Penguins tietää viidennen pelin panoksen

CRANBERRY, Pennsylvania – Nyt käsillä olevaan tilanteeseen on käsikirjoitus, joka on täynnä kliseitä ja latteuksia. Yhden voiton päässä Stanley Cup –mestaruudesta oleva joukkue, Pittsburgh Penguins, joka johtaa finaalisarja 3-1 San Jose Sharksia vastaan, kommentoi seuraavan ottelun olevan "vain yksi peli muiden joukossa". He valmistautuvat ihan tavalliseen tapaan. He noudattavat samaa rutiinia kuin kaikissa muissakin otteluissa.

Penguinsin hyökkääjä Patric Hörnqvist noudatti kirjaimellisesti käsikirjoitusta finaalisarjan viidennen ottelun aattona sanoessaan, että huominen peli on ihan samanlainen kuin ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja viides ottelu.

- Tehdään samat rutiinit, valmistaudutaan samalla tavalla ja kun ottelu alkaa, tavoitteemme on saada mahdollisimman hyvä alku.

Se oli, yhdellä sanalla, roskaa.

- Yksi peli muiden joukossa, Pittsburghin puolustaja Brian Dumoulin kommentoi.

- Kun pelaa, niin ei siinä ajattele sen enempää olosuhteita.

Ei varmaankaan.

Hörnqvistin ja Dumoulinin puolustukseksi on sanottava, että he sanovat vain mitä heidän kuuluu tässä tilanteessa sanoa. Jokainen antaisi samanlaisia kommentteja samassa tilanteessa. Tai no ehkä ei. Ehkä sinä olisit rehellisempi. Minä ainakin olisin.

Sanoisin jotenkin näin: "Ilman muuta tämä on jotain aivan erilaista. Olemme voiton päässä urheilun parhaasta palkinnosta ja siitä, että olemme kuolemattomia eikä meidän enää ikinä tarvitse maksaa omia juomiamme tässä kaupungissa".

Tai no ei ehkä sentään.

Mutta kun Penguinsin puolustaja Ben Lovejoy oli lähtenyt sille tielle ja puhunut olevansa tapojensa orja ja jatkavansa entisillä rutiineilla (jos kiinnostaa, kana-ateria kuuluu peliä edeltävän illan ohjelmaan), häneltä kysyttiin, onko tosiaan näin, vai päästelikö hän vain puolitotuuksia.

- Luultavasti, hän vastasi.

Mutta hän ei voinut itselleen mitään, vaan jatkoi käsikirjoituksen mukaisesti.

- Antaa ihmisten kopin ulkopuolella ruotia torstaisen pelin vaikutuksia, Lovejoy totesi.

- Emme halua antaa puheille yhtään vauhtia. Jatkamme neljällä ketjulla ja kolmella pakkiparilla pelaamista ja teemme kaikkemme, että pelaamme älykkäästi ja kuritamme heitä nopeudellamme.

OK, Ben. Uskotaan.

Onneksi joukossa oli eräs, joka puhui totta, Penguinsin sentteri Matt Cullen.

Cullen on pelannut NHL:ssä kaudesta 1997-98 lähtien, kun hän debytoi Anaheim Mighty Ducksissa, ja hän voitti Stanley Cupin Carolina Hurricanesissa vuonna 2006. Silloin Carolina johti finaalisarjaa 3-1 ja hävisi viidennen sekä kuudennen ottelun ennen kuin varmisti mestaruuden seiskapelissä.

Tuo vuosi antaa Cullenille luultavasti aika paljon perspektiiviä asioihin. Tai sitten hän ei halunnut lähteä mukaan sanojen pyörittelyyn.

- On vaikea lähestyä tätä niin kuin mitä tahansa ottelua, Cullen myönsi.

- Tähän liittyy niin paljon tunteita. Se on fyysisesti ja henkisesti vaativa. Kyse on siitä, kuinka pidät tunteet kurissa. Tarkoitan, ettei suinkaan voi vain tulla aamulla hallille ja todeta, että taas yksi peli edessä, vaikka kauden 40. ottelu joulukuussa. Kyllä me ymmärrämme kuinka iso peli tämä on.

Joten ehkä heidän on aika myöntää se. Itselleen, toimittajille, kaikille.

- Ei itseään voi huijata ja sanoa vain, että tämä on yksi ottelu muiden joukossa, Cullen vakuutti.

- Ei se onnistu. Eron tuntee kropassa. Jokainen tietää sen. Tämä on iso juttu. Tätä varten olemme tehneet lujasti töitä. Jokainen tiedostaa tämän olevan tärkeä peli ja kaikki ovat eri tavalla innostuneita kuin tavallisesti. Se täytyy osata kääntää edukseen.

- Pakko tämä tilanne on tiedostaa ja myöntää se. Muuten huijaa itseään.

(OK. Jos nyt ollaan rehellisiä, myös puolustaja Ian Cole myönsi sen, heti sen jälkeen, kun Penguins oli voittanut finaalisarjan neljännen ottelun ja siirtynyt sarjassa 3-1 –johtoon. Hän sanoi: "Kaikki tietävät, että nyt on kyseessä henki ja elämä. Jos ei sitä tajua, niin sitten on vähän pihalla. Vaikka kuinka sanoisi, ettei tämä ole mikään iso juttu tai että tämä on vain peli muiden joukossa, niin ei se ole. Se on Stanley Cup –finaalin ottelu, jossa häviäjän pelit päättyvät".)

Ja loppujen lopuksi myös Lovejoy poikkesi hetkeksi käsikirjoituksesta. Hän oli juuri kertonut heidän pelaavan niin kuin tähänkin saakka ja yrittävän saada mahdollisimman hyvän alun, ja jatkanut muilla käsikirjoitukseen kuuluvilla lauseilla, kun hän poikkesi siitä hetkeksi.

Niinkö? Ihanko tosi?

- En aio sanoa sitä, hän totesi eikä suostunut sanomaan, että viides ottelu on jotain aivan muuta kuin yksi peli muiden joukossa, tai että sitä ei mitenkään voi verrata finaalisarjan ensimmäiseen otteluun tai keskiviikkoillan otteluun joulukuussa tai lauantaiseen peliin helmikuussa.

Sitten hän hymyili. Ja se hymy paljasti kaiken.