Skip to main content

NHL siirtyy uudelle vuosikymmenelle hyvässä kunnossa

Tämä vuosikymmen meni ilman koukkimista ja kiinnipitämistä, edessä mielenkiintoinen 2020-luku

Teksti Jussi Lehmola @LehmolaJussi / vapaa toimittaja, NHL.com/fi

Tiistain kolumneissa pidämme pään ylhäällä ja pureudumme taalaliigan ajankohtaisimpiin aiheisiin koko kauden 2019-20 runkosarjan ajan. Tällä kertaa käymme läpi mennyttä vuosikymmentä ja mietimme sen paikkaa kiekkohistoriassa.

Jälleen yksi NHL-vuosikymmen on takana. Ja mikä vuosikymmen se olikaan!

Jokaisella on omat suosikkihetkensä ja oma kuva NHL:n 2010-luvusta. Oli se sitten joku tietty pelaaja Stanley Cup -kannu kädessä, jonkun seuran mestaruus, oman suosikkipelaajan maalikuninkuus tai joku muu.

 

[Lisää aiheesta: Teemu Selänteen päänahka ei riitä Aleksandr Ovetshkinille]

 

Mutta yksi asia yhdistää jokaista NHL-intoilijaa. Kaikkien seurojen fanit ja muuten vain jääkiekolle sydämensä menettäneet saivat nyt nauttia ensimmäisestä kokonaisesta vuosikymmenestä ilman koukkimista ja kiinnipitämistä.

Kun NHL palasi työsulun pimentämältä kaudelta kaukaloihin syksyllä 2005, uusilla sääntötulkinnoilla päätettiin iskeä isolla kädellä kaikenlaista estämistä vastaan. Sen satoa olemme korjanneet jo vuosikausien ajan ja korjaamme edelleen.

Tosi kiekkoniilohan katsoo toki minkälaista NHL-peliä tahansa, mutta onhan tämä hauskempaa. Peli on nopeaa ja maalimäärät, jos eivät nyt ole ihan 1990-luvun alun tasolla, niin ainakin sinnepäin suuntaamassa.

Vuosikymmen jätti hienoja muistoja

Mutta yksittäiset asiat jäävät tietenkin paremmin mieleen. Saimme Chicago Blackhawksin minidynastian eli kolme Stanley Cup -mestaruutta kuuden vuoden sisään. Pittsburgh Penguinsista tuli vuosituhannen ensimmäinen peräkkäiset mestaruudet napannut seura.

Ja juhlihan Los Angeles Kingskin kahdesti. Kingsin lisäksi saimme kaksi muutakin ensikertalaista mestaria, kun vuosikymmen päättyi ensin Washington Capitalsin ja sitten St. Louis Bluesin paraateihin.

Kymmenen vuotta tuotti vain kuusi eri mestaria. Silti NHL tuntuu todella tasaiselta liigalta. No, olihan tämä tietenkin myös ensimmäinen kokonainen vuosikymmen palkkakaton aikana.

NHL myös laajeni ensimmäisen kerran sitten vuosituhannen alun. Vegas Golden Knights hyppäsi kaukaloon ja suoraan liigan kärkikastiin. Myös Seattle otettiin mukaan. Seattle toki debytoi NHL-jäillä vasta syksyllä 2021, mutta vielä nimeämättömän joukkueen ja Vancouver Canucksin ensimmäinen paikallistaisto on käynnistyvän vuosikymmenen alun odotettuja tapahtumia.

Se ei nyt ollut laajennus, mutta Winnipegin kaupunki sai NHL-seuran takaisin. Hienoa, sillä jääkiekko kuuluu sinne, missä sitä rakastetaan.

Näimme myös kaksi ikimuistoista NHL-pelaajien tähdittämää olympiaturnausta sekä World Cupin paluun 12 vuoden tauon jälkeen. World Cup ei tosin ollut suomalaisittain kovin ikimuistettava. Ja se vastaus siihen triviakysymykseen: Valtteri Filppula teki Suomen ainoan maalin vuoden 2016 World Cupissa.

Jatkoaikaa alettiin pelata kolmella kolmea vastaan, mikä sai joidenkin perinteitä vaalivien ihmisten hampaat narskumaan. Mutta kyllähän runkosarjassa voi harjoittaa sirkustemppuja, kunhan eivät vain koske pudotuspelien jatkoaikasysteemiin.

Tuli myös päävalmentajien oikeus videohaastoon. Pientä kitinää siitäkin on aina välillä kuulunut, mutta ilmeisesti systeemi on toiminut suhteellisen hyvin. Ainakin jos vertaa jalkapallossa parhaillaan kytevään VAR-kapinaan.

