Skip to main content

Numminen saavutti “mahdottoman” rajapyykin

Teksti Marko Leppänen / NHL.com

NHL.comin eri kansainväliset toimitukset (Suomi, Ruotsi, Venäjä, Tshekki. Slovakia, Saksa, Ranska) muistelevat tärkeitä hetkiä, jotka ovat merkinneet paljon maan kiekkohistorialle: debyyttejä, virstanpylväitä, voittoja, tappioita… Elämme muistoihin piirtyneet hetket uudelleen ja kerromme mitä se laajemmassa mitassa merkitsi. Toistaako historia itseään?


Phoenix Coyotes kohtasi Columbus Blue Jacketsin vieraissa 3. maaliskuuta 2002. Coyotes poistui hallista voittajana 2–1-lukemin.

Phoenixin puolustaja Teppo Numminen jäi ilman tehopisteitä. Hänelle kertyi peliaikaa 23,31 ja yksi laukaus.

Pelillisesti ottelu ei ollut mikään NHL-historian merkkiteos, mutta Nummiselle ja suomalaiselle jääkiekolle se merkitsi paljon.

Tamperelaisesta Tapparan kasvatista tuli Jari Kurrin jälkeen vasta toinen suomalaispelaaja, joka on rikkonut maagisen tuhannen NHL-ottelun rajan.

– Emmää kyllä muista pelistä mitään. Siellä Columbuksessa käytiin niin usein, Numminen naureskelee leveällä Tampereen murteellaan.

Numminen sai seuraavassa kotipelissä muistoksi hopeisen mailan, joka annetaan kaikille tuhannen pelin rajan rikkoneille NHL-pelaajille. Se maila on tätä nykyä kunniapaikalla Nummisen kotona.

– Oli se kiva rajapyykki. En koskaan ajatellut, että se voisi olla mahdollista, Numminen tunnustaa.

– Muistan kun ajattelin jossain 400 ottelun kohdalla, että tuhat tuntuu todella kovalta määrältä. Sitten kun jossain 900 ottelun joku kyseli asiasta, aloin ajatella, että mitä jos se menisikin joskus rikki.

Kaikkiaan Nummiselle kertyi 1372 NHL-ottelua, mikä on Teemu Selänteen (1451) jälkeen suomalaisista toiseksi eniten. Kolmantena tilastossa on Kurri, joka ehti pelata NHL:ssä 1251 ottelua.

Nummisen uran yksi merkittävistä rajapyykeistä tuli 14. marraskuuta 2006, kun hän ohitti Kurrin eniten NHL-otteluita pelanneena eurooppalaisena.

Nummisen joukkueet Winnipeg Jets, Phoenix Coyotes ja Buffalo Sabres eivät olleet NHL:n terävintä kärkeä, minkä takia pudotuspelimenestys jäi laihaksi. Pisimmälle Numminen pääsi viimeisellä pudotuspelikaudellaan Buffalossa 2006–07, kun Sabresin tie katkesi vasta konferenssifinaalissa seitsemännessä ottelussa Carolina Hurricanesille.

– Omista joukkueista saatiin irti se mikä niistä oli otettavissa. Sikälikään uralta ei jäänyt mitään jossiteltavaa.

Kun Numminen lähti Tapparasta Winnipeg Jetsin organisaatioon 1988, hän ajatteli pelaavansa Pohjois-Amerikassa muutaman vuoden ja palaavansa sen jälkeen kotimaisemiin. Kuinka ollakaan, Numminen pelasi NHL:ssä koko vuonna 2009 loppuneeseen uraan asti.

– Enemmän sitä uraa ihmettelee sitten lopettamisen jälkeen ja tajuaa miten harvassa niin pitkän uran tehneet ovat. Ainakin itselle se oman uran arvostus tuli lopettamisen jälkeen.

– Uran aikana pelaaminen on niin itsestäänselvää, päivittäistä työtä. Jos alkaa miettiä liikaa, ei siitä tule mitään. Kaikki on niin automaattista ja normaalia, Numminen kuvailee.

Mikä oli Nummisen pitkän uran salaisuus? Peliaikoina Numminen oli melko arka puhumaan itsestään, mutta nyt tarinaa riittää paljonkin.

Usein pitkät urat ovat yhdistelmä hyvää pelisilmää jäällä, kovaa työntekoa ja tuuria. Numminen myöntää, että näin asia on.

– Löysin urani alkuvaiheissa hyviä ihmisiä auttamaan, mikä on ollut todella tärkeää, Numminen muistuttaa.

Yksi tärkeä ihminen oli agentti Don Baizley. Teppo saattoi luottaa aina, että kaukalon ulkopuoliset asiat hoituvat. Hän saattoi keskittyä vain pelaamiseen.

Kuntovalmentajaksi löytyi Jussi Hirvonen, jonka kanssa Numminen teki yhteistyötä uran loppuun asti. Hirvonen teki kunto-ohjelmia pelikaudenkin ajaksi.

– Kun pelaa pitkään, on tärkeää, ettei telo itseään kesällä, mutta treenaa kuitenkin riittävän kovaa. Jos kolmenkympin jälkeen alkaa mennä missä rima on matalin, 35-vuotiaana katoavat jalat.

Nummisen mielestä omaan tekemiseen pitää uskoa, oli se tapa sitten oikea tai väärä. Pitää uskoa siihen, että ennen pitkää peli alkaa kulkea.

– Kun menin Tapparan edustukseen 17-vuotiaana, oli ajatuksena vetää niin kovaa, ettei jälkeenpäin tarvitsisi harmitella mitään. Ja niin siinä sitten kävikin. Hyvillä mielin sain kävellä pois kaukaloista.

Uran jälkeen Numminen työskenteli kolme kautta Buffalo Sabresin apuvalmentajana.

– Se oli tosi opettavaista aikaa. Viihdyin hommassa, vaikka eivät ne mitään helppoja aikoja olleet.

Numminen on viettänyt talven vaihteeksi Tampereella perheensä kanssa. Nummisten 14-, 12- ja 14-vuotiaat lapset saavat puhua vaihteeksi enemmän suomea. Numminen on ollut apuna F-junnuissa pelaavan Niklas-pojan harjoituksissa, mutta ammattilaisvalmentajauran uran jatkosta hän ei ole vielä tehnyt päätöstä.

Kuten ei myöskään siitä, että löytyykö pysyvämpi asuinpaikka Tampereelta vai Buffalosta.

– Ollaan nyt ainakin toistaiseksi maailmankansalaisia, Numminen naurahtaa.

Katso lisää