NHL:n paras kakkosveskari

CALGARY - Antti Raannan jääkiekkoura oli katkolla Rauman Lukon B-junnuissa. Peli ei kulkenut ja nuoren miehen kiukku nousi pintaan. Hän oli viikon verran sivussa joukkueen toiminnasta.
- Sinä aikana tuli mieleen, että ei tässä hirveästi mitään muutakaan tekemistä ole. Nuoruudessa oli vähän tuittupäisyyttä, mutta hyvä, että jatkoin siitä, Raanta naurahtaa NHL.com/FI:lle.

Raannan junioriura lähti pikkuhiljaa uuteen nousuun, mutta silti todennäköisyydet olivat aika pienet sille, että jonain päivänä hän pelaisi maalivahtina New York Rangersin paidassa Madison Square Gardenilla - yhdellä maailman hienoimmista urheilunäyttämöistä.
- Todennäköisyys NHL-uralle oli silloin suunnilleen sama kuin Trumpin presidentinvalinnalle vielä kaksi viikkoa ennen vaaleja, Raanta heittää kikkapussistaan yllättävän vertauksen.
Raanta ei ainoastaan pelaa Rangersissa, vaan hänestä on tullut arvostettu ja luotettava kakkosmaalivahti Henrik Lundqvistin takana. Raannalla on tällä kaudella tilillä viisi voittoa, eikä vielä yhtään tappiota.
Miltä kuulostaa titteli NHL:n paras kakkosmaalivahti?
- Heh, hienolta, mutta pelejä on vielä pelattu aika vähän. Kun jätkät lyövät 4-5 maalia pelissä, usein siinä on maalivahti voiton syrjässä kiinni.
Raanta on tyytyväinen siitä, että hän on löytänyt pariin ensimmäiseen NHL-kauteensa verrattuna tasaisuutta otteisiin. Tasaisuus tarkoittaa hänelle vakaata ja hyvään sijoittumiseen perustuvaa torjuntatyyliä.
- Vanha maalivahtivalmentajani Ari Moisanen ei tykkää siitä, jos maalilla joutuu tekemään älyttömiä pellehyppyjä ja haamutorjuntoja. On se mukavampi itsellekin, ettei joka toinen torjunta ole joku spagaattivenytys.

Raannan kokonaistaso uran 70 NHL-ottelussa on ollut kova. Päästettyjen maalien keskiarvo 2,32 on Tuukka Raskin (2,21) jälkeen kaikkien aikojen suomalaismaalivahdeista toiseksi paras, jos yksittäisiä pelejä pelanneita Riku Heleniusta tai Juuse Sarosta oteta mukaan laskuihin.
Jos vedetään aikajana Raannan ensimmäisestä NHL-kaudesta (2013-14), taakse jää sellaisia herroja kuin Braden Holtby (2,34), Pekka Rinne (2,37) ja itse Lundqvistkin (2,37).
Raanta pelasi ensin kaksi vuotta Chicagossa Corey Crawfordin kakkosena, kunnes siirtyi viime kaudeksi Rangersiin "Kuningas Henrikin" vaikutuspiirin alle. Raumalainen on oppinut, miltä tuntuu olla NHL-joukkueessa kakkosviulun soittajana.
Kun peliohjelmassa on ottelu kahtena peräkkäisenä päivänä, Raanta tietää, että usein hän on maalissa jälkimmäisessä ottelussa. Esimerkiksi joulukuussa Rangersilla on 15 ottelua 31 päivässä, joten pelivuoroja lohkeaa varmasti.
- Kyllä rytmi on aika selkeä ja tieto pelaamisesta tulee hyvissä ajoin. Ei sitä treeneissä mene ihan paniikkiin, jos sanotaan, että nyt on pelivuoro. Kun vetää aina harjoituksissa täysillä, on helpompi siirtyä peliin haastamaan maailman parhaita vastustajia.
Raanta sanoo, että hän koki saavuttaneensa hyvän luottamuksen seurajohdon kanssa jo viime kauden loppupuolella. Kahden vuoden jatkosopimus syntyi kauden jälkeen kivuttomasti. Harjoitusleirillä päävalmentaja Alain Vigneault lupasi, että jos taso säilyy hyvänä, torjuntavuoroja tulee enemmän kuin viime kaudella.
- Veskarit haluavat aina pelata, mutta ei täällä tule mitään ilmaiseksi. Takana on heti kärkkymässä muita maalivahteja paikkaasi, jos peli ei kulje.

Raanta on 27-vuotias ja lähestymässä uransa huippuvuosia. Lukon kasvatti voisi olla monessa muussa NHL-seurassa ykkösmaalivahti, mutta Rangersissa hänen asemansa on naulittu Lundqvistin taakse.
Tietenkin Raantakin haluaisi olla ykkösmaalivahti, mutta toisaalta hän on sinut nykytilanteen kanssa.
- Aina niitä spekulaatioita on hauska kuunnella. Koen kuitenkin itseni etuoikeutetuksi, että saan nähdä Lundqvistin kautta joka päivä, millaista homma maailman huipulla oikeasti on.
Raanta joutui omaksumaan kokonaan uudenlaisen ajatusmaailman siirryttyään SM-liigasta NHL:ään. Hän ei enää ollutkaan joka ilta se itse oikeutettu tähti maalilla.
- Kun joskus liigassa pelasi parissa viikossa kuusi peliä, huomasi, ettei edes ajatellut jääkiekkoa kovin paljon. Kun pelaa harvoin, voi treeneissä yrittää liikaa ja homma mennä yli, Raanta pohtii.
- Olen kuitenkin mielestäni oppinut käsittelemään voittoja ja tappioita paremmin. Ei huonon pelin jälkeen voi mennä treeneihin pää jumissa pelleilemään. Paras ohjenuora on, ettei kannata ajatella liikaa ylipäätään.
Raanta pääsi maistamaan Chicagon Stanley Cupia kolmosveskarin roolissa keväällä 2015, mutta tänä keväänä hän haluaa olla kiinteämpi osa joukkuetta, joka taistelee mestaruudesta. Alkukauden perusteella siihen on kaikki saumat.
- New Yorkissa ei voi olla mikään muu tavoitteena kuin Stanley Cup, mutta tässä vaiheessa vielä pitää painaa vähän jarrua. Olemme kuitenkin vasta aika kauden alussa, Raanta muistuttaa.
Vaikka mestaruutta ei tulisikaan, tuskin rennon veskarin maailma siihen kaatuu.
- Nautin pelistä ja tämän ammatin hyvistä puolista, kun saa painaa 20 muun äijän kanssa hommia. Moni ihminen ei haluaisi mennä aamulla töihin, mutta sinne on pakko lähteä elannon takia. Itse olen haaveillut tästä pienestä asti. Se on huikea juttu.