Skip to main content

Playoffeissa tarvitaan aina uusia sankareita

Yllättävät ratkaisijat nousevat otsikoihin pudotuspelikevään karkeloissa

Teksti Matias Strozyk @MaStrozyk / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Jotkut sulavat keväällä, toiset kiristävät ruuvia ja kykenevät vain parantamaan. Näin ajatellaan usein, kun jääkiekkokausi etenee pudotuspelivaiheeseen. Silloin otetaan miehestä todella mittaa ja nähdään, kuka on kuka. Monesti juuri pudotuspelisuoritukset ovat niitä, jotka jäävät elämään, ja historiassa riittää värikkäitä esimerkkejä yllättävistä ratkaisijoista, jotka ovat nostaneet joukkueensa uudelle tasolle.

Vastikään päättyneessä Stanley Cup -finaalisarjassa tämä takarivin sankaruus henkilöityi kenties vahvimmin Washington Capitalsin Devante Smith-Pellyyn, joka nousi ratkaisevaksi hahmoksi Vegas Golden Knightsia vastaan pelatuissa finaaleissa. Runkosarjassa seitsemän maalia tehnyt hyökkääjä teki toiset seitsemän osumaa Capitalsin pudotuspelitaipaleen aikana.

 

[Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa @NHL_fi]

 

Stanley Cup -finaaleissa Smith-Pelly yltyi hirmuvireeseen ja päätti kautensa kolmen ottelun maaliputkeen. Hänen osumansa olivat ratkaisevan tärkeitä Vegasin lennon katkeamisessa. Viimeiseksi jääneessä viidennessä finaalissa Smith-Pelly teki kolmannessa erässä 3-3 tasoituksen, joka alkoi kääntää kamppailua Capitalsin eduksi. Ratkaisevan niitin iski Lars Eller, joka hänkin teki pudotuspeleissä seitsemän maalia ja enemmän kuin tuplasi uransa playoff-maalisaldon.

Smith-Pellyn ja Ellerin kaltaiset ratkaisijat ovat jääkiekkokevään kauneimpia tarinoita. Pelaajat, jotka ovat eittämättä arvokas osa joukkuettaan, mutta joilta ei ensimmäisten joukossa odoteta käänteentekeviä suorituksia. Pudotuspelien hurmoksessa yksittäinenkin onnistuminen voi kuitenkin saada aikaan hämmästyttäviä seurauksia ja synnyttää uusien onnistumisten kierteen.

Video: WSH-VGK: Smith-Pelly viimeistelee Beaglen syötöstä

Kun Pittsburgh Penguinsin eteni viime vuonna toiseen peräkkäiseen mestauuteen, otsikoihin nousi Jake Guentzel, joka on jo kahden ensimmäisen NHL-kautensa jälkeen ansainnut maineen kevään pelaajana. Edelliskauden runkosarjassa 33 pistettä tehnyt Guentzel ylsi pudotuspeleissä peräti 13 maaliin ja 21 tehopisteeseen. Tänä keväänä 24-vuotias laitahyökkääjä teki saman pistemäärän vain 12 ottelussa.

Suomalaisittain parhaiten muistetaan ehkä kevät 2010, jolloin Ville Leino astui ensimmäisen kokonaisen NHL-kautensa päätteeksi parrasvaloihin näyttävällä tavalla. Leino oli runkosarjan aikana kaupattu Detroit Red Wingsistä Philadelphia Flyersiin, missä neljän runkosarjapisteen jälkeen hän teki 19 playoff-ottelussa komeat tehot 7+14=21.

Flyers kärsi loukkaantumisten aiheuttamasta hyökkääjävajeesta, joten Leino pääsi Danny Brieren ja Scott Hartnellin ketjukaveriksi. Vilttiketjusta ratkaisijaksi nousseen suomalaisen avulla Flyers pelasi lopulta finaaleissa, joissa Leino teki kuuteen otteluun yhdeksän pistettä, mikä ei kuitenkaan riittänyt Chicago Blackhawksin lyömiseen.

Vuotta vyöhemmin oli Sean Bergenheimin vuoro yllättää, kun hyökkääjä pääsi pelaamaan NHL-uransa ensimmäiset pudotuspelit Tampa Bay Lightningin kanssa. Noin kymmenen maalin runkosarjoja siihen asti pelannut Bergenheim mätti 16 pudotuspeliotteluun kuusi maalia ja 11 pistettä. Myös seuraavan kevään pudotuspeleissä hän pelasi Florida Panthersissa täpärästi alle piste per peli -tahtiin.

