukalosta tuli kuin koulutuntien jälkeen tuntejaan pitänyt luokka, jossa opetus jatkui illallisaikaan saakka, ellei myöhempäänkin.

"Minä vain pelasin," sanoi Carter. "Kun pelaat samanikäisten kavereittesi kanssa, yrität kaikenlaista, pelistä tulee joskus kovaa kilpailua ja opit jotain itsestäsi. Miten kilpailla ja sellaisia asioita. Jääkiekossa on paljon puolia, joita opitaan ja joita keksitään pelatessa ulkojäällä."

Joskus naapuruston toisen puolen pojat pelasivat sen toisen puolen poikia vastaan. Joskus vanhemmat pojat pelasivat nuorempia poikia vastaan. Ja joskus, jos ketään muita ei ollut paikalla, Carter oli yksin kiekon kanssa vapaa tekemään mitä tahansa temppuja mitä hän mielikuvituksessaan pystyi loihtimaan.

Nuo muistot eivät ole koskaan haihtuneet mielestä.

Carter ei saanut koskaan NHL-varausta pelattuaan yliopistokiekkoa Minnesota State University-Mankaton joukkueessa, Anaheim Ducks yliopistokiekosta tulleita vapaita agentteja erityisesti seurannut Anaheim tarjosi farmiammattilaissopimuksen vuonna 2006. Hän voitti Stanley Cupin vuonna 2007, päässen pelaamaan ydessä Stanley Cup-finaalisarjan ottelussa. Myöhemmin hän pääsi pelaamaan finaaleissa New Jersey Devilsin paidassa vuonna 2012, jääden ilman mestaruutta.

Nykyisin Ryan Carter on kotikylänsä Minnesota Wildin vakiopelaajia pelattuaan 459 NHL-ottelua ammattilaisurallaan. Silti Carter ei ole koskaan unohtanut jääkiekkojuuriaan; niitä maagisia iltapäiviä usein kovassa pakkasessa, pelaamassa ystävien ja naapureitten kanssa ja heitä vastaan, rakastuen peliin ensi kertaa.

Hän pääsee herättämään tuon vanhan rakkaussuhteen uudelleen henkiin sunnuntaina TCF stadionilla.

"Luulen, että jotkut noista vanhoista fiiliksistä tulevat takaisin," sanoi Carter. "Kun kylmä ilma puhaltaa kasvoillesi, koko kaukalo tuoksuu erilaiselle, jää loistaa eri tavalla; kaikkea sellaista. Tuollaiset tuntemukset tuovat kaiken takaisin. Hiki jäätyy hieman kasvoillesi, paita jäätyy ja kovettuu hieman. Kaikki tuollaiset asiat tulevat olemaan siistejä. Ja ne todella vievät sinut takaisin lapsuuteesi."

Katso lisää