Plus-miinustilasto on kiistelty tason mittari

Lauantaisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia rivien välistä. Niinhän sitä sanotaan, että tilastot eivät valehtele.
Tehotilasto eli tuttavallisemmin plus-miinustilasto on yksi jääkiekon kiistellyimmistä tilastoista. Toisten mielestä se antaa hyvän kuvan pelaajan tasosta. Jos olet useammin vastustajan maalien aikana kentällä kuin oman joukkueen, olet heikko pelaaja.

Suuri osa kiekkoniiloista kuitenkin vastustaa plus-miinustilaston liiallista tuijottamista. Jos pelikaveri ei tee sovittuja asioita ja vastustaja pääsee rokottamaan maalin, joudut kärsimään itse.
Entä sitten, kun olet se pelaaja, joka on aina jäällä, kun oma joukkue hakee tasoitusta ilman maalivahtia? Joskus toki tasoitus onnistuu, mutta aika usein vastustaja rokottaa heittämällä kiekon tyhjiin. Siitäkin tulee miinusmerkintä tilastoon.
Calgary Flamesin johtoportaassa työskentelevä Brian Burke on esimerkiksi sanonut, että plus-miinustilasto on huonoin mahdollinen tilasto mittaamaan yksittäisen pelaajan tasoa.
Tehotilastoa tuijotettiin vielä enemmän ennen erikoistilastojen tuloa. Vielä tätä nykyäänkin se on tilastorivissä heti tehopisteiden jälkeen. Ovatko parhaat plus-miinusmiehet niitä pelaajia, jotka ovat oikeasti sarjan parhaita ja arvostetuimpia?
Jos lähtee "väärästä" päästä liikkeelle, löytyy tehotilastosta melkoinen kummajainen. Eniten miinuksia on kerännyt Pittsburgh Penguinsin huippupakki Kris Letang, joka on peräti 16 pykälää pakkasella. Toiseksi huonoin lukema on itsellään Sidney Crosbyllä (-14).

Siis Sidney Crosby, joka on ollut lähivuosien menestyksekkäin jääkiekkoilija. Koko uran tehotilasto on kuitenkin Crosbyllä 151 maalia plussalla. Tämä kausi on vain ollut Crosbylle pettymys, koska omissa on soinut liikaa. Voi kuvitella, että Crosby sisuuntuu tilanteesta, eikä runkosarjan päättyessä lukema ole enää yhtä ruma.
Tehotilaston yläpäässä on vähemmän yllätyksiä. Eniten plussalla on St. Louis Bluesin maalitykki Vladimir Tarasenko (+15). Puolustaja Anton Strålman ei ole ehkä kerännyt suurinta huomiota Tampa Bay Lightningin rynnistyksessä, mutta hänen teholukemansa +14 osoittaa ruotsalaisen tärkeyden ja tason. Samassa lukemassa ovat St. Louisin Brayden Schenn, Philadelphia Flyersin Sean Couturier, Toronto Maple Leafsin Auston Matthews ja St. Louisin Jaden Schwartz.
Kärkipäässä yllätysnimiä ovat listan kymmenentenä keikkuva Philadelphia Flyersin Robert Hägg (+10) ja seuraavalla sijalla oleva New Jersey Devilsin Brian Gibbons (+10).

Plus-miinustilasto tuli NHL:ssä käyttöön vuonna 1963, mutta sähköisessä muodossa dataa on saatavissa kaudesta 1967-68 lähtien. Kaikkien aikojen tilaston kärkipäässä on pelaajia, jotka ovat ripustaneet hokkarinsa naulaan vuosia sitten. Aktiivipelaajien kärjessä on Jaromir Jagr (24.), joka on urallaan 318 maalia plussalla.
Kaikkien aikojen paras tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus on puolustaja Larry Robinsonilla, joka jäi urallaan 722 maalia plussalle. Se näkyi tuloksessa, sillä Robinson voitti urallaan Stanley Cupin kuusi kertaa.
Puolustajat ovat muutenkin korkealla, sillä kakkosena on maailman kaikkein aikojen parhaana puolustajana pidetty Bobby Orr (+581) ja kolmantena Ray Bourque (+527).

Wayne Gretzky on jätetty tylysti tilastossa neljänneksi. Hän jäi uransa 1 487 ottelussa 520 maalia plussalle. Gretzky on tosin ollut kaikkina aikoina eniten jäällä oman joukkueen maalien aikana (3 524).
Suomalaispelaajista kaikkien aikojen plus-miinustilastossa on korkeimmalla Gretzkyn tutkapari Jari Kurri, jonka plus-miinuslukema 1 251 NHL-ottelussa oli +304. Sillä irtoaa tilaston 26. tila.
Jos leikkauspisteeksi valitsee vuosituhannen vaihteen, kärjessä porskuttaa kaksi kovaa puolustajaa. Boston Bruinsin takalinjoilla edelleen luutiva Zdeno Chara on uransa 1 216 ottelussa plussalla 259 osumaa. Toisena on uransa jo lopettanut Nicklas Lidström (+254). Paras hyökkääjä on Lidströmin monivuotinen joukkuekaveri Pavel Datsjuk, joka jatkaa menestyksekästä uraansa KHL:ssä. Hänen NHL-uransa tehotilasto jäi lukemaan +249.

Kun listan kääntää nurinpäin, esiin ponnahtaa nimi, joka on suomalaisille hyvin tuttu. Olli Jokinen on kerännyt 2000-luvulla NHL-pelaajista eniten miinuksia (-117).
Vaikka tehotilaston kärjessä komeilee monia loistavia jääkiekkoilijoita, Jokisen tapaus kuvastaa hyvin, miten vaikea plus-miinustilastosta on tulkita yksittäisen pelaajan tasoa. Jokinen pelasi monta hyvää kautta ja johti joukkueitaan tyylikkäästi, mutta hän onnistui päätymään aina heikkoihin joukkueisiin. Jokinen sai pelata urallaan vain yhdet pudotuspelit, kuusi ottelua Calgary Flamesissa vuonna 2009.
Plus-miinustilastoon pätee sama asia kuin moneen muuhunkin tilastoon: se on hyvä renki mutta huono isäntä. Tehotilaston voi ottaa huomioon, mutta samalla pitää tiedostaa pelaajaa ympäröivät olosuhteet.