Pudotuspelien ainutlaatuisessa maailmassa on aina jotain erityistä, mikä avaa oven sankaruuteen kenelle tahansa. Pitkän runkosarjan aikana pelaamista hiotaan, ketjuja sekoitellaan ja pelaajia tulee ja menee, mutta kun panoksena on Stanley Cup, rivit nivoutuvat yhtenäisemmiksi kuin koskaan. Silloin itseluottamus ja adrenaliini luovat uusia sankaritarinoita, joita voidaan muistella vielä vuosien päästä.

Kuka voisi unohtaa vaikkapa Cam Wardin hämmästyttävän tulokaskauden, jolloin Carolina Hurricanes eteni kaikkien yllätykseksi Stanley Cup -voittajaksi? Tuolloin 22-vuotias Ward nousi joukkueensa ykkösmaalivahdiksi vasta kauden loppumetreillä, mutta oli pudotuspeleissä korvaamaton ja pelasi 23 ottelua torjuntaprosentilla 92. Tuo rupeama 12 vuoden takaa on edelleen Wardin ikimuistoisin suoritus, vaikka hän on sittemmin tehnyt upean uran Carolinan luottovahtina.

Kaksi vuotta sitten samanlaiseen temppuun ylsi Penguinsin Matt Murray, joka astui suuriin saappaisiin Marc-André Fleuryn loukkaannuttua pudotuspelien alla. Murray oli Wardin tapaan 22-vuotias tulokasmaalivahti, mutta ei antanut kahdeksan NHL-ottelun kokemuksensa näkyä. 

Kun Fleury tervehtyi, hän joutui kamppailemaan tosissaan torjuntavastuusta vertaisekseen vaihtoehdoksi yhtäkkiä nousseen Murrayn kanssa. Konferenssifinaalien viidennestä ottelusta alkaen Murray pelasi kaikki ottelut, päästi kuudesta Stanley Cup -finaalista neljässä enintään kaksi maalia ja johdatti Penguinsin mestaruuteen.

Pudotuspeleissä joskus yksittäinen sarja tai ottelukin voi riittää paikkaan muistoissa. Jotkut pelaajat ansaitsevat maineen erityislaatuisina playoff-pelaajina, koska kykenevät astumaan esiin silloin kun sitä eniten tarvitaan. Oli kyse sitten sattumasta tai poikkeuksellisista henkisistä ominaisuuksista, joidenkin koneesta löytyy aina vain uusi vaihde pudotuspelien alkaessa.

 

[Lisää aiheesta: Stanleyn malja on suurien tunteiden tulkki]

 

Ainakin Philadelphiassa puolustaja Andy Delmore on kulttimaineessa vuoden 2000 pudotuspelien tapahtumien vuoksi. Kahdeksan pistettä siihenastisella NHL-urallaan tehnyt Delmore teki silloin tunteikkaassa Pennsylvanian joukkueiden pudotuspelisarjassa viisi maalia Penguinsin verkkoon, huippuhetkenään kypärätemppu viidennessä ottelussa kotiyleisön edessä. Tuon sarjan ulkopuolella Delmore teki NHL:ssä vain yhden playoff-pisteen.

Ruotsin Niclas Wallin puolestaan pelasi NHL:ssä 11 vuotta ja teki yhteensä 25 maalia, joista peräti kolme kuitenkin syntyi pudotuspeleissä jatkoerässä. Ken Morrow teki 1980-luvulla NHL-urallaan 17 runkosarjamaalia, mutta pudotuspeleissä 11 joista kolme oli jatkoerämaaleja.

Pudotuspeliurakan aikana purkautuu niin valtava määrä tunnetta, että onnistuminen silloin voi yksinäänkin riittää legendan maineeseen. Varmaa on se, että Stanley Cupia ei voiteta pelkkien kärkipelaajien voimin, vaan jokaisesta mestarijoukkueesta löytyy aina yllättäviä ratkaisijoita, jotka ovat onnistuneet kanavoimaan oman tunnetilansa täsmälleen oikein.

Usein juuri he myös jäävät elämään muistoissa.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.