NHL-ottelu viettelee ja vetoaa aisteihin

Eri NHL-joukkueiden välille on vuosien tai vuosikymmenten saatossa muodostunut kilpailuasetelmia, jotka puhkeavat kukkaan muutaman kerran vuodessa, kun joukkueet kohtaavat. New Jersey ei halua kuulla olevansa Hudsonjoen toisella rannalla asuvan New York Rangersin pikkuveli tai köyhä maalaisserkku. Boston Bruinsin pelaajat voivat vain arvailla kielimuurin takana, mitä heille huudellaan Montrealin pelireissulla. Philadelphia taas ei kestä sitä, että jonkun teräskaupungin pojat tulevat isolle kirkolle kukkoilemaan.

Ja kuitenkin nämä veriset vihollisuudet ovat kuin Sumatralta kotoisin oleva trooppinen kasvilaji jättipökkövehka, joka kukkii niin luonnossa kuin kasvitieteellisissä puutarhoissa enintään kaksi vuorokautta. Yksi NHL:n parhaita puolia onkin se, että tietyn vastustajan herättämät raa'at ja ärhäkät tunteet ajavat pelaajia suorituskykynsä ylärajoille, mutta ne myös kuihtuvat yhtä nopeasti kuin vehkan kukat. Ja sitten pelaajat ovat taas ystäviä ja vaihtavat kuulumisia hallin käytävillä ottelun jälkeen.

NHL luo elinikäisiä ystävyyssuhteita pelaajien välille, mutta fanit rakastuvat lajiin loppuiäkseen ennen kuin edes huomaavat sen tapahtuneen. Viettelevä NHL-ottelu ruokkii ihmisen kaikkia aisteja ja koskettaa syviä tunteita niin salakavalasti, ettei sitä huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Rakkaintaan on tietysti kutkuttavaa katsella, mutta joskus hallissa on mukava sulkea silmät hetkeksi ja kuunnella, kuinka jäinen kiekko paukahtaa päin laitaa tai kilahtaa maalitolppaan. Pienikin huokaus paisuu hallin kokoiseksi, kun se pääsee yhtä aikaa 15 000 ihmisen suusta. Vaihtoaition luukun kolahduksesta voi päätellä, kuinka lähellä pelaaja on tunneskaalansa ääripäätä.

Ei tietysti kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa unelmoimaan silmät kiinni, koska silloin menettää näköaistia helliviä tapahtumia. Nopeakinttuisimmat pelaajat pystyvät kääntymään pari, kolmekin kertaa 50 centin kolikon kokoisella alueella ja jatkamaan saman tien täysillä aivan eri suuntaan kuin mistä olivat tulleet. Tai entäs kun maalivahdin hanska nousee ajatustakin nopeammin kiekon eteen, vaikka veskari itse on rähmällään jäässä ja näyttää olevan täysin pois pelistä.
Aivan turha yrittää näytellä välinpitämätöntä siinä vaiheessa, kun NHL-tulokas tekee uransa ensimmäisen maalin. Tai kun koko uransa Stanley Cupia jahdannut pelaaja viimein nostaa kannun ilmaan eikä löydä sanoja, vaan antaa kyynelten puhua puolestaan. Tähän ikuiseen rakkauteen kun kuuluu myös elämää suurempia tunteita, ja ne pitää näyttää.

Kaikki ei tietenkään ole pelkkää romantiikkaa, kun puhutaan jääkiekosta. Eikä tarvitse ollakaan, sillä rakkaus kestää kaiken. Kasvitieteilijöiden mukaan jättipökkövehkasta lähtee pahin mahdollinen haju maailmassa. No, tuskin kovin moni kasvitieteilijä on käynyt kopissa ottelun jälkeen.