Moni tähti väärässä seurassa väärään aikaan

Olli Jokinen sai ansaitsemansa uranpäätösjuhlat aiemmin tällä viikolla. Jokinen teki NHL:ssä upean uran, jota varjostaa turhaankin se, ettei kuopiolainen juurikaan pelannut pudotuspelejä urallaan.
Enemmän kuin Jokisesta itsestään tämä johtuu seuroista, joissa tämä uransa pelasi. Pokaaleilla ja mestaruuksilla juhlimisen sijaan Jokinen on kuitenkin Florida Panthersin suurimpia seuralegendoja miehen pelattua seurassa kaudet 2000-08.

Hän uhrasi suurimman osa urastaan Floridalle ja jääkiekon eteen tekemälleen työlle eteläisessä osavaltiossa.
Jokisen lopettamisen kunniaksi NHL.com/FI listaa kasan legendaarisia pelaajia, jotka tekivät upeat urat menestyksen kannalta "väärissä seuroissa".
Marcel Dionne
Dionne tuli liigaan ja Detroit Red Wingsiin kaudeksi 1971-72 draftin kakkosvarauksena. Hän pelasi Red Wingsissä neljä kautta ollen yhteenlaskettuna noiden kausien neljänneksi paras pistemies koko NHL:ssä. Detroit ei päässyt noina vuosina pudotuspeleihin kertaakaan. Dionne oli kolmena kautena neljästä Detroitin paras pistemies.
Dionne siirtyi kesällä 1975 Los Angeles Kingsiin, jonka suurimpiin seuralegendoihin hän kuuluu edelleen. Hän on seuran historian paras pistemies, syöttöykkönen ja toiseksi paras maalintekijä.
Hän pelasi seurassa maaliskuuhun 1987, ja vain Wayne Gretzky teki NHL:ssä Dionnen Kings-vuosien aikana tätä enemmän tehopisteitä.

Kings pääsi Dionnen aikana pudotuspeleissä pisimmillään toiselle kierrokselle, jolle se eteni kolme kertaa.
Uransa lopun hän pelasi New York Rangersissa, mutta sielläkään hän ei päässyt toista pudotuspelikierrosta pidemmälle. Dionne lopetti kesällä 1989. Hänen suurin saavutuksensa tuli Kanadan maajoukkueessa, jossa hän voitti vuoden 1981 Kanada Cupin.
Dale Hawerchuk
Varaustilaisuuden 1981 ykkösnimi päätyi pelaamaan koko 1980-luvun Winnipeg Jetsissä, siinä alkuperäisessä. Hän pelasi Jetsissä yhdeksän kautta jääden vain kahdesti alle sadan pisteen ja tehden noina kausina kaikista NHL-pelaajista yhteensä viidenneksi eniten pisteitä. Jets jäi ulos pudotuspeleistä tuona aikana vain kerran, mutta putosi ensimmäisellä kierroksella peräti kahdeksana keväänä.
Hawerchuk oli osa neljän pelaajan ja kahden varausvuoron kauppaa kesällä 1980, ja miehen matka vei Buffaloon. Viisi Sabres-vuotta veivät Hawerchukin jälleen pisimmillään toiselle pudotuspelikierrokselle.
Mies oli saada kruunun uralleen sen päätöskaudella Philadelphian paidassa, kun Flyers kohtasi Stanley Cupin finaaleissa Detroitin kesällä 1997. Red Wings ei kuitenkaan antanut Flyersille mitään mahdollisuuksia vieden Cupin voitoin 4-0. Finaalitappion tylyyden "ansiosta" Hawerchuk onkin tällä listalla.
Kevään 1982 Calder-voittaja on kaksinkertainen Kanada Cupin voittaja.
Teppo Numminen
Numminen kuuluu listaan ilman minkäänlaisia sinivalkoisia silmälaseja. Tapparan miehen piti lähteä katsomaan Pohjois-Amerikan meininkejä vain kaudeksi tai muutamaksi, mutta ajanjakso uudella mantereella venähti liki kolmeksi vuosikymmeneksi.
Nummisenkin "kohtaloksi" koitui sama organisaatio kuin edellä kerrotulla Hawerchukilla: Winnipeg Jets. Numminen siirtyi Kanadaan syksyllä 1988, ja hän pelasi organisaatiossa sen kantaessa kahta eri nimeäkin. Numminen nimittäin pelasi organisaatiossa aina kevääseen 2003 saakka, jolloin se oli ollut Phoenix Coyotes jo useamman sesongin ajan.

Numminen oli Coyotesin kapteenikin kahdella kaudella. Miehen ja seuran tiet katkesivat jokaisella 15 yhteisellä kaudella joko runkosarjaan tai pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Kausi 2003-04 meni Dallasissa, eikä kausi jatkunut taaskaan ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle.
Työsulkukauden jälkeen Numminen pelasi vielä neljä kautta Buffalo Sabresissa, jossa paras saavutus oli konferenssifinaaleihin eteneminen keväällä 2007.
Coyotes kuitenkin tunnusti Nummisen ansiot hienolla tavalla jäädyttämällä miehen pelinumeron vuonna 2010.
Nummisen tittelit ovat kolme SM-kultaa Tapparassa ja alle 18-vuotiaiden Euroopan mestaruus. Vuoden 1987 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus meni sivu suun Tapparan estäessä miehen kisamatkan. Maajoukkuepaidassa iso voitto oli lähellä Torinon olympialaisissa. Ne kyyneleet me kaikki muistamme.
Shane Doan
Arizona Coyotesin kapteeni on Jaromir Jagrin jälkeen toiseksi vanhin NHL-aktiivi. Doan aloitti uransa jo vuonna 1995 ja on edustanut nykymittapuulla mitattuna täysin käsittämättömästi vain yhtä organisaatiota koko uransa ajan.
Hän ehti pelata alkuperäisessä Winnipeg Jetsissä kauden 1995-96 ennen seuran siirtymistä Phoenixiin. Doanilla on tätä kirjoitettaessa 1 531 runkosarjaottelua ja vain 55 pudotuspeliottelua, sillä Jets/Coyotes ei todellakaan ole mässäillyt menestyksellä Hawerchukin ja Nummisen vuosien jälkeenkään.

Pisimmälle Coyotes on päässyt keväällä 2012, jolloin se putosi konferenssifinaaleissa Los Angeles Kingsille.
Kausilla 2002-09 Coyotes ja Doan päättivät kautensa runkosarjaan. Noina kausina Doan on vähemmän yllättäen organisaation paras pistemies.
Doan on World Cupin voittaja vuodelta 2004 ja kolminkertainen maailmanmestari.
Matkalla listalle: John Tavares
Siinä missä Doan jäänee listan ensimmäisenä aktiivipelaajana jutun kategoriaan pysyvästi, New York Islandersin kapteeni John Tavaresilla voi vielä olla "toivoa" tämän kohtalon välttämisessä.
Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että Tavares on NHL:n alle 30-vuotiaista pelaajista suurimmassa vaaravyöhykkeessä juuttua seuraikoniksi ilman mainittavampaa menestystä Stanley Cupin tavoittelussa.
Tavares on edustanut Islandersia miehen ykkösvarauksesta (2009) alkaen ja toimii seuran kapteenina nyt neljättä kautta. Hän on oman Islanders-aikansa ylivoimaisesti paras pistemies, mutta ilman varteenotettavia vahvistuksia on hyvin epätodennäköistä, että hän pääsisi johtamaan seuran 1970- ja 80-lukujen loistoon.
Olympiakulta, kaksi alle 20-vuotiaiden MM-kultaa ja World Cupin voitto häneltä toki jo löytyvät.