Sukupolvenvaihdos menossa

Päättyvän vuosikymmenen parhaat pistemiehet olivat edellisen vuosikymmenen ykkösvaraukset Patrick Kane (2007), Sidney Crosby (2005) ja Aleksandr Ovetshkin (2004). Connor McDavid, joka on laskettu luokkaan generational talent eli kerran sukupolvessa syntyväksi kyvyksi, ehti sillä pistelistalla kuudenkympin korville.

McDavid voitti neljällä ensimmäisellä kaudellaan NHL:n pistepörssin kahdesti. Eiköhän niitä Art Ross Trophyja ole luvassa vielä lisää.

Eivätkä McDavidin perintöprinssit ole pekkaa pahempia. Sellaiset päättyvän vuosikymmenen NHL-varaukset kuin Nathan MacKinnon, Nikita Kutsherov, Leon Draisaitl, Auston Matthews, Jack Eichel, David Pastrnak ja kumppanit ilostuttavat meitä vielä pitkään.

Suomalainen jääkiekko koki sukupolvenvaihdoksen. Muun muassa Teemu Selänne, Saku Koivu, Miikka Kiprusoff, Kimmo Timonen ja Olli Jokinen lopettivat uransa.

Korvaajat eivät ole vielä yhtä ansioituneita, mutta heillä on aikaa. Aleksander Barkov, Mikko Rantanen, Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen, Patrik Laine, Miro Heiskanen, Kaapo Kakko ja muut vievät sinivalkoiset värit pitkälle.

Video: WPG-CAR: Aho viimeistelee Teräväisen syötöstä

Kyllä tätä kehtaa verrata menneisiin aikoihin

Mutta miten tämä vuosikymmen sijoittuu NHL:n eri aikakausien vertailussa? Hyvin, olisi tietenkin helppo vastaus.

Jos mennään kovin kauas taakse, niin vertailu Original Six -aikakauteen (1942-67) on todella vaikeaa. Nykymaailmassa on ihmeellistä ajatella, että NHL:ssä oli aikanaan vähemmän joukkueita kuin Central-divisioonassa tällä hetkellä.

NHL tuplasi kokonsa vuonna 1967 ja jatkoi laajenemistaan 1970-luvulla. Sitten alkoi kolmen seuran hallintajakso. Jos tykkäät dynastioista, niin tämä oli sinun aikaasi. Montreal Canadiens, New York Islanders ja Edmonton Oilers voittivat 1976-90 yhtä kautta lukuun ottamatta kaikki mestaruudet. Ainoa kuokkavieras oli kevään 1989 Calgary Flames.

Jos tykkää todella kovan luokan maalintekijöistä, niin 1980-luku ja 1990-luvun alku olivat kulta-aikaa. NHL-historian kaikki 70 maalin sesongit yhtä lukuun ottamatta hurjasteltiin kausien 1981-82 ja 1992-93 välillä.

Luettelo pistepörssin voittajista oli yksipuolista luettavaa vuosina 1981-2001. Ei tarvinnut tietää kuin kolme nimeä: Wayne Gretzky, Mario Lemieux ja Jaromir Jagr.

Osittain samaan aikaan luukut tilkitsi parhaiten kaksi veräjänvartijaa. Vuosina 1994-2008 Dominik Hasek ja Martin Brodeur nappasivat 14 mahdollisesta Vezina Trophysta 10.

Jokaisella on oma suosikkiaikakautensa NHL:ssä. Toiset muistavat yhä Bobby Orrin ja Guy Lafleurin, toisille tämä päättyvä oli ensimmäinen vuosikymmen NHL-intoilijana.

Minulle aika on ehkä kullannut parhaiten 1990-luvun alun. Verkot olivat tötteröllä, ja Teemu Selänne rynnisti jatkamaan Jari Kurrin perintöä.

Mutta ei siinä mene pitkään, kun tätäkin vuosikymmentä muistellaan ajan kultaamana. Eikä syyttä. Se jätti NHL:n erittäin vahvaan kuntoon hyppäämään taas uudelle kymmenluvulle.

Vanhat starat ovat yhä voimissaan. McDavid johtaa nuorempaa kaartia. Työrauha jatkuu ainakin syksyyn 2022 asti. Suomalaisia jo paikkansa vakiinnuttaneita nuoria NHL-tähtiä riittää ja lukuisia sinivalkoisia ykköskierroksen varauksia on astumassa valokeilaan.

Ja positiivisia kysymyksiä riittää. Mitähän kiekon ja pelaajien seurantateknologia tuo NHL-kokemukseen? Saammeko joskus taas kanadalaisen mestarijoukkueen? Kuka on ensimmäinen suomalainen Seattlen paidassa?

NHL on valmis. Minä olen valmis. Lisää samaa.

Tulkoon 2020-luku.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.