Kausi 2011-12 alkaa viimeinkin olla virallisesti päättynyt, jäljellä on enää palkintojenjako. Suurin palkinto, Stanley Cup, on jo jaettu ja Los Angeles Kingsin juhlat jatkunevat vielä päivän, pari. Mutta miten käy muiden palkintojen? Tässä valistuneet arvaukseni.

Hart Memorial Trophy

Jaetaan joukkueensa arvokkaimmalle pelaajalle, ja on henkilökohtaisista palkinnoista merkittävin. Sen voittajan äänestävät jääkiekkotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Henrik Lundqvist, New York Rangers

Evgeni Malkin, Pittsburgh Penguins

Steven Stamkos, Tampa Bay Lightning

Hart on myös vaikein palkinto jakaa, sillä arvokkuuden mittareita on niin monia, kuten tämän vuoden kandidaatit sen hyvin osoittavat. Lieneekö arvokkain pelaaja huippumaalivahti Lunqvist, joka johdatti 2.71 maalia per ottelu tehneen joukkueensa Itäisen konferenssin voittoon, vai sittenkin pistepörssin voittaja Malkin? Vai onko joukkueelleen tärkein pelaaja sittenkin maalikuninkuuden voittanut Stamkos? Makuasioita, makuasioita.

Oma valintani on Henrik Lundqvist, jota ilman Rangers olisi mielestäni ollut hädin tuskin pudotuspelijoukkue, siis selvästi alempana sarjataulukossa. Vaikka Stamkos arvokas Tampa Baylle olikin, edes hänen maalinsa eivät riittäneet nostamaan Lightningia pudotuspeleihin, joten tein valinnan Lundqvistin ja Malkinin välillä, ja ruotsalaisvahti vei voiton.

Lundqvist pelasi uransa parhaan kauden, johti Rangersia maalinsa suulta, ja otti suuren askeleen eteenpäin kolmekymppisenä.

Vezina Trophy

Montreal Canadiensin maalivahti Georges Vezinan mukaan nimetyn palkinnon voittaa NHL-seurojen toimitusjohtajien liigan parhaaksi maalivahdiksi äänestämä pelaaja. Äänestys tapahtuu runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Henrik Lundqvist, New York Rangers

Pekka Rinne, Nashville Predators

Jonathan Quick, Los Angeles Kings

Voiko Lundqvist voittaa arvokkaimman pelaajan palkinnon olematta liigan paras maalivahti? Totta kai voi, mutta uskon Vezinan/kin menevän Lundqvistin palkintokaappiin. Toista kertaa ehdolla oleva Rinne on varmasti Predatorsin tärkein pelaaja, ja loistava maalivahti, ja Jonathan Quick puolestaan raahasi Los Angeles Kingsin pudotuspeleihin ja oli siellä joukkueensa tärkein pelaaja.

Lundqvistilla on kuitenkin kolmikon paras torjuntaprosentti - nipin napin, mutta kuitenkin: 93.0 vastaan Quickin 92.9 - ja ruotsalaisen eduksi laskettaneen myös tietynlainen elämäntyö, onhan hän ehdolla nyt jo neljättä kertaa.

Ja tällä kertaa voittaa.

James Norris Memorial Trophy

Parhaalle puolustajalle annettavasta palkinnosta äänestävät jääkiekkotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Zdeno Chara, Boston Bruins

Erik Karlsson, Ottawa Senators

Shea Weber, Nashville Predators

Jos oli Hartin voittajaa vaikeaa veikata, vaikeaa on myös Norris-pokaalin voittajan arvaaminen, ja samoista syistä. Mikä tekee hyvän puolustajan? Onko liigan paras puolustaja siniviivan jätti, Chara, jolla on huikea laukaus, ja jonka ohittaminen on vaikeaa? Vai onko se ketterä ja ovela pelinrakentaja Karlsson, joka voitti puolustajien pistepörssin ylivoimaisesti? Vai sittenkin Weber, joka pelasi yli 26 minuuttia per ottelu, ja teki kymmenen ylivoimamaalia, eniten liigan puolustajista?

Kaikkien voitolle on hyvät perustelut, mutta Erik Karlssonin 78 tehopistettä 81 ottelussa ja pistepörssin yhdestoista sija - ja 25 pisteen ero seuraavaan puolustajaan - ovat sitä tasoa, että samaan ovat pystyneet vain … takavuosien Norris-voittajat. Edellisen kerran puolustaja oli yhtä korkealla runkosarjan pistepörssissä 20 vuotta sitten, kun New York Rangersin Brian Leetch iski 102 pistettä ja sijoittui yhdeksänneksi. Leetch voitti ensimmäisen Norris-pokaalinsa kauden päätteeksi. Nyt sen voittaa ensimmäistä kertaa Erik Karlsson.

Calder Memorial Trophy

Parhaalle tulokkaalle annettavasta palkinnosta äänestävät jääkiekkotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Adam Henrique, New Jersey Devils

Gabriel Landeskog, Colorado Avalanche

Ryan Nugent-Hopkins, Edmonton Oilers

Hieno ruotsalaiskausi jatkuu, sillä myös vuoden tulokkaaksi on ehdolla ruotsalaispelaaja. No, Avalanchen Gabriel Landeskog on monien mielestä ainakin puolikanadalainen, sillä häntä pidettiin viime kesän varaustilaisuudessa, vain kahden OHL-kauden jälkeen, koko draftin kypsimpänä pelaajana ja valmiina astumaan NHL:ään. Lisäksi nuorukaisen englanti on kuin hän olisi syntynyt Tukholman sijasta Torontossa.

