NHL-palkinnot tilastoanalyysin perusteella

Hart- , Norris- ja Vezina-palkinnot saattavat olla kolme kaikkein innokkaimmin odotettua palkintoa, kun NHL palkitsee perinteiseen tapaan ansioituneimmat jäsenensä vuoden 2016 NHL:n palkintogaalassa, joka pidetään 22. kesäkuuta Las Vegasissa.

Tutustumalla tarkemmin palkintojen taustalla oleviin tilastoihin voidaan ehdottaa, että Dallas Starsin Jamie Benn ansaitsee voittaa Hart-palkinnon, Ottawa Senatorsin Erik Karlssonin pitäisi olla muita edellä Norris-palkintoon ja, että Washington Capitalsin Braden Holtbyn tulisi olla ykkössuosikki Vezina-palkintoon.

Tässä tarkempi analyysi kaikkien kolmen palkinnon finalisteista:

HART-PALKINTO

Finalistit: Jamie Benn, Dallas Stars; Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins; Patrick Kane, Chicago Blackhawks

Hart-palkinto annetaan "pelaajalle, joka on määrätty arvokkaimmaksi pelaajaksi joukkueelleen". Palkinnon voittajan äänestävät Pohjois-Amerikan ammattimaisten jääkiekkojournalistien yhdistyksen (Professional Hockey Writers Association eli PHWA) jäsenet.

Vaikka mainitut kolme finalistia olivat myös NHL:n pistepörssissä sijoilla yksi, kaksi ja kolme, Kanea pidetään suurimpana voittajasuosikkina, koska hän voitti pistepörssin niin huomattavalla erolla seuraaviin. Kanella oli runkosarjassa 106 pistettä, verrattuna Bennin 89 pisteeseen ja Crosbyn 85 pisteeseen.

Crosbyä voidaan pitää suosikkina, jos hänen hidas kauden alkunsa jätetään laskuista. Penguinsin nimettyä Mike Sullivanin valmentajakseen 12. joulukuuta Crosby teki 30 maalia, mikä oli samalla ajanjaksolla toiseksi eniten NHL:ssä Washington Capitalsin Alex Ovechkinin (36) jälkeen. Crosby teki tuon päivämäärän jälkeen myös 66 pistettä, millä hän jakaa NHL:n pistepörssin ykkössijan samalla aikajaksolla San Jose Sharksin Joe Thorntonin kanssa.

Hart-palkinnon määrittämisperusteissa on kuitenkin kaksi eri osaa: pelaajan tehokkuus ja hänen arvonsa hänen joukkueelleen. Siinä mielessä palkinto voi kertoa aivan yhtä paljon joukkueesta, jossa voittaja pelaa kuin se kertoo itse pelaajasta.

Vaikka kaikki kolme finalistia tulevat hyvistä joukkueista, Bennin menestys auttoi Starsia parantamaan kauden 2014-15 92 pisteestä kauden 2015-16 109 pisteeseen ja voittamaan ensimmäisen divisioonamestaruutensa sitten kauden 2005-06.

Joukkueen menestys, ja se tosiasia, että hän pelaa arvokkaammassa kahden suunnan pelaajaroolissa kuin kaksi muuta finalistia ja hänet lähetetään vastustajan parhaita pelaajia vastaan molemmissa päissä kaukaloa kaikissa ottelu- ja miesvahvuustilanteissa, saattaa tehdä Bennistä yllättäjävoittajan Hart-palkintoon.

NORRIS-PALKINTO

Finalistit: Brent Burns, San Jose Sharks; Drew Doughty, Los Angeles Kings; Erik Karlsson, Ottawa Senators

James Norrisin muistopalkinto annetaan "puolustajalle, joka on koko kauden ajan esittänyt parhaita monipuolisia kykyjä pelipaikallaan". Voittajan äänestävät PHWA:n jäsenet.

Hyökkäysmielessä Burnsillä on hienoinen etu Karlssoniin nähden. Senatorsin puolustaja teki 82 pisteellään enemmän kuin Burns 75:llä, mutta hänellä oli enemmän mahdollisuuksia tehdä pisteitä. Karlssonin saama peliaika tasakentällisin oli 17 prosenttia enemmän kuin Burnsin, ja hänellä oli 14 prosenttia enemmän jääaikaa ylivoimilla. Jos Burns olisi saanut pelata yhtä paljon kuin Karlsson, hän olisi voinut tehdä arviolta 86.7 pistettä.

