Skip to main content

Päävalmentajan vaihtaminen kesken kauden on riskipeliä

Uusi valmentaja ei ole oikotie onneen, mutta toisinaan joku osuu kultasuoneen

Teksti Toni Rajamäki @Trajamaki11 / kirjeenvaihtaja, NHL.com/fi

Marraskuu oli synkkää aikaa NHL-valmentajille, kun peräti neljä seuraa laittoi päävalmentajansa ulos. Los Angeles Kings vaihtoi John Stevensin Willie Desjardinsiin, Chicago Blackhawks Joel Quennevillen Jeremy Collitoniin, St. Louis Blues Mike Yeon Craig Berubeen ja Edmonton Oilers Todd McLellanin Ken Hitchcockiin.

Noin kuukausi Yeon ja McLellanin potkujen jälkeen nähtiin kauden viidennet lähtöpassit, kun Philadelphia Flyers ilmoitti tämän viikon alussa, että Dave Hakstol on vapautettu tehtävistään. Hakstolin tilalle nimettiin Scott Gordon. Viidet potkut yhden kauden aikana eivät ole harvinaisuus, mutta ei se ihan jokavuotistakaan ole. Fakta kuitenkin on, että kautta on vielä paljon jäljellä ja kausi voi tuoda tullessaan uusia potkuja.

Tässä vaiheessa voidaan jo hieman analysoida, ovatko tämän vuoden valmentajavaihdokset olleet hyödyllisiä. Potkurumba alkoi Kingsistä, jossa vetovastuun otti surkean alkukauden jälkeen Desjardins. Vaihdos ei ainakaan vielä ole tuottanut tulosta: Kings on edelleen Läntisen konferenssin viimeisenä, eikä pelillistä kehitystä ole näkynyt. Kings on pelannut Desjardinsin alaisuudessa 22 ottelua ja voittanut niistä vain kahdeksan.

 

[Lisää aiheesta: Flyers erotti Hakstolin]

 

Toiset potkut nähtiin Chicagossa, missä ruoriin hyppäsi 33-vuotias keltanokka Colliton. Blackhawksin tulokset ovat jopa huonontuneet, sillä Colliton on toiminut päävalmentajana 21 ottelussa, joista vain viisi on päättynyt chicagolaisten voittoon.

Kolmannet ja neljännet potkut tapahtuivat pari viikkoa Chicagoa myöhemmin. Blues otti vetäjäkseen Beruben, joka on ehtinyt luotsata joukkuetta kuukauden päivät. 13 ottelusta on tullut kuusi voittoa, joten parannusta on tullut, mutta ei tarpeeksi. Beruben kanssa samoihin aikoihin aloitti Hitchcock Edmontonissa, missä vaihdos näyttäisi tehneen terää. Oilers on pelannut Hitchcockin alaisuudessa 15 ottelua, joista se on voittanut yhdeksän nousten lähelle Pacific-divisioonan kärkisijoja.

Viimeisimmät kengänkuvat persuksiinsa sai Flyersin Hakstol, joka sai potkut alkuviikosta. Gordon luotsasi Flyersia ensimmäisen kerran tiistain kierroksella, ja joukkue voitti uuden pääkäskijän debyyttiottelun.

Valmentajavaihdoksissa täytyy aina miettiä päämäärää. Halutaanko kelkan kääntyvän saman tien ja tavoitellaanko menestystä jo tällä kaudella? Vai onko päämääränä rakentaa menestyvä joukkue tuleville vuosille? Molempien skenaarioiden toteutuminen on mieluisin vaihtoehto, mutta historian mukaan päävalmentajan vaihtaminen kesken kauden ei ole kaikkein fiksuin ratkaisu.

Kun katsellaan viime vuosina kesken kautta tehtyjä vaihdoksia, esiin nousee vain muutama hyväksi todettu ratkaisu. Pittsburgh Penguins palkkasi kesken kauden 2015-16 Mike Sullivanin, joka korvasi Mike Johnstonin. Sullivan johti Penguinsin mestariksi heti samalla kaudella ja vielä seuraavana vuonnakin. On sanomattakin selvää, että Penguins-johdon päätös vaihtaa pääkäskijää oli täysin oikea.

Samanlaisen sisääntulon teki Darryl Sutter Kingsin organisaatiossa, kun hän siirtyi joukkueen peräsimeen kesken kauden 2011-12. Kausi päättyi mestaruusjuhliin, ja Sutter toi Kingsiin vielä toisen kannun pari vuotta myöhemmin.

Myös Tampa Bay Lightningin johtoportaassa tehtiin hyvä päätös kaudella 2012-13, kun Jon Cooper nimitettiin Guy Boucherin tilalle. Cooper ei tuonut menestystä saman tien, mutta hän nosti Boltsin parissa vuodessa NHL:n yhdeksi kovimmaksi seuraksi, ja sitä Lightning on vielä tänäkin päivänä.

Eikä tässä voi olla mainitsematta Winnipeg Jetsin päätöstä kaudella 2013-14. Paul Maurice otti tuolloin Claude Noelin paikan Jetsin päävalmentajana, ja vaikka Mauricelta vei aikaa kehittää joukkuetta, hän on saanut tulosta aikaan. Viime kausi oli Mauricen paras, kun hän johdatti Jetsin lännen konferenssifinaaliin. Tänä päivänä Jets on parhaimmillaan NHL:n vaarallisimpia seuroja.

Edellä mainittujen kaltaiset menestystarinat jäävät kuitenkin usein syntymättä. Samaan aikaan kun Sullivan, Sutter, Cooper ja Maurice osoittautuivat hyviksi vedoiksi, loput viimeisen reilun viiden vuoden aikana tehdyt vaihdokset ovat olleet enemmän tai vähemmän huonoja. Ja niitä on paljon.

Todennäköisyyksien mukaan hätiköidyt ratkaisut eivät ole paras keino kääntää seuran kelkkaa. Se johtuu pelkästään jo siitä, että hyvät valmentajat eivät ole yleensä vapaana kesken kauden. Historian valossa onnistuneet valmentajavaihdokset tehdään kausien välissä. Esimerkiksi New York Islanders ei lähtenyt hätiköiden potkimaan Doug Weightia kesken viime kauden ja etsimään uutta pääkäskijää harvojen vapaiden nimien joukosta. Sen sijaan Islanders tutki ennakkoon kauden jälkeiset vaihtoehdot ja palkkasi sitä kautta itselleen Washington Capitalsin mestarivalmentajan Barry Trotzin.

 

[Äänestä 2019 NHL All-Star -kapteeneja!]

 

Tämän kauden osalta ei voi vielä vetää sen suurempia johtopäätöksiä, mutta ainakin Kingsin ja Blackhawksin ongelmat ovat jatkuneet vaihdoksista huolimatta. Eikä Blueskaan saanut uudesta päävalmentajasta sellaista lisäintoa, jota toivottiin.

Aika näyttää, löytyykö tämän vuoden uusista luotseista "mikesullivaneja" tai "darrylsuttereita", mutta ainakin historia osoittaa, että merkittävästi onnistuneet muutokset ovat harvinaisuuksia. Hyöty on ollut vähäistä sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.