Diktaattorivalmentaja on kaukaloiden dinosaurus

NHL.com/fi jututti vastikään useita NHL-pelaajia ja sai sisäpiirin näkökulmaa kiekkomaailman kiehtovimpiin aiheisiin. Tällä kertaa JP Mikola pureutuu valmennustyylien eroihin.

NHL:n valmentajakaartista löytyy hyvin erilaisia persoonia ja heidän kansioistaan kovin erilaista ja vaihtelevaa materiaalia. Erilaisia ja vaihtelevia ovat myös johtamistavat.
Osa käskijöistä luottaa 1900-luvulla oppimiinsa "muinaisiin" metodeihin. Kova kiroilu, autoritäärinen johtamisote ja jopa tietynlaisen pelon ilmapiirin luominen antavat leimansa arkeen.
Sitten on toinen koulukunta. Ystävällisyydellä, ymmärryksellä ja kommunikaatiotaidoillaan erottuvat luotsit ovat usein virkaiältään ärjyjä koutseja nuorempia. Ikä ei kuitenkaan ole se kaikkein merkittävin tekijä, kun mietitään, millaisten metodien nimeen valmentajat vannovat.
- Sanoisin, että arvostan kaikkein eniten rehellisyyttä. Minulle pitää sanoa juuri niin kuin ajattelee. Sillä ei ole väliä, onko se hyvää, onko se huonoa tai onko se jotakin ihan muuta, mutta valmentaja saa parhaan vastineen sanomisilleen, kun pelaaja aistii, että hän on rehellinen, Minnesota Wildin Eric Staal puntaroi.
Kokenut keskushyökkääjä Staal, 33, on pelannut NHL:ssä kaudesta 2003-04 lähtien. Matkan varrelle on ymmärrettävästi mahtunut monenlaisia valmentajia ja vaihtelevia persoonallisuuksia.
- Pidän mustavalkoisista tyypeistä. Jokainenhan haluaa voittaa, ja siksi tarvitaan valmentaja, joka on valmis tekemään uhrauksia. Pitää myös osata tehdä juuri niitä asioita, joita tarvitsee tehdä, kun joukkueelle yritetään löytää kaikki mahdolliset väylät menestymiseen, Staal sanoi.
New York Islandersin Anders Lee ei puolestaan usko mustavalkoisuuteen.
Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
- Aivan varmasti on kahdenlaisia valmentajia (diktaattorityyppisiä ja kommunikoivia), mutta tuntuu, että useimmat valmentajat pyrkivät löytämään oman tilansa jostain ääripäiden välimaastosta. He yrittävät oppia ja löytää hyviä asioita molemmista tavoista, Lee kuvailee.
Lee on väkivahva laitahyökkääjä, jolla ei ole tapana väistellä kaukalossa. Hän arvostaa samanlaista suoraviivaista asennetta myös valmentajissaan.
- En erityisemmin pidä siitä, jos valmentaja vetää diktaattorin roolia, mutta ehdottomasti koutsista täytyy silti löytyä se persoonallinen puoli. Minuun uppoaa hyvin sellainen tyyli, että kritiikki annetaan julkisesti. Ainakin se opettaa ja auttaa minua, Lee kertoi.
Kommunikointi ei Leenkään mielestä saa silti rajoittua vuoropuheluun mediassa.
- Keskusteleminen on tärkeää. On hyvä puhua niin kauan, että asiat tulevat selviksi. Kun istutaan kasvotusten ja haetaan ratkaisua, se toimii ainakin minulle paremmin kuin huutaminen ja karjuminen, yli 190-senttinen ja 105-kiloinen järkäle sanoi.
Lee ehti pelata kolme täyttä kautta yliopistokiekkoa ennen ammattilaisuraansa. Vuodet college-kiekkoilun maailmassa avarsivat näkökulmaa.
- Pelaajien ja valmentajien välit ovat tulleet viime vuosina läheisemmiksi. Enää ei näe niin paljon vanhan koulukunnan etäistä meininkiä. Se voi johtua enimmäkseen siitä, että nyt sekä valmentajat että pelaajat kokevat ajavansa takaa yhteistä tavoitetta. Kun ollaan samalla puolella, ei ole järkevää rakentaa raja-aitoja, Lee perusteli.
Detroit Red Wingsin keskushyökkääjä Dylan Larkin on Leen linjoilla.

