Raketti-Richard jätti jälkensä Montrealiin

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa esittelemme NHL:n historian avainhenkilöitä perustajista pelaajiin ja pioneereihin, jotka ovat jättäneet jääkiekkoon lähtemättömän jälkensä. Tällä kertaa tutustumme Maurice "Rocket" Richardiin.

Montreal Canadiensin kotihalli Bell Centre on tunnelmaltaan paras NHL-areena. Aina kun Montreal pelaa, on fiilis taattu, vaikka peli sujuisi vähän huonomminkin. Toki yleisö saattaa välillä buuatakin omilleen, jos kotijoukkueen esitykset ovat hieman heikompia.
Jääkiekko on Montrealissa uskonnon asemassa. Canadiensin pelien tulokset vaikuttavat siihen, miten ihmiset jaksavat painaa seuraavana päivänä töissä. Silti, vaikka peli olisi sujunut huonosti ja sarjan kärki karkaamassa, usko säilyy. "Ehkä vielä joskus palaamme menestyksen vuosiin", montrealilaiset ajattelevat.
Jos puhutaan kiekkokulttuurin mekasta, Montrealia ei voi koskaan ohittaa keskustelussa. Sitä ovat olleet luomassa takavuosien kivikovat pelimiehet.

Maurice "Rocket" Richard ei ole ainoastaan ex-jääkiekkoilija, vaan kulttuuri-ikoni, joka on ollut luomassa koko kaupungin - ja samalla Kanadan - identiteettiä. Richard voitti Montreal Canadiensin paidassa kahdeksan Stanley Cupia, joista viisi tuli peräkkäin. Montreal ei silti koskaan kyllästynyt mestaruuksiin, eikä Richardin loistaviin suorituksiin jäällä.
Richardin pelityyli sulatti montrealilaisten kiekkofanien sydämet ja naulasi jääkiekon aseman paikkakunnan nostavana voimana. Richard ei ollut ainoastaan taitava ja loistava maalintekijä, vaan väkivahva härkä, joka puski väkisin vastustajan puolustusmuurin läpi.
"Raketti" veti Montrealin pelipaidan ylleen ensimmäisen kerran vuonna 1942. Varusteet olivat tuolloin naurettavan kevyet nykyisiin verrattuna. Iskuja tuli koko ajan, ja Richard sai niistä ison osan. Hän ei niistä välittänyt, vaan jatkoi peliä murtuneilla luillakin, pelipaita veressä.
Tunnetuin paluu jäälle tapahtui vuonna 1952, kun Richard sai aivotärähdyksen Boston Bruinsia vastaan pelatussa Stanley Cup -välieräottelussa. Hän joutui pukuhuoneeseen, muttei halunnut jättää peliä kesken. Richard palasi ja teki voittomaalin.
- Muistan hänestä parhaiten hänen silmänsä. Kun hän lähestyi kiekon kanssa, hänen silmänsä loistivat ja pyörivät ympäri kuin flipperipallot, maalivahti Glenn Hall muisteli NHL.comille.

Richard itse oli vaatimaton työläisperheen vesa, joka ei halunnut pitää itsestään meteliä. Hän vietti mieluummin aikaa perheensä kanssa kuin silloisessa julkisuuden valokeilassa, joka oli tosin paljon himmeämpi ja armollisempi kuin nykyaikana.
- Olen vain jääkiekkoilija, kuului hänen mielilausahduksensa.
Se ei pitänyt paikkansa, sillä nimenomaan Richard toi Quebecin ranskankieliselle väestölle voimaa ja itseluottamusta pitää puoliaan kiivaassa poliittisessa taistelussa. Richardin vaikutuksesta Quebecin provinssiin on tehty lukuisia yliopistotutkimuksia.
1950-luvun taapero halusi Maurice Richardin asuja, äiti saattoi syöttää Maurice Richardin keittoa ja isä ostaa Maurice Richardin transistoriradion. Kun sama taapero oli kasvanut aikuiseksi, hän saattoi juoda Maurice Richardin viiniä.
Nobel-voittaja William Faulkner kuvaili Sports Illustratedin artikkelissa, että Richardin olemuksessa on "kuolettavan käärmeen intohimoista välkettä".
- Richard pystyi tekemään maaleja kaikista kulmista ja asennoista. Joskus hän pystyi iskemään kiekon verkkoon, vaikka hän liukui selällään jäässä kohti vastustajan maalia ja vastustajat yrittivät napata kiekkoa pois, hän kirjoitti.

Richardin maalintekotaidossa oli jotain maagista. Aikakausi oli toki erilainen, mutta hän teki 978 ottelussa 544 maalia. Hän oli myös ensimmäinen NHL-pelaaja, joka teki 50 osumaa 50 ottelussa. NHL:n parhaan maalintekijän pokaali on totellut vuodesta 1999 asti nimeä Maurice Richard Trophy. Jo sekin kertoo, miten isosta tekijästä on kyse.
Richardin viljelemä tunne räjähti käsiin keväällä 1955, kun hän rikkoi tuomarin koskemattomuutta ja sai koko loppukauden kattavan pelikiellon. Kun NHL:n silloinen presidentti Clarence Campbell saapui Montreal Forumille, kannattajien tunnemyrsky sai vallan ja kapina levisi Montrealin kaduille. Mellakka aiheutti 100 000 dollarin vahingot, lukuisia loukkaantumisia ja sata pidätystä.
Richardin tarinasta on tehty myös elokuva, vuonna 2005 ilmestynyt "The Rocket". Hieman synkkäsävyisessä urheiludraamassa oli tavoitettu hyvin sen ajan kiekkomaisema. Palkat eivät olleet 1950-luvulla vielä lähelläkään nykytasoa. Varsinainen glamour ei ollut vielä saapunut NHL-tähtienkään arkeen. Elokuvassa esiintyi monia tunnettuja pelaajia, kuten Mike Ricci, Sean Avery, Vincent Lecavalier, Ian Laperriere ja Pascal Dupuis.
Richard sairastui Parkinsonin tautiin, ja lääkärit epäilivät hänellä myös Alzheimerin tautia. Kiekkolegenda kuoli syöpään 27. toukokuuta 2000.
Maurice Richardin legendaan sopii hyvin sekin, että hän on pystynyt tekemään pisteen jopa haudan takaa. NHL tarkisti tänä vuonna vanhoja tilastoja uudelleen. Se on työläs homma, sillä vuosien 1917-87 väliset tilastot ovat hyvin vaikeasti tulkittavissa.
Boston Bruinsia vastaan kaudella 1945-46 pelatussa ottelussa Richardille oli merkitty tilastoon vain yksi syöttöpiste. Emile Bouchardille annettu syöttöpiste korjattiin kuitenkin Richardin nimiin. Näin Richardin pistesaldo nousi lukemaan 966.
Richard on jokaisen pisteensä ansainnut.