Doughty teki 51 pistettä, jolla hän jakoi NHL-puolustajien pistepörssin yhdeksännen sijan Minnesota Wildin Ryan Suterin, Nashville Predatorsin Shea Weberin ja Montreal Canadiensin P.K. Subbanin kanssa. Hänen valintansa Norris-finalistiksi ei selvästi perustu hänen pistetehtailuunsa, vaan hänen kokonaisvaltaiseen peliinsä. Kings päästi 192 maalia, kolmanneksi vähiten NHL:ssä. Verrattuna Sharksin päästämiin 207 maaliin (jaetulla 10. sijalla NHL:ssä) ja Senatorsin päästämiin 241 maaliin (26.).

NHL.comin pitemmälle viedyt tilastot valottavat Doughtyn valintaa enemmän. Hänen ollessaan jäällä viidellä viittä-vastaan tilanteissa, Kingsillä oli 1,778 laukausyritystä vastustajien 1,241 laukausyritystä vastaan. Doughtyn laukausyritysten erotus plus 537 oli NHL:n korkein. Huomattavasti toiseksi sijoittuneen joukkuekaveri Milan Lucicin plus 422:ta parempi.

Rehellisyyden vuoksi on todettava, että pelaaminen kiekonhallintaan keskittyvässä joukkueessa vahvisti Doughtyn tilastoja. Kingsillä saattoi olla erinomainen laukausyritysprosentti 58.89% Doughtyn ollessa jäällä, mutta sama prosentti oli myös lähes yhtä erinomainen 54.6% ilman häntä.

Vertauksen vuoksi Ottawan SAT prosentti oli 51.5% Karlssonin ollessa jäällä ja 44.3% ilman häntä. Tämä saattaa olla vahva peruste Karlssonin valitsemiseksi Norris-palkinnon voittajaksi toisen kerran peräkkäin ja kolmannen kerran viimeisen viiden vuoden aikana.

VEZINA-PALKINTO

Finalistit: Ben Bishop, Tampa Bay Lightning; Braden Holtby, Washington Capitals; Jonathan Quick, Los Angeles Kings

Äänestäessään, kuka maalivahti on "määrätty parhaaksi pelipaikallaan", NHL:n toimitusjohtajat ovat historiallisesti painottaneet aivan liikaa voittojen ja häviöitten merkitystä.

Tämä on todennäköisesti ainoa syy, miksi Los Angeles Kingsin Jonathan Quick on yksi vuoden 2016 Vezina-palkinnon finalisteista. Hänen 40 voittoaan jäi toiseksi vain Holtbyn 48:lle, mutta hänen numeronsa ovat lähellä liigan keskiarvoa lähes kaikissa muissa tilastoissa.

Ongelma on se, että voitot on koko joukkueen tilasto. Se on riippuvainen aivan yhtä paljon siitä, kuinka monta maalia joukkue tekee kuin siitä, kuinka monta sen maalivahti päästää. Jopa ottelua kohti päästettyjen maalien keskiarvotilasto voi johtua yhtä paljon koko joukkueen vastustajalle antamien maalintekopaikkojen lukumäärästä kuin maalivahdin hyvästä pelistä.

Tämän vuoksi laatustartit on parempi tapa arvioida, kuinka johdonmukaisesti ja tasaisesti maalivahti antoi joukkueelleen mahdollisuuden voitaa, koska laatustarteiksi kutsutaan mitä tahansa ottelua, jossa maalivahti torjuu vähintään liigan keskiarvomäärän verran laukauksia, riippumatta siitä, kuinka monta laukausta hän joutui torjumaan ja riippumatta siitä, tekikö hänen joukkueensa tarpeeksi maaleja vastustajan päähän voittaakseen.

Tämän perusteella Holtbyllä on etu muihin finalisteihin verrattuna. 42 laatustarttia 66 ottelussa, tai 63.6 prosenttia.

Se, että Bishop on Holtbyä parempi torjuntaprosentissa (92.6% - 92.2%), ja se, että hän on hienohkosti jäljessä laatustarttiprosentissa (61.7%) näyttää osoittavan, että kilpailu Vezinasta on erittäin tasainen (Quickin laatustarttiprosentti oli 55.9%). Holtbyn 48 voitolla Bishopin 35 verrattuna on kuitenkin enemmän merkitystä äänestäjille. Ja sen pitäisi merkitä aika varmaa ensimmäistä Vezina-voittoa Braden Holtbylle.