• En usko, että suu vaahdossa huutavat valmentajat ovat enää suosiossa. Sellainen toimintatapa on menneisyyttä.
  Mikä sitten on nykytrendi?
  - Hyvä kommunikointikyky on tärkeä ominaisuus, mutta pelaajien pitää pystyä myös kunnioittamaan valmentajaansa. Jos valmentaja haluaa ansaita pelaajien kunnioituksen, hänen on oltava rehellinen ja aidosti oma itsensä, Larkin määritteli.
  Washington Capitalsin ruotsalaishyökkääjä André Burakovsky arvostaa Larkinin lailla rehellisyyttä.
  - Minulle itselleni toimii parhaiten se, että valmentaja on erittäin rehellinen ja yrittää auttaa pelaajiaan sen sijaan että kaataisi kuraa niskaan. On tärkeää, että valmentaja välittää ja haluaa auttaa pelaajaa, eikä toivo tämän epäonnistuvan. Tai oikeastaan kukaan valmentaja ei varsinaisesti toivo pelaajansa epäonnistuvan, mutta osa ajattelee auttavansa vasta sitten, kun pelaaja kamppailee vaikeuksissa.
  Osa valmentajista ajattelee auttavansa pelaajaa niin, ettei kaikki tule valmiina tai kovin helposti. Vaikeuksien kautta voittoon -ajattelutapa on Burakovskyn mielestä toimiva silloin kun pelaaja jo on vaikeuksissa tai solmussa pelaamisensa kanssa.
  - Kun minulla oli vaikeaa, Barry Trotz toimi erittäin fiksusti ja kertoi, millaisiin asioihin minun ehkä kannattaisi keskittyä treeneissä, jotta löytäisin itseluottamusta ja pääsisin takaisin kiinni pelaamiseen. Hänen kaltaisensa valmentaja on ainakin minulle paras mahdollinen, siis sellainen, joka osaa auttaa minua löytämään pelilliset vahvuuteni. Tietysti valmentaja voi vain sanoa ja odottaa, että pelaaja löytää omat keinonsa. Mutta Trotzyssa oli hienoa se, että hän ei jäänyt odottelemaan vaan teki tosissaan töitä löytääkseen keinon, josta on apua, Burakovsky kiitteli mestarivalmentajaa.
  Lisää aiheesta: [Apuvalmentajilla on tärkeä rooli NHL-joukkueen arjessa]
  Anaheim Ducksin puolustaja Josh Manson liputtaa pelaajalähtöisten valmentajien puolesta.
  - Mielestäni kaikkien valmentajien pitäisi olla pelaajien valmentajia. Tarkoitan sitä, että he ymmärtäisivät, millaisten asioiden kanssa pelaajat saattavat kamppailla, ja pyrkisivät auttamaan luottamuksella. Pidän myös siitä, ettei vain painosteta, vaan pyritään löytämään ne syyt, miksi asiat eivät toimi, mutta ne saadaan taas rullaamaan, Manson mietti.
  San Jose Sharksiin kesken viime kauden siirtynyt laitahyökkääjä Evander Kane pitää omaa valmentajaansa Peter DeBoeria erittäin pelaajalähtöisenä.
  - Loistotyyppi. Peter on erittäin rento ja sellainen koutsi, jota sanotaan pelaajien valmentajaksi. Hänellä on myös äärimmäisen iso tietovaranto, hän välittää pelaajista ja hänellä on hyvin toimivat välit oikeastaan kaikkiin joukkueessa. Minusta se oli virkistävää, San Josen väreissä 17 runkosarjaottelua ja yhdeksän playoff-ottelua pelannut Kane kertoi.
  Miltei sadan pisteen kauden Colorado Avalanchessa pelannut keskushyökkääjä Nathan MacKinnon on luonnollisesti löytänyt mutkattomat välit joukkuetta luotsaavan Jared Bednarin kanssa. MacKinnon arvostaa sitä, ettei 46-vuotias Bednar vedä eri rooleja joukkueen ja median edessä.
  - Jared puhuu samalla tavalla meille ja toimittajille. Hän puhuu samoista asioista eikä muuta tai esitä mitään, vaan vetää avointa linjaa. Hän on rento kaveri. Rohkenen väittää, että on tärkeää tulla toimeen valmentajan kanssa. Kun pitää valmentajasta ja arvostaa häntä, hänelle on helppo pelata, MacKinnon sanoi.
  - Bednarin kanssa on helppo puhua. Hän ei yritä olla mikään lauman alfauros, vaan hänen valmentajuutensa on enemmän kumppanuutta kuin diktaattorimaisuutta. Pidän siitä, se on mukavaa. Meillä on kaikilla sama tavoite: voittaminen, hän jatkoi.
  Juuri siitä valmentamisessa on kyse: pelaajien auttamisesta, kehittymisestä, menestymisestä. Ja tietenkin voittamisesta.