Skip to main content

Penguins eteni finaaliin muutoksien ansiosta

Teksti Dan Rosen / NHL.com

PITTSBURGH – Sidney Crosbyn paikka Pittsburgh Penguinsin lähes ovaalinmuotoisessa pukukopissa on sellainen, että hän näkee ympärillään kaiken ja kaikki. Se on täydellinen paikka kapteenille, kopin johtajalle ja pelaajalle, joka on antanut seuralle kasvot.

Crosby istui paikallaan myöhään torstai-iltana, hieman sen jälkeen, kun Penguins oli nujertanut Tampa Bay Lightningin idän konferenssifinaalin seiskapelissä 2-1 ja lunastanut itselleen paikan Stanley Cup –finaalissa, jossa vastaan tulee San Jose Sharks. Hän katseli lähelle ja kauas, puolelta toiselle, tarkkaillen hälinää ja ympärillään kuhisevia ihmisiä, toimittajia, jotka aaltoina soljuivat läpi kopin pelaajalta toiselle jahdatessaan kommentteja ja tietoja siitä, kuinka kaikki oikein kävi.

Crosby vain istui paikallaan ja hymyili. Leveä ja tyytyväinen, ehkä hieman ylpeäkin hymy, jota oli saatu odottaa seitsemän pitkää vuotta.

”Eihän tämä ole aina ollut helppoa,” Crosby myönsi, kun hän hetkeä myöhemmin istui podiumilla toimittajajoukon edessä.

Jos se olisi ollut helppoa, tunnelma pukukopissa ei olisi ollut niin vaikuttava ja upea.

Crosbysta täytyi tuntua todella hyvältä, kun hän katseli joukkuekavereittensa riemua ja onnea. Varsinkin sitä, kun Pittsburghin molemmat maalit seiskapelissä tehnyt tulokas Bryan Rust päätyi toimittajien piirittämäksi. Ja Crosby mahtoi olla tosi iloinen, kun hänen pomonsa, entinen vuokraisäntänsä ja Penguins-legenda Mario Lemieux meni Rustin luo ja kätteli sekä onnitteli tätä. Tulokas tuskin olisi osannut kuvitella parempaa kokemusta.

Crosby ja koko muu joukkue on neljän voiton päässä Stanley Cup –mestaruudesta, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2009. Monet pelaajat ja joukkueet odottavat paljon kauemmin kuin seitsemän vuotta saadakseen uuden mahdollisuuden yrittää tavoitella mestaruutta. Jotkut eivät saa sitä koskaan.

Mutta ei pidä arvostella Crosbya, jos hänestä nämä seitsemän vuotta tuntuivat ikuisuudelta. Mahtuihan näihin vuosiin aivotärähdyksiä, jotka jopa uhkasivat hänen uraansa, ja valmentajavaihdoksia sekä muutoksia seurajohdossa.

”Kun on heti uran alussa, 20- tai 21-vuotiaana pelannut pari kertaa Stanley Cup –finaalissa, sitä mahdollisuutta osaa arvostaa nyt paljon enemmän,” Crosby myönsi.

”Tuntuu vain niin uskomattoman hyvältä olla taas finaalissa.”

Parasta Crosbyssa ja Penguinsissa on se, kuinka he palasivat huipulle. Kyseessä on uudenlainen joukkue ja uusi valmentaja, joka ajoi sisään täysin uuden pelityylin.

Kauden alussa Penguins oli hidas joukkue, eikä se pelannut hyvin. Mike Johnston erotettiin ja Mike Sullivan tuli hänen tilalleen 12. päivä joulukuuta, ja sen jälkeen vauhti hiljalleen palasi Penguinsin jalkoihin. He alkoivat pelata tyylillä, joka sopi jo kokoonpanossa oleville ja myöhemmin hankituille pelaajille.

Joukkueen tilastot olivat 33-16-5 sen jälkeen kun Sullivan otti valmennusvastuun. Melko vaikuttavat tilastot, varsinkin, kun muistaa, että joukkue hävisi neljä ensimmäistä Sullivanin valmentamaa ottelua. Penguins voitti 14 runkosarjan 16:sta viimeisestä ottelusta, mukaan lukien 15 ottelua, jotka he pelasivat ilman Jevgeni Malkinia. Pudotuspeleissä voittoja on tullut 12 ja tappioita 6.

Kaikki selittyy sillä, että joukkue on nopea ja ratkaisijoita löytyy joka ketjusta. Se tuli hyvin selväksi seiskapelissä. Penguins oli Tampaa parempi laukauksissa 39-17, ja koko sarjassa laukaukset olivat Penguinsin hyväksi 269-178.

