rinne

PITTSBURGH -- Tuuri voi kääntyä pudotuspeleissä silmänräpäyksessä. Kukaan ei tiedä sitä paremmin kuin Nashville Predatorsin maalivahti Pekka Rinne.
Ennen kuin Predatorsin seurahistorian ensimmäinen Stanley Cup -finaalisarja alkoi, Rinnettä pidettiin yhtenä vahvimmista ehdokkaista pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Conn Smythe Trophyn saajaksi.

Sitten koitti kaksi karmaisevaa iltaa Pittsburghissa. Alettiin jo spekuloida, kannattaisiko Predatorsin jopa laittaa kolmanteen otteluun maalille Rinteen tilalle kakkosveskari Juuse Saros.
Mutta Predatorsin päävalmentaja Peter Laviolette ei omien sanojensa mukaan edes koskaan miettinyt vakavissaan sitä vaihtoehtoa. Rinne oli johdattanut playoffien mahtavilla esityksillään Nashvillen näin pitkälle kevääseen. Joukkue joko uisi tai uppoaisi ykkösveskarinsa mukana.
Kun finaalisarja siirtyi Nashvilleen, Lavioletten horjumaton usko aloittavaan maalivahtiinsa palkittiin. Rinne pelasi kaksi erinomaista ottelua ja torjui niissä 52 laukauksesta 50. Nashville voitti kamppailut maalierolla 9-2. Nyt joukkue on kahden voiton päässä Stanley Cupista.

Finaalisarja on tasatilanteessa 2-2, ja viides ottelu pelataan Pittsburghissa torstaina (klo 20 ET, pe klo 3 Suomen aikaa).
Rinne ei ole koskaan aiemmin urallaan päässyt pudotuspeleissä näin pitkälle, joten hän ymmärrettävästikin nauttii joka hetkestä.
- Tämä on huikeaa. Elämäni parasta aikaa. Nyt ei tietenkään huvita vilkuilla taaksepäin. Olemme pelanneet kauan ja saaneet tämän tilaisuuden vasta nyt. Tämä on nyt minulle kaikki kaikessa. Elän unelmaani, Rinne fiilisteli keskiviikkona.
Tuossa unelmassa oli kuitenkin painajaisen tunnusmerkkejä vielä toukokuun viimeisenä päivänä. Rinne otettiin vaihtoon toisessa finaalissa. Penguins tuntui vaikuttavan Rinteeseen kuin kryptoniitti Teräsmieheen.
Rinne aisti ulkopuolisten negatiivisuuden. Suomalaisvahdin mielestä media kyseli kysymyksiään "kuin joku olisi kuollut". Joukkuetovereiden tuki oli kuitenkin vankkumatonta, ja useimmiten naama peruslukemilla nähty valmentaja Laviolettekin valoi veskariinsa uskoa. Hän laittoi asiat oikeaan perspektiiviin Rinteelle ja tämän joukkuetovereille toisen finaalin jälkeen.
- Uskokaa tai älkää, niin kyllä minäkin hymyilen välillä, Laviolette lohkaisi.
Valmentajan asenne oli myönteinen, vaikka Predators oli finaalisarjassa 0-2 tappiolla.
- Tappio oli katkera, ja palasimme kotiin kesäkuun puolella. Olimme sarjassa tappiolla 0-2, mutta olin silti sitä mieltä, että olimme todella onnekkaita saadessamme pelata jääkiekkoa vielä kesäkuussa, Laviolette muotoili.

Ennen tämän kevään pudotuspelejä Rinteen NHL-uran voitto-tappiotilasto playoffeissa oli 22-26. Nyt hän on voittanut 14 pudotuspeliä, joten hänellä on 68 playoff-ottelusta vyöllään 36 voittoa. Sillä hän sivuaa suomalaisten NHL-maalivahtien ennätystä, jota pitää hallussaan Dallas Starsin veräjänvartija Antti Niemi.
Rinteen parhaat hetket pudotuspeleissä on nähty kotikaukalossa. Hän on aloittanut Nashvillen maalilla kaikki kymmenen kotiottelua ja kirjauttanut niissä erinomaisen päästettyjen maalien ottelukohtaisen keskiarvon 1,44. Rinne ja hänen joukkuetoverinsa kuitenkin tietävät, että heidän on voitettava yksi ottelu Pittsburghissa, jotta he voisivat voittaa Stanley Cupin.
Rinne on ollut yleensä tähän aikaan vuodesta jo viettämässä kesälomaa Suomessa sukulaistensa ja ystäviensä kanssa. Alkukesän perinteiset puuhat ovat nyt viivästyneet, mutta eipä Rinne taida olla siitä kovin pahoillaan. Hän pääsee kuitenkin loppukesästä ystäviensä kanssa kalareissulle Ruotsiin tai Norjaan. Siellä tosin pitää varoa karhuja.
- Kyllä siellä saa varuillaan olla. Mutta onneksi kaverini ovat erinomaisia erämiehiä. Seuraan heitä, Rinne sanoi.
Voisi siis sanoa, että he suojelevat Rinnettä.
Aivan niin kuin Predatorsin puolustajat ovat tehneet Stanley Cup -finaaleissa.