Skip to main content

Parhaat suomalaiset NHL-pelaajat, osa III

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

NHL.comin Suomen osiossa julkaistaan elokuun aikana juttusarja, joka herättää varmasti keskustelua. Rankkasimme kaikkien aikojen 20 parasta suomalaista NHL-pelaajaa.

Jutut tulevat julki keskiviikkoisin. Kolmannessa osiossa esitellään sijat 6–10. Tunku listalle oli kova, ja ulos jäi erittäin ansioituneita pelimiehiä.

Ei muuta kuin keskustelu käyntiin ja mielipiteitä kehiin Facebookissa ja Twitterissä!

6. Esa Tikkanen

Jos tämä listaus olisi värikkäimmistä suomalaisista pelaajista kautta aikojen, Tikkanen olisi vielä korkeammalla.

Hän olisi ylhäällä jopa koko maailman vastaavassa rankingissa.

Vaikka Tikkanen tunnetaan ärsyttäjänä ja verbaalisena hämmentäjänä, hän oli oikeastaan todella taitava pelimies.

Voimalaituri osasi luoda tilanteita suoraviivaisella pelityylillään.

Tikkanen teki 877 runkosarjapelissä 630 tehopistettä, mikä on aika hyvä saldo ”ärsyttäjälle”.

Saavutukset ovat kiistattomat. Viittä Stanley Cupia ei voiteta vahingossa.

Tikkanen on toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on voittanut Stanley Cupin kahdessa seurassa. Hän oli tärkeä palanen New York Rangersin huippujoukkuetta vuonna 1994.

Lähtö NHL:ään oli juuri Tikkasen tyylille sopiva.

Hän tuli suoraan pudotuspeleihin ja juhli mestaruutta keväällä 1985.

Polvet alkoivat olla uran loppuvuosina huonossa kunnossa, mutta rakkaus peliä kohtaan ajoi eteenpäin.

Kausi 1998–99 Rangersissa jäi NHL-uran viimeiseksi.

7. Miikka Kiprusoff

Kiprusoff on hyvä osoitus siitä, että maalivahdin pitää olla NHL-kehissä kärsivällinen.

Kolmen NHL-kauden aikana Kiprulle kertyi ylhäällä San Jose Sharksissa vain 25 ottelua, mutta rauhallinen turkulainen ei lannistunut.

Hommat lähtivät rullaamaan toden teolla Calgaryssä. Heti ensimmäisellä Flamesin kaudella hän oli finaaleissa, mutta Tampa Bay Lightning juhli lopulta mestaruutta 2004.

Kiprusoffista tuli Flamesin historian merkittävin maalivahti, ja hän rikkoi seuraennätyksen toisensa jälkeen.

Hänellä on muun muassa eniten voittoja (263). Vuonna 2006 tuli maalivahdin tärkein henkilökohtainen tunnustus, Vezina Trophy.

Kiprusoff joutui taistelemaan lonkkavaivoja vastaan kaudesta toiseen.

Tilannetta ei varmasti helpottanut raju pelikuorma. Kaudella 2007–08 hän pelasi peräti 76 ottelua.

Calgaryn joukkue oli finaalivuoden jälkeen korkeintaan keskinkertaista tasoa.

Paremmassa joukkueessa Kiprusoff olisi voinut juhlia Stanley Cupiakin.

8. Jere Lehtinen

Jos Tikkanen olisi kärjessä vaatimattomien pelaajien listalla, Lehtinen pärjäsi varmasti rankingissa, jossa nimettäisiin vaatimattomimpia ja nöyrimpiä pelaajia.

Lehtinen ei tehnyt koskaan numeroa itsestään, vaikka syytä olisi usein ollutkin.

Lehtinen ei ollut varsinaisesti aliarvostettu, mutta hän jäi luonteensa takia sivuun suurimmasta tähtiloistosta.

Heti NHL-uran alkuvuosina tullut Stanley Cup 1999 vapautti peliä, mutta vammat söivät tehoja.

Monet joukkuetoverit ovat sanoneet, että Lehtisen kipukynnys on yksi kovimmista.

Lehtinen tunnettiin likaisesta työstään, mutta siinä sivussa hän nakutti tasaisesti pisteitä. NHL:ssä 875 runkosarjan pelissä syntyi 514 tehopistettä, joista 243 oli maaleja.

Espoolaiskiekon kasvatin erikoisominaisuus oli loistava tasapaino. Välillä Lehtinen tasapainoili kulmassa yhdellä luistimella.

Vastustajat taklailivat molemmilta puolilta, mutta Jere vain jatkoi menoaan.

9. Mikko Koivu

NHL-kentillä luistelee enää yksi Koivu, mutta hän on sitäkin vahvempi.

Mikko ei ole kovin innokas vertailemaan itseään isoveli Saku Koivuun, mutta jos yhtäläisyyksiä haetaan, niitä löytyy paljon. Ehkä päällimmäisenä nousevat esiin johtajaominaisuudet.

Mikko osoitti olevansa kapteeniainesta jo nuorten maajoukkueissa. Hänestä tuli Minnesota Wildin vakituinen kapteeni syksyllä 1999. C-kirjain on pysynyt rinnassa siitä asti.

Koivulle on kertynyt 681 runkosarjan ottelua NHL:ssä. Tuhannen ottelun raja on hyvin haarukassa, koska ikää on vasta 32 vuotta.

Wildin ykköskierroksen varauksen pelityylissä on paljon samaa kuin Peter Forsbergissa.

Kun häntä taklataan, tulee virtaa puseroon vain lisää. Koivu osaa käyttää jykevää kroppaansa maalitilanteiden luomisessa.

Äärimmäinen kilpailunhalu purkautuu välillä kiukunpurkauksina. Voittamisen himo on vaan niin kova.

Tilastojen mukaan Minnesotan hyökkääjät laukovat enemmän pelatessaan Koivun ketjussa kuin muissa ketjuissa. Se on hyvän sentterin merkki.

10. Olli Jokinen

Yle julkaisi talvella komean Väärinymmärretyn Päällikön päiväkirja -jutun, jossa Jokinen kertoi omin sanoin urastaan.

Jokista on ehkä uralla ymmärretty väärin, mutta on häntä ymmärretty oikeinkin. Muuten ei luoda uraa, joka on kestänyt runkosarjassa 1231 ottelua.

Jokista kritisoidaan usein siitä, ettei hänellä ole pudotuspeleissä tilillä kuin kuusi ottelua.

Pudotuspelimenestys puuttuu, mutta se ei välttämättä kerro suoraan Jokisen tasosta pelaajana.

Jokinen pelasi parhaat vuotensa heikossa Florida Panthersin joukkueessa.

Kapteeni iski komeita teholukemia peräkkäisinä kausina: 89, 91 ja 71.

Jokinen on oppinut vuosien varrella pitämään huolta kehostaan, ja hän on muun muassa palkannut oman fysioterapeutin. Sekin kertoo, että Jokinen on valmis panostamaan kaiken uransa eteen.

Monipuolinen sentteri on viime ajautunut NHL:n kiertolaiseksi.

Hän on pelannut 2010-luvulla kuudessa eri NHL-seurassa. Nyt Jokinen on ilman sopimusta.

Onko joku vielä valmis ottamaan komean uran pelanneen monipuolisen sentterin riveihinsä?

Katso lisää