Näkökulmavääntö: Rakkaat viholliset

Perjantaisin NHL.com/fi:n asiantuntijat keskustelevat taalakaukaloiden ajankohtaisimmista aiheista. Tällä kertaa puheenaiheena ovat vuosikausia ja jopa -kymmeniä kestäneet tiettyjen seurojen väliset "vihollisuudet". Minkä joukkueiden välillä nähdään kuumimmat väännöt?

Lauantaina on luvassa harvinaista kiekkoherkkua, kun pennsylvanialaisseurat Pittsburgh Penguins ja Philadelphia Flyers taistelevat osavaltion herruudesta ja tärkeistä runkosarjapisteistä 2019 Coors Light NHL Stadium Series -ulkoilmaottelussa Philadelphian Lincoln Financial Fieldillä.
Pennsylvanian taistelun kynnyksellä on hyvä hetki keskustella niistä NHL-seuroista, joilla on ollut vuosien varrella kuumia keskinäisiä kamppailuja. Taalaliigan historia tuntee lukemattomia tarinoita verivihollisten kohtaamisista, joista on muodostunut todellisia kiekkomaailman klassikoita. Mutta mitkä joukkueet ovat tällä hetkellä pahiten napit vastakkain, ja onko tällä hetkellä nähtävissä merkkejä siitä, että taalaliigaan muodostuisi uusia taistelupareja?
*** ***Lisää aiheesta: [Crosby ja Ovetshkin vääntävät yhä hämmentävän tasaisesti]
Annetaanpa NHL:n asiantuntijoiden kertoa mielipiteensä.
Toni Rajamäki:
NHL:n klassikko-ottelut ovat aina erityistapauksia, joissa viihdearvo on taattu. Kaukalossa on tunnetta normaalia enemmän, ja silloin yleensä tapahtuu. Senpä takia on mahtavaa, että tänä vuonna Stadium Series -tapahtumassa nähdään The Battle of Pennsylvania, Penguinsin ja Flyersin välinen taisto, joka on yksi tunnetuimmista NHL:n klassikkoväännöistä. Monesti ulkojäämatsit ovat tasoltaan heikohkoja, mutta tällä kertaa odotukset ovat korkeammalla, kun jäällä nähdään tämä legendaarinen kaksikko, joilla molemmilla on iso tarve sarjapisteille.
The Battle of Pennsylvania on yksi NHL:n seuratuimmista klassikoista, mutta Flyersin heikot viime vuodet ovat vieneet suurimman hohdon otteluiden ympäriltä. Kun Penguins on napannut mestaruuksia tasaiseen tahtiin, on Flyers juuttunut keskikerroksen joukkueeksi, jonka päätavoitteena on päästä pudotuspeleihin.

