Skip to main content

NHL-seuran ei kannata luopua kerran löytämistään aarteista

Viime vuosikymmenen menestyneimmät joukkueet rakennettu muutamien runkopelaajien ympärille

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / vapaa toimittaja, NHL.com/fi

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa puhumme menestyneiden joukkueiden kokoonpanojen rakenteesta.

Ensin hankitaan Wayne Gretzky. Sitten varataan Mark Messier, Jari Kurri, Paul Coffey, Glenn Anderson, Grant Fuhr, Kevin Lowe, Esa Tikkanen ja kumppanit. Siinä on yksinkertainen resepti pitkäaikaiseen menestykseen NHL:ssä.

He ovat tietenkin Edmonton Oilersin 1980-luvun dynastian pelaajia. Kohta 32 seuran nyky-NHL:ssä on erittäin epätodennäköistä, että yksi seura pystyisi varaamaan isoa läjää tulevia kiekkolegendoja. Ja jos siinä onnistuisi, olisi sen ryhmän kasassa pitäminen käytännössä mahdotonta palkkakattoaikana.

Mutta hyvin varaaminen on palkkakattoaikana korostetun tärkeää. Viime vuosikymmenen Stanley Cup -mestarijoukkueiden avainpelaajat ovat olleet suurimmaksi osaksi omia miehiä.

Chicago Blackhawks oli kolmella Stanley Cupillaan viime vuosikymmenen menestynein NHL-seura. Jonathan Toews, Patrick Kane, Duncan Keith, Marian Hossa, Brent Seabrook, Niklas Hjalmarsson ja Patrick Sharp olivat mukana kaikissa kolmessa juhlassa. Heistä kaikki muut paitsi Hossa ja Sharp olivat omia varauksia.


Rakenna omien kasvattien ympärille

Blackhawksin joukkue oli myös rakennettu noiden omien kasvattien ympärille. Jokaisena mestaruuskeväänä Toews ja Kane saivat pudotuspeleissä eniten jääaikaa hyökkääjistä. Takalinjoilla kovimman vastuun kantoivat Keith, Seabrook ja Hjalmarsson.

Chicagon mestaruudet tulivat kuuden vuoden aikana, joten vaihtuvuutta oli runsaasti. Kahdessa viimeisessä tittelissä torjuntatöistä vastannut veräjänvartija Corey Crawford oli myös alkuperäisiä omia miehiä.

 

[Lisää aiheesta: Vuosikymmenen seura: Chicago Blackhawks]

 

- Parhaiden pelaajien täytyy pystyä nostamaan tasoaan isoissa otteluissa. Ja meillä on ryhmä heitä. Meillä ei ole vain yksi tai kaksi, meillä on kuusi tai seitsemän. He tietävät, mihin he pystyvät, ja me tiedämme, mihin he pystyvät, Chicagon GM Stan Bowman kommentoi joukkueensa rakennetta The Hockey Newsille kolmannen mestaruuden jälkeen.

Kahdesti Stanley Cupin napannut Los Angeles Kings oli rakennettu kolmen tukipilarin varaan: hyökkääjä Anze Kopitar, puolustaja Drew Doughty ja maalivahti Jonathan Quick. Kaikki ovat luonnollisesti omia varauksia.

Tuo kolmikko oli tietenkin varustettu vahvalla tukikaartilla. Hyökkääjät Justin Williams, Jeff Carter, Dustin Brown ja jälkimmäisessä mestaruudessa mukana ollut Marian Gaborik kantoivat oman vastuunsa tehoista. Doughtyn asiapareja olivat muun muassa Willie Mitchell, Vjatsheslav Voinov, Jake Muzzin ja Alec Martinez.

Mutta Kopitar ja Doughty kantoivat pelipaikoillaan aina isoimman vastuun. Quick voitti kumpanakin mestaruuskeväänä kaikki 16 ottelua.

 

[Lisää aiheesta: Vuosikymmenen playoff-sarja: Kings - Blackhawks vuonna 2014]

 

Los Angeles oli noina vuosina kiekkomaailman huipulla. Nyt Kings majailee kellariosastossa, mutta luottaa yhä kolmeen muskettisoturiinsa.

- Olemme olleet täällä jo jonkin aikaa ja tottuneet voittamaan. Meidän täytyy näyttää tietä ja vetää nuoret jätkät mukanamme, Kopitar sanoi viime syksynä Los Angeles Times -lehdelle.


Sopeudu haasteisiin lennossa

Kahden peräkkäisen mestaruuden Pittsburgh Penguins joutui mukautumaan muutoksiin. Toki Sidney Crosby, Jevgeni Malkin ja Phil Kessel vastasivat pudotuspeleissä isoimmasta vastuusta niin tehoissa kuin jääajassa. Mutta puolustuspäässä ja maalivahtiosastolla sopeuduttiin eri haasteisiin.

