Jesse Puljujärvi etsii vielä paikkaansa

Aikuisiän kynnyksellä on pakko tehdä kovia ratkaisuja. Ihmiset toki kypsyvät ja kasvavat eri tahdissa, mutta valinnat koskevat myös jääkiekkoa.
Joni Pitkänen teki aikoinaan oikean ratkaisun. Philadelphia Flyersin vuoden 2002 ykkösvaraus (4. varausvuoro) halusi kasvaa ja kehittyä ennen kuin hän oli omasta mielestään valmis suureen maailmaan. Kausi 2002-03 Kärpissä teki hänelle hyvää.

Sama koskee toista oululaista Sebastian Ahoa, jonka Carolina Hurricanes varasi kesällä 2015. Nuorukainen koki, että maailman kovin kiekkoliiga NHL ei heti ollut hänelle oikea paikka. Aho jäi Kärppiin, josta hän huippukauden jälkeen ponnisti vielä MM-kisoihin johtamaan Nuoret Leijonat maailmanmestaruuteen.
Nyt hän on Hurricanesin helmi.
Omaa lukuaan eri aikakausina edustivat Jari Kurri ja Teemu Selänne. Kurri lähti NHL:ään 20-vuotiaana vuonna 1980 ja Selänne vuonna 1992 vasta 22-vuotiaana, mikä on nykymaailman superlahjakkuuksille erittäin poikkeuksellista.
Mikä on oikea ikä? Milloin on se hetki, jolloin tutun ja turvallisen kasvuympäristön voi jättää taakse ja ottaa koko uran kannalta merkittävän harppauksen eteenpäin.
Jesse Puljujärvi syntyi 18 vuotta sitten Ruotsin Älvkarlebyssä lähellä Gävleä, noin 100 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen. Hänestä ei kuitenkaan tullut ruotsalaista, sillä hänen suomalaiset vanhempansa Jari ja Tuula palasivat pian Suomeen ja Tornioon.

Pienessä pohjoissuomalaisessa kaupungissa Jessestä kasvoi palloilulahjakkuus. Kun Tornion Palloveikot voitti vuonna 2009 jääpallon E-juniorien Suomen mestaruuden, 10-vuotias Jesse Puljujärvi teki Botniaa vastaan pelatussa finaalissa joukkueensa kaikki maalit. Ottelu päättyi lukemiin 8-7.
Tähti oli syttynyt.
Puljujärvi pelasi jääpallon rinnalla jääkiekkoa. Kuinka ollakaan, Jesse oli enemmän lätkässä kiekkoon kuin pallon pyörittämiseen ja muutti jo 13-vuotiaana Ouluun. Hän debytoi Kärppien liigajoukkueessa 16-vuotiaana ja oli 17-vuotiaana alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa koko turnauksen arvokkain pelaaja.
Kuin pisteeksi i:n päälle Edmonton Oilers varasi Puljujärven vuoden 2016 NHL Draftin neljäntenä pelaajana Auston Matthewsin (Toronto Maple Leafs), Patrik Laineen (Winnipeg Jets) ja Pierre-Luc Dubois'n (Columbus Blue Jackets) jälkeen.
Vertailu on usein epäreilua. Niin myös nyt.
Matthews pelaa upeaa tulokaskautta Maple Leafsin velvoittavassa univormussa, ja Laine on Manitoban provinssin juhlittu sankari. Dubois pelaa yhä junioriliiga QMJHL:ssä, josta hän voi vielä ponkaista Blue Jacketsin profiilipelaajaksi.
Jotkut olivat shokissa, kun Columbus ohitti varaustilaisuudessa Puljujärven. Kaikki eivät olleet.
Puljujärvi on nyt Oilersin organisaatiossa. Oilers on pelannut tällä kaudella NHL:ssä 40 ottelua, ja "Pulju" on ollut kokoonpanossa niistä 28:ssa. Jääaikaa on tihkunut 3-16 minuuttia per ottelu, ja pelipaikka on vaihdellut ykkösketjusta neloseen. Puljujärvi on päässyt myös antamaan näyttöjä NHL:n ehkä parhaan sentterin, Connor McDavidin, rinnalla.
Mikä on tulos nuorukaiselta, jolta odotetaan tulosta ja tehoja? 1+7=8. Jonkun mielestä numerot kertovat kaiken olennaisen. Jonkun toisen mielestä prosessi on kesken.
Puljujärven kultainen aika on nyt, ja vapaalippu NHL:ään on vielä voimassa. Jos suuret minuutit, tehopisteet ja pelipaikka Oilersin johtavana oikeana laitahyökkääjänä eivät aukea tämän kauden aikana, viimeinen mahdollisuus koittaa ensi syksynä.

Nyt Puljujärveltä ollaan viemässä se, mitä hän eniten maailmassa rakastaa. Jääkiekko ja sen pelaaminen. On aika haasteellista vain harjoitella, jos palkinnoksi ei saa paitaa, jossa on nimi selässä.
Kestohymy nuorukaisen huulilla on ollut hukassa. Puljujärvi on juuri nyt kaltevalla pinnalla, mutta lopputulos on kiinni vain hänestä itsestään. Hänellä on edelleen mahdollisuus nousta McDavidin rinnalle ja tehdä vielä kovaa tulosta.
Mutta olisiko Jesse Puljujärven kannattanut odottaa vielä yksi vuosi? Olisiko yksi kausi Kärppien ykkösketjussa valmistanut hänet maailmaan kovimpaan jääkiekon ammattilaisliigaan niin, että hän olisi omalla pelipaikallaan yhtä hyvä kuin Pitkänen oli ja Aho nykyään on?