Nostaisinkin nyky-NHL:n mielenkiintoisimmaksi ottelupariksi Penguinsin ja Washington Capitalsin kohtaamiset. Molemmat joukkueet ovat vuodesta toiseen mestarisuosikkeja, ja se näkyy joukkueiden jokaisessa kohtaamisessa. Kolmen edellisen kauden playoff-kohtaamiset ovat olleet huippuviihdyttäviä, ja ne ovat tavallaan olleet ratkaisevia tekijöitä molempien joukkueiden mestaruusmatkoilla.
Etenkin viime keväinen konferenssivälierä oli käännekohta Capitalsille, kun pääkaupunkilaiset saivat selätettyä Penguins-peikkonsa. Se antoi Capsille itseluottamusbuustin, joka kantoi päätyyn asti.
Samaan hengenvetoon täytyy todeta, ettei NHL:stä löydy enää vanhan ajan klassikoita, joissa joukkueiden välillä on silkkaa vihaa. Sellaista kiekkokulttuuria olisi vielä kiva nähdä. Esimerkiksi 1990- ja 2000-luvun vaihteessa nautittiin Detroit Red Wingsin ja Colorado Avalanchen välisestä vihanpidosta. Niissä kohtaamisissa vedettiin veren maku suussa - joskus jopa kirjaimellisesti. Kaukaloväkivaltaa ei pidä ihannoida, mutta sellaista tunnetta ja ottelun ympärille syntyvää hypetystä saisi näkyä enemmän tämän päivän kiekkoilussa.
Marko Leppänen:
Klassikkopari ja ulkoilmaottelu. Kaikki on ainakin pedattu hienolle tapahtumalle. Ulkoilmaotteluissa voi tapahtua ihan mitä vain, ihan säästäkin johtuen. Pelit eivät tietenkään ole oloista johtuen parhaita mahdollisia, mutta tunnelma on aina ainutlaatuinen - tai vielä vähän enemmän ainutlaatuinen.
Lisää aiheesta: [Yksikin pelaajakauppa voi käynnistää ketjureaktion]
Toni on oikeassa siinä, että Flyersin huono menestys on vähän syönyt Pennsylvanian taistelun hohtoa, mutta taisteluparissa on silti jännitettä enemmän kuin useissa muissa otteluissa. NHL:ssä osataan katsoa aina sopivasti historiaan, eivätkä vanhat muistot jää mielestä. Penguinsin ja Capitalsin keskinäiset ottelut ovat tosiaan olleet polttopisteessä viime vuosina, mutta tunnetta löytyy tästäkin kaksikosta.
Calgaryssä asuessani näin läheltä Albertan taistelun hengen Calgary Flamesin ja Edmonton Oilersin välillä. Niissä otteluissa on tunnetta, kun vastakkain on kaksi saman provinssin perinteistä kanadalaista joukkuetta. Tosin siinäkin parissa on tätä nykyä "epikset sakit", kun Flames porskuttaa sarjan kärkipäässä ja Oilers rypee pohjasakassa.

Ylipäätään kanadalaisten joukkueiden kohtaamisissa on aina oma hohtonsa. Montreal Canadiensin ja Toronto Maple Leafsin lauantai-illan peleissä on aina tunnetta.
Ja Varpu tietää hyvin, mitä New Yorkissa tapahtuu. Kyllä Rangersin ja Islandersin peleissä on edelleen särmää.
Jussi Lehmola:
Allekirjoitan edellä luetellut "väitteet". Nostaisin kuitenkin esiin klassisen Boston Bruinsin ja Montreal Canadiensin välisen Original Six -taiston. Historiaa löytyy: Bruins ja Canadiens ovat kohdanneet runkosarjassa 746 kertaa, eli enemmän kuin mitkään muut kaksi joukkuetta.
Länsirannikon Freeway Face-Off ainakin oli vahvassa iskussa. Saa nähdä, mikä on taiston kiihkeys jatkossa, kun sekä Los Angeles Kings että Anaheim Ducks taitavat olla menossa nuorennusleikkaukseen. Mutta aikaisemmin tällä vuosikymmenellä on ollut tiukkaa vääntöä, kun Kings voitti kaksi Stanley Cupia ja Ducks viisi peräkkäistä Pacific-divisioonan titteliä (2013-17).