”Pelasimme paremmin kuin kertaakaan pudotuspelien aikana,” Penguinsin hyökkääjä Patric Hörnqvist mietti.

Rust nostettiin ylös farmijoukkue Wilkes-Barre/Scrantonista tällä kaudella, ja hän osoitti olevansa luottamuksen arvoinen tekemällä kolme maalia finaalisarjan kolmessa viimeisessä ottelussa.

”Yritin vain kovasti tehdä oman osuuteni hyvin, ja kai niin sitten kävi,” Rust sanoi vaatimattomasti.

Myös tulokasmaalivahti Matt Murray, 22, kutsuttiin ylös AHL:stä. Hän torjui seiskapelissä 16 kertaa ja päästi yhden maalin. Maaliskuun puolivälissä tuskin kukaan arveli hänen olevan ykkösveskari pudotuspeleissä, mutta kun Marc-Andrfe Fleury loukkaantui maaliskuun lopussa, Murray otti paikan eikä hän aio niin vain luopua siitä.

”Koitan vain nauttia pelaamisesta, pelata ottelun kerrallaan ja arvostaa tätä mahdollisuutta,” Murray selitti.

”Kolmas erä oli parasta ja hauskinta jääkiekkoa mitä olen ikinä pelannut.”

Koko Penguinsin porukka on innoissaan, koska menestys ei riipu vain kourallisesta pelaajia.

Seura päätteli, että menestykseen tarvitaan tällä kaudella muitakin kuin Crosby, Malkin, Kris Letang ja Phil Kessel. Parhaissa joukkueissa jokaisella on tärkeä rooli ja jokainen auttaa omalla tavallaan.

Penguins tarvitsi Chris Kunitzin, Matt Cullenin ja Eric Fehrin kaltaisten veteraanipelaajien panosta.

Ja Kunitz hoiti homman seiskapelissä. Hän käynnisti hyökkäyksen, joka päättyi Rustin ensimmäiseen maaliin.

”Teimme kovasti töitä ja onnistuimme hyvin. Nyt olemme sentyylinen joukkue kuin haluamme olla,” Kunitz muistutti.

”Kasvoimme yhteen joukkueena ja opimme paljon vaikeuksistamme. Se on kaikkein isoin juttu. Nousimme vaikeuksien kautta voittoon. Aikaisemmin tällä kaudella tapahtuneet asiat kasvattivat meitä ja nyt se tuotti tulosta. Olimme parhaimmillamme.”

Päästäkseen näin pitkälle, Penguins tarvitsi onnistumisia myös usein huomiotta jääneiltä puolustajilta, kuten Ben Lovejoylta, Ian Colelta, Brian Dumoulinilta ja uskomattoman paluun tehneeltä Olli Määtältä. Hän oli erinomainen finaalin kolmessa viimeisessä ottelussa oltuaan sitä ennen terveenä sivussa kokoonpanosta toisen, kolmannen ja neljännen ottelun. Ensimmäinen finaaliottelu kun oli mennyt aika kehnosti.

Joukkue tarvitsi Hörnqvistin sitkeyttä, Carl Hagelinin nopeutta ja Nick Boninon peliälyä.

Penguinsista kehittyi joukkue, joka laskee paljon nopeuden varaan, ja siksi Rustin ja myös AHL:stä nostetun tulokkaan Conor Shearyn kaltaiset pelaajat ovat niin arvokkaita.

”Meille joukkuehenki on kaikki kaikessa ja kaikki riippuu meistä itsestämme,” Lovejoy mainitsi.

”Halusimme pelata täydelliset 60 minuuttia Lightningia vastaan ja pääsimme aika lähelle sitä.”

Ja niin Crosby sai harvinaisen mahdollisuuden istua paikallaan ja silmäillä ympäri kuningaskuntaansa. Hän katseli joka puolella ja huomasi, että lähestulkoon jokainen hänen joukkuekavereistaan jutteli jonkun kanssa ja otti vastaan onnitteluja. Jokaisella pelaajalla oli oma roolinsa, ja pelit jatkuvat vielä.

”Suurin haaste on vielä edessä, mutta meillä on nyt upea tilaisuus,” Crosby hymyili.

”Ei ollut helppoa päästä tähän saakka, joten olisi upeaa lopettaa tämä kausi parhaalla mahdollisella tavalla.”

Katso lisää