Landeskog voitti tulokkaiden pistepörssin, tosin niukasti, niukasti. Adam Henrique jäi vai pisteen päähän ja Ryan Nugent-Hopkins oli kakkonen, tasapisteissä Landeskogin kanssa. Mitä sitten merkitsee se, että RNH loukkaantui ja pelasi 20 ottelua vähemmän? Kumman eduksi asia kääntyy? Onko se, että Landeskog oli kauden 2011-12 päätteeksi Avanalanchen ainoa kaikki 82 ottelua pelannut pelaaja hänen etunsa äänestyksessä, vai ajattelevatko toimittajat, että Nugent-Hopkins olisi ollut ylivoimainen ilman loukkaantumista?

Minä valitsen Ryan Nugent-Hopkinsin, joka joutui loukkaantumisensa vuoksi jättämään väliin myös All-Star-ottelun. Nuorukainen olisi ilman loukkaantumista ollut noin 70 pisteen tahdissa, ja lähellä olla joukkueensa paras pistemies.

Lady Byng Memorial Trophy

Liigan herrasmiespelaajalle annettavasta palkinnosta äänestävät jääkiekkotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Brian Campbell, Florida Panthers

Jordan Eberle, Edmonton Oilers

Matt Moulson, New York Islanders

Campbell, 82 ottelua, 6 jäähyminuuttia. Matt Moulson, 82 ottelua, 6 jäähyminuuttia. Jordan Eberle, 78 ottelua, 10 jäähyminuuttia. Vain kaksi puolustajaa on voittanut Lady Byngin, joten ehkä nyt on Campbellin aika. Herrasmiespelaajan valitseminen on vaikeaa, kun ehdokkaat ovat niin hyviä, ja kaikille löytyy perustelunsa.

Minä valitsen kuitenkin Brian Campbellin, jonka pitkän uran yhden kauden jäähyennätys on 35 minuuttia. Campbell ei kuitenkaan epäröi saadessaan tilaisuuden pelata kovaa.

Frank J. Selke Trophy

Parhaalle puolustavalle hyökkääjälle annettavasta palkinnosta äänestävät jääkiekkotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

David Backes, St. Louis Blues

Patrice Bergeron, Boston Bruins

Pavel Datsyuk, Detroit Red Wings

Detroitin Pavel Datsjuk voitti palkinnon kolme kertaa peräkkäin, 2008, 2009, 2010, ja on nyt ehdolla viidettä kertaa. Backesille ja Bergeronille ehdokkuus on ensimmäinen.

Datsjukin maine saattaa auttaa äänestyksessä, eikä hänen voittonsa suoranainen vääryys olisi, mutta minun valintani on Patrice Bergeron, joka oli liigan toiseksi paras aloittaja (voitti 59.3 prosenttia, Jonathan Toews 59.4), jonka plus/miinus -saldo 36 oli liigan paras, ja joka oli yhtä hyvä niin kotona kuin vieraissa, samalla kun hän oli joukkueensa toiseksi paras pistemies.

Jack Adams Award

Parhaalle valmentajalle annettavasta palkinnosta äänestävät televisiotoimittajat runkosarjan päätteeksi.

Ehdokkaat:

Ken Hitchcock, St. Louis Blues

Paul MacLean, Ottawa Senators

John Tortorella, New York Rangers

Ken Hitchcock otti St. Louis Bluesin komentoonsa marraskuun alussa, kun runkosarjaa oltiin pelattu 13 ottelua. Blues oli voittanut otteluista kuusi. Lopuista 69 ottelusta Blues voitti 43.

Paul MacLean teki melkein mahdottomasta mahdollista, sillä Senatorsin odotettiin jäävän sarjataulukon alapäähän, varsinkin kun joukkue voitti kuudesta ensimmäisestä ottelustaan vain yhden, senkin rangaistuslaukauskisan jälkeen. Niin vain Senators kipusi pudotuspeleihin.

Mutta Jack Adamsin voittaa New York Rangersin valmentaja John Tortorella, joka luotsasi joukkueensa Itäisen konferenssin piikkipaikalle, vaikka pelaajamateriaali ei aivan konferenssin parasta ollutkaan. Hän muovasi Rangersista itsensä näköisen, armottomasti taistelevan ja peräänantamattoman joukkueen.

Ted Lindsay Award (aiemmin nimellä Lester B. Pearson Award)

Liigan parhaan pelaajan palkinnosta äänestävät pelaajayhdistyksen jäsenet, eli liigan pelaajat.

Ehdokkaat:

Henrik Lundqvist, New York Rangers

Evgeni Malkin, Pittsburgh Penguins

Steven Stamkos, Tampa Bay Lightning

Voittaja: Lundqvist. Pelaajat, jos ketkä tietävät, kuinka kova taistelija ja millainen voittajaluonne Henrik Lundqvist on, ja he osaavat arvostaa niitä ominaisuuksia.