Kuten Marko sanoi, niin ulkoilmaotteluiden pelillinen taso harvemmin häikäisee, mutta minkä siinä menettää, niin tunnelmassa voittaa. Lisäksi ulkoilmaottelut ovat yleensä olleet tasaisia. Tähän mennessä pelatuista 26 ottelusta 16 on päättynyt yhden tai kahden maalin erolla.
Kanadalaiskohtaamisissa on tietenkin aina oma hohtonsa - olivat ne sitten ulkona tai sisällä. Vancouver Canucksilla on oma Länsi-Kanadan vihansa Flamesia ja Oilersia kohtaan. Mutta minä jään vesi kielellä odottamaan Canucksin ja vielä nimettömän Seattlen joukkueen taistoja.
Seattle saa automaattisesti luonnollisen kiistakumppanin. Mutta kuka alkaisi olemaan Vegas Golden Knightsin verivihollinen?
Varpu Sihvonen:
Allekirjoitan isoilla kirjaimilla Jussin mielipiteen siitä, että Canucksin ja Seattlen vielä nimeämättömän joukkueen välille syttyy automaattisesti viha-rakkaussuhde. Suhde joukkueiden välillä on sitä tiiviimpi ja tulisempi, mitä lyhyempi matka niiden kotihallien välillä on, ja Seattle oli siinä mielessä loistava valinta uudeksi NHL-kaupungiksi. Herjat kuuluvat tulevaisuudessa Seattlen ja Vancouverin välillä ilman puhelinlankoja, tai pitäisi kai sanoa kännyköitä, että nuoremmatkin lukijat tietävät mistä puhutaan.
Liekö kyse läheisriippuvuudesta tai sisarusten välisestä ainutlaatuisesta, läpi elämän kestävästä suhteesta, mutta New Yorkin joukkueet Rangers ja Islanders eivät osaa elää ilman toisiaan, tosin eivät myöskään voi sietää toisiaan.

Islanders on tällä kaudella pelannut kotiottelunsa puoliksi Brooklynissa NBA-joukkue Netsille rakennetussa hallissa ja puoliksi entisessä, täydellisen kasvojenpesun läpi käyneessä kotihallissaan Long Islandilla. Islanders ja sen fanit eivät ole kotiutuneet Brooklyniin, ja siksi he haluavat pitää ainakin toisen luistimen kotikonnuilla siihen asti kunnes uusi halli valmistuu Long Islandille.
Puhutaan kolmesta vuodesta, mutta en löisi vetoa niin nopean aikataulun puolesta. Islanders on jopa anonut liigalta, että seura voisi pelata edes pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ottelut oikeassa kodissaan Long Islandilla tänä keväänä. Joukkue kun on jo pitkään vetänyt aamujäät Long Islandilla, ei Brooklynissa. Tämän sai aikaan muuan John Tavares. Ja pudotuspeleissähän joukkueiden täytyy vetää aamujäät samassa paikassa.
Mutta takaisin asiaan, sillä vielä ei ole pudotuspelien aika. Islanders voisi pelata kotiottelunsa vaikka kuussa, ja Rangers-fanit tulisivat paikan päälle ilkkumaan pikkuveljelleen. Islandersin palkintokaappi on paljon täydempi kuin Rangersin, mutta se ei estä Manhattanin joukkuetta tuntemasta lievää ylemmyydentunnetta - ja tunne on käänteinen Long Islandin maaseudulla.
Lisää aiheesta: [New York Islanders jyrää kahdessakin kodissa]
Jos sää vain sallii - eli ei sada vettä tai lunta - Penguinsin ja Flyersin ulkopelissä tämän viikon lopulla tunteet ovat kuumia kuin kotisaunan kiuas, eivätkä pelaajat yritäkään hillitä kierroksiaan. Pennsylvaniaan mahtuu vain yksi isäntä, ja molemmat joukkueet uskovat olevansa osavaltion päällikkö. Muille seuroille tuomarin pillin vihellys tarkoittaa taukoa peliin, mutta vastakkain pelaaville pennsylvanialaisille se on kehotus kaivaa nyrkit taskusta ja avata sanainen arkku.
Ja lopuksi vielä taistelupari, joka ei anna valtakunnan tai kielirajojen hillitä itseään: Canadiens ja Bruins. Bostonin hyökkääjä Brad Marchand tietää, kuinka päästään vastustajan ihon alle, ja parhaimmillaan hän osuu yli 21 000 ihmisen hermojen kipukohtaan. Marchand nimittäin on naureskellut, että hän hädin tuskin pääsee sisälle Bell Centreen, kun yleisö alkaa huutaa hänen nimeään. Suhde täyttää kaikki taisteluparin ominaisuudet.