Nashville Predatorsin kauden päättymiseen johtaneet syyt

Vain vaivoin pudotuspeleihin selvinneeltä Nashville Predatorsilta ei odotettu tänä keväänä ihmeitä, kun se lähti haastamaan Discover Central -divisioonan voittanutta Carolina Hurricanesia. Ottelusarjan ratkaisuun vaadittiin kuitenkin kuusi peliä, joista viimeiset neljä olivat äärimmäisen tasaisia.

Kaksi ensimmäistä Raleigh'ssa pelattua ottelua menivätkin selkeästi Hurricanesin nimiin: ensimmäisen ottelun Carolina voitti lukemin 3-0 ja toisen 5-2. Hurricanesin väkevän alun jälkeen Predators ryhdistäytyi ja voitti kotonaan seuraavat kaksi peliä. Ottelusarjan viimeiset neljä kamppailua vaativat kaikki ylitöitä, mikä kielii erittäin tasaisista ratkaisuhetkistä.
Predatorsin kannalta pudotuspeleissä nähtiin paljon hyvääkin. Ottelusarjan aikana suomalaisvahti Juuse Saros torjui itsensä NHL-maalivahtien parhaimmistoon. Nashvillen kaksi ensimmäistä voittoa olivat pitkälti suomalaisvahdin ansiota, sillä hän venyi kiekon tielle noissa kahdessa ottelussa yhteensä 110 kertaa, ja se oli jopa historiallinen suoritus pudotuspeleissä.

Voikin odottaa, että Nashville pitää ykkösmaalivahdistaan kiinni myös tulevaisuudessa. Saros hieronee hyvän kontrahdin Predatorsiin tulevalle kaudelle. Sen sijaan sitä emme vielä tiedä, mikä on kokeneempaa kaartia edustavan Predatorsin kakkosveskari Pekka Rinteen tulevaisuus ja näimmekö hänet viimeistä kertaa NHL-jäillä.
Predatorsin kokoonpanosta muutamat pelaajat pystyivät nousemaan riittävälle tasolle. Kakkossentterin viittaa kantanut Mikael Granlund oli joukkueen tehokkain pelaaja pudotuspeleissä kerättyään ottelusarjan aikana tehot 2+3. Viisi tehopistettä keräsi myös puolustaja Ryan Ellis. Myös ykkössentteri Ryan Johansen pystyi pelaamaan kelvolliset pudotuspelit. Hän viimeisteli kolme maalia ja antoi yhden syötön. Kolmossentterin paikalla ottelusarjassa pelannut Erik Haula keräsi tehot 1+3, ja kapteeni Roman Josi merkkautti neljä syöttöpistettä.
Plus-miinustilaston isot miinusmerkinnät toki kertovat omaa kieltään ykkösratsujen suorittamisesta puolustuspäässä, mutta on hyvä huomioida, että miinusmerkinnöistä suurin osa tuli ottelusarjan kahden ensimmäisen pelin aikana, kun Hurricanes vei otteluita suuremmalla maalierolla.
Predators pystyi venymään niin hyvään suoritukseen kuin lähtökohtiin nähden oli mahdollista. Jatkoerissä yksittäinen virhe tai pomppu voi ratkaista koko pelin, joten hieman paremmalla onnella ottelusarja olisi voinut kääntyä jopa Nashvillen nimiin.
Haulan ja Granlundin lisäksi Nashvillen kenttäpelaajiin kuului neljässä ottelussa myös Eeli Tolvanen, joka jäi pudotuspeleissä pisteittä.
Seuraavassa on kolme merkittävää syytä Predatorsin kauden päättymiseen.
1. Saros jäi välillä hieman yksin
Erityisesti Hurricanesin terävin kärki pystyi hallitsemaan otteluita välillä melko selkeästikin. Ottelusarja olisi voinut kääntyä hyvinkin Hurricanesille myös otteluvoitoin 4-0, sillä kahden ensimmäisen Predatorsin kotiottelun aikana vieraat olivat selkeästi hallitsevampi osapuoli.

Saros piti näitä hetkinä Nashvillen palikat kasassa, mutta oli välillä hieman yksin Hurricanesin pyörremyrskyn pauhatessa tykkitulta kohti kantrikaupungin veräjänvartijaa. Hetkittäin Saros ei saanut juurikaan apua joukkueensa puolustukselta. Tuen olisi pitänyt olla alusta loppuun saakka timanttia, mikäli Pedators olisi mielinyt jatkoon.
2. Kärjeltä olisi vaadittu vielä enemmän
Pudotuspeleissä monesti alempienkin kenttien roolipelaajat nousevat parrasvaloihin. Esimerkiksi ottelusarjan viidennessä pelissä Jakov Trenin latoi kantrikaupunkilaisille kaksi maalia, joiden myötä ottelu venyi jälleen jatkoeriin.
Kuudennessa pelissä Predatorsin kärkipelaajat pystyivät tekemään myös tehoja, mutta Nashville olisi kaivannut kärkipelaajiltaan vielä enemmän ratkaisevilla hetkillä, kun ottelut olisi pitänyt saada paketoitua.
3. Predators jäi jälkeen erikoistilanteissa
Hurricanes oli ottelusarjassa parempi niin yli- kuin alivoimallakin. Predatorsille suotiin ensimmäisen pudotuspelikierroksen aikana enemmän ylivoimaa kuin millekään muulle joukkueelle, mutta 26 ylivoimayrityksen aikana nashvillelaiset saivat aikaiseksi vain kolme maalia, eli ylivoiman tehokkuus oli 11,5 prosenttia.
Alivoimistaan Predators tappoi noin joka viidennen. Nashville antoi hurrikaaneille 19 ylivoimatilaisuutta, joista nämä hyödynsivät neljä. Näin ollen Predators oli ratkaisevan askeleen jäljessä vastustajaansa myös alivoimalla.