Marc-Andre Fleury menetti tolppien välissä ykkösvahdin paikkansa Matt Murraylle. Mutta silti Fleury pelasi jälkimmäisenä playoff-keväänä enemmän minuutteja kuin välillä loukkaantumisen takia sivussa ollut Murray.

Pittsburghin puolustuksessa laskettiin paljon Kris Letangin varaan. Hän pelasi kevään 2016 pudotuspeleissä lähes seitsemän minuuttia enemmän per ottelu kuin seuraavaksi eniten vastuuta saanut mies. Kun Letang oli sitten loukkaantumisen takia sivussa playoff-karkeloista 2017, niin Penguins muutti saman tien lähtökohdan kollektiiviseksi: kuuden kärkipuolustajan keskimääräiset jääajat mahtuivat hieman yli kolmen minuutin sisään.

Vuosikymmen päättyi Washington Capitalsin ja St. Louis Bluesin mestaruuksiin. Chicagolla (Kane, Toews), Los Angelesilla (Doughty, Kopitar) ja Pittsburghilla (Crosby, Malkin) oli omat kärkivarauksensa, jotka kasvoivat ja kasvattivat joukkueensa voittajiksi. Washingtonilla tuo kaksikko oli Aleksandr Ovetshkin ja Nicklas Bäckström.


Opettele voittamaan

Washington oli NHL:n runkosarjan paras joukkue 2015-16 ja 2016-17. Ne kaudet tuottivat lopulta pettymyksen, kevät 2018 ei. Capitalsin runko oli suorittanut oppikurssinsa, vaikka ei sitä vielä tiennyt.

- Tämä kausi oli päinvastainen kuin kaksi edellistä, jolloin meidän odotettiin voittavan. Luulimme, että saattaisimme olla hyviä. Me emme tienneet, Capitalsin GM Brian MacLellan totesi Sportsnetille.

St. Louisissa uskotaan menestyksen jatkuvan. Mutta täysin paikalleen ei saa jäädä makaamaan. Jopa mestarijoukkueen kokoonpanon pitää elää.

- Kun arvioimme kokoonpanoamme, niin mielestämme se on parhaimmassa vaiheessaan. Tämän ryhmän pitäisi pysyä kilpailukykyisenä seuraavat 5-7 vuotta. Meidän vastuullamme (seurajohto) on lukea teenlehtiä ja jos pystymme, niin auttaa joukkuetta, oli se sitten vaikka pelaajakaupan kautta. Ja jos peli ei suju, niin pitää tehdä kauppoja myös toiseen suuntaan, Bluesin GM Doug Armstrong kertoi The Athleticille.

Tämän hetken menestysreseptin voisi ottaa vaikka Boston Bruinsilta, joka eteni viime keväänä Stanley Cup -finaaleihin ja porskuttaa tällä hetkellä koko NHL:n kärkipaikalla. Pelkästään yhdellä ketjulla ei tietenkään voita mitään, mutta Boston luottaa vahvasti ykkösvitjaansa ratkaisijana. Ja ilmeisesti ihan aiheesta.

Kolmikko David Pastrnak - Patrice Bergeron - Brad Marchand on tehnyt Bostonin tämän kauden 188 maalista 84 ja 34 voittomaalista 14. Eli kyllä terävällä kärjellä voittaa, kunhan tukiryhmä on riittävän tasokasta.

 

[Lisää aiheesta: Power Rankings: Bostonin karhut vaanivat kärkipaikkaa]

 

Vai pitäisikö menestystä kopioida Tampa Bay Lightningilta, joka on kauden 2017-18 alusta laskettuna NHL:n paras runkosarjajoukkue ja tämän hetken kuumin ryhmä? Tampa nojaa myös paljon huippuosaamiseen. Mukana ovat viime kauden pistepörssin voittaja ja NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinnon pokannut Nikita Kutsherov, viime kauden paras maalivahti Andrei Vasilevski ja toissa kauden paras puolustaja Victor Hedman.

Tai ehkä Tampa seuraa Washingtonin viitoittamaa tietä. Lightning saattaa olla oppinut voittamaan vahvojen runkosarjojen jälkeen myös pudotuspeleissä.

Halusi sitten rakentaa kokoonpanon usean hyvän sentterin, kärkiketjun, hyökkäyksen tutkaparien, puolustuksen yhden supertähden tai kahden urakkapakin varaan, niin joukkueen rungossa pitää olla jatkuvuutta. Palasia voi ympärillä pyöritellä, kunhan peruspalikat on muurattu useiksi vuosiksi paikalleen.

Tulevaisuudessa joukkueiden rakennetta muovaavat ilmeisesti sitten taas seuraavat Stanley Cup -mestarit. Niinhän ne isot pojat sanovat, että NHL on "copycat